Pienoismallit.net

Harri Huopainen

O: 1/35 figuuri T-55:n torniin   21.10.2012 00:51
Mallin esikuva on Syyrialainen vuoden 1973 sodan vaunu ja figuurille sopiva varustus on luullakseni nakkipipo ja mitä ilmeisimmin venäläinen haalari. Luulisin siis, että jos ei löydy varsinaista Lähi-idän figuuria, niin Neuvostoliittolainenkin ukko menee, kunhan ei ole missään napapiirin pohjoispuolelle tarkoitetussa vaatetuksessa.

Hakusessa joko resiini tai laadukas injektiovalettu figuuri, ei siis mitään 1970- luvun Tamiyan hahmoja, Tamiyan T-55:n mukana tuleva figuurikin löytyy jo omasta takaa.
Asennolla ei ole sen kummempaa väliä, kunhan ukon saa kohtalaisen kivuttomasti istutettu T-55:n johtajan luukkuun. Ukon naamaan mahdollisesti jo valmiiksi valetut kalapuikkoviikset ovat luonnollisesti plussaa :)

Kokonaista figuuripakettia tms. en oikein jaksa alkaa maailmalta etsimään, kun ei tämän aihepiiriin malleja tule varmaankaan enempää tehtyä lähivuosikymmeninä.

Jos löytyy sopiva ukko niin voin joko ostaa pois tai vaihtaa vastaavaan sälään, jonkin verran löytyy esim. WW-2 figuureja sekä 1/35 että 1/48 koossa.
Kiitoksia kaikille vastanneille, asia selkeni tyhjentävästi. Vai T-54:sia. Kerrankos sitä vaunumallit menevät iloisesti sekaisin…

Tässä vielä bonuksena muutamia isäni vuosina 1985-1986 YK reissulla Golanilla ottamia kuvia tuhotuista vaunuista, taatusti ennen julkaisemattomia :) Maalauskaavioiden vaihteluakin mukavasti näkyvillä. Mukana myös yksi kuva tuhotusta Centurionista.
Kai nämä nyt sentään ovat T-55 vaunuja, vai onko näissäkin T-54 vaunuja joukossa?

www.pienoismallit.net/profiilit/320/kuvat/kuvapankki/kuva_94188/
www.pienoismallit.net/profiilit/320/kuvat/kuvapankki/kuva_94187/
www.pienoismallit.net/profiilit/320/kuvat/kuvapankki/kuva_94189/
www.pienoismallit.net/profiilit/320/kuvat/kuvapankki/kuva_94190/
www.pienoismallit.net/profiilit/320/kuvat/kuvapankki/kuva_94185/
www.pienoismallit.net/profiilit/320/kuvat/kuvapankki/kuva_94186/
www.pienoismallit.net/profiilit/320/kuvat/kuvapankki/kuva_94184/

Saapa nähdä milloin malli valmistuu, työn alla Tamiyan T-55 Eduardin etseillä ja Friulin teloilla.

Pasi ja Phantom: Kuvien ottaja muuten teki toisen reissun alueelle juuri vuosina 1990-91, jos sattumalta sukunimi kuulostaa tutulta.

Btw, viime vuoden marraskuussa käytiin turistireissulla Israelissa ja myös Golanin alueella, ainoa syyrialaisvaunun romu, jonka näin oli monumenttina Kyynelten laaksossa taistelupaikan muistomerkillä, vieläkin samassa paikassa johon kyseinen vaunu tuhottiin. Sen sijaan vanhoihin tuliasemiin oli tuotu monumenteiksi vanhoja Centurion vaunuja, joista oli luonnolliesti poistettu moottorit ja muu hyödyllinen varustus.
Ensisijaisesti kysymys koskee perälevyyn kiinnitettyjä lisätankkeja. Ne tavanomaiset ja Tamiyan sarjassa mukana tulevat isot pöntöt, jotka nousevat perälevyn tason ylapuolelle eivät ole mitenkään mystisiä, mutta muutamassa kuvassa, jotka on otettu Golanilla -73 sodan aikana ja jälkeen, näkyy pienempiä pönttöjä, jotka on kiinnitetty alemmaksi, mitä ilmeisimmin ratkaisuun on päädytty, että tankit saadaan vähemmän haavoittuvaan paikkaan.

Muutama kuva aiheesta tässä:
www.pienoismallit.net/profiilit/320/kuvat/kuvapankki/kuva_94155/
www.pienoismallit.net/profiilit/320/kuvat/kuvapankki/kuva_94156/
www.pienoismallit.net/profiilit/320/kuvat/kuvapankki/kuva_94157/
www.pienoismallit.net/profiilit/320/kuvat/kuvapankki/kuva_94158/

Kysymys onkin, että ovatko nämä tankit alkuperäiseen varustukseen kuuluvia vai syyrialaisten tekemiä muunnoksia?
Toinen kysymys on, että kuinkahan yleisiä mahtoivat olla? Olen kyllä nähnyt muutaman kuvan, joissa vaunujen perälevyssä on ainoastaan tavalliset isojen säiliöiden kiinnikkeet, eikä mitään jälkiä pienempien säiliöiden kiinnityskohdista. Tarkoituksena tehdä malli ilman täysin tarkkaa esikuvaa, mutta kuitenkin mahdollisimman paljon ajankohdalle tyypilliseen asuun.

Lisäksi yleisesti kysyn, oliko Syyrian T-55/T-55A vaunuissa vuoden 1973 sodan aikaan paljonkin sikäläisiä muutoksia, jotka tulisi huomioida mallissa vai olivatko varustukseltaan sellaisia, millaisina valmistajamaan tehtaissa sattuivat syntymään?
Itse en valokuvia katselemalla mitään erityistä poikkeavaa Syyrian vaunuista löytänyt, mutta en toisaalta ole ikinä T-55:n yksityiskohtiin sen kummemmin perehtynytkään.
Iltaa ja pahoittelut että sain aikaiseksi vastata vasta nyt.

Yläpinnat ja runko on maalattu tummalla naamiosävyllä ja alapinnat alumiinipronssilla. Väritys on toteutettu aikakauden tyylin sävyttämällä lakka pigmenttijauheella. Kone on tämän jälkeen lakattu kauttaaltaan kopaalilakalla joka on ajan saatossa voimakkaasti kellastunut. Aikaisempia naamiovärityksiä koneesta ei löydy eli kyseinen yksilö on verhoiltu Suomessa uudelleen ainakin kerran.
Yläsiiven ja rungon yläpintojen väri on tumma vihreä, jossa on seassa alumiinipigmenttiä. Sävyvaihteluja koneen pinnassa on paljon ja pigmentoidun lakkakerroksen kerrospaksuus ja peittävyyskin vaihtelee. Sävy on melko erikoinen, kauempaa katsoessa selkeästi vihreä mutta myöskin hiemaan siniseen vivahtava.
Moottoripellissäkin on luukkuja joiden sävyt poikkeavat hieman toisistaan, on harmahtavaan ja oliivinvihrään taittuvia sävyjä.

Alasiivet on korjattu koneen käytön loppuaikoina ja nämä on samalla maalattu uudelleen. Yläpinnan päälimmäinen väri on selkeä oliivinvihreä, mahdollisesti ns. kenttäharmaana tunnettu sävy. Alapinnan värinä harmaa jossa kuitenkin selkeä vivahde myös alumiinipigmentin käytöstä. Tämä vastaa mielestäni hyvin Ilmavoimat 1918-1927 s.180 kuvailtua maalaustapaa. Kirjassa väreille annettu myös FS koodit. Alasiiven ja yläsiiven alapintojen väriero on selvästi havaittavissa, jos asiaan tulee kiinnittäneeksi huomiota.
Alasiipiä tutkittaessa "uuden" värin lohkeamista tulee esiin alkuperäiset sävyt jotka siis ovat yhteneviä koneen rungon ja yläsiipien kanssa. Alapinnan väri on alkujaan ollut puhdas alumiinipronssi mutta yläpinnan sävy muodostaakin mysteerin. Alta paljastuva sävy (jonka päältä alkuperäinen kopaalilakka on myös poistunut) taittuukin selkeästi enemmän tumman sinisen suuntaan ja alumiinijauheen käyttö värin seassa on myös selkeästi havaittavissa. Tämä on huomionarvoista, sillä selvää on että uuden värikerroksen alla alkuperäinen sävy on ollut suojassa valon ja hapen vaikutuksilta pidempään ja näin ollen eivät ole altisuneet niin voimakkaasti muutoksille.

Nyt onkin epäselvää miltä koneen yläpinnan naamioväri on näyttänyt uutena. Mahdollista on sekin, että kone on käytössä ollessaan ollut enemmän tumman siniseen vivahtava ja nykyinen vihertävään taittuva väri johtuu voimakkaasti kellastuneesta pintalakasta. (sininen + keltainen - > vihreä) On myös mahdollista, että kone on uutenakin näyttänyt melko samanväriseltä kuin nykyäänkin, varsinkin jos pintalakka on ollut voimmaasti kellastunutta jo tuoreeltaan.

Kannattaa myös huomioida, että uudelleen maalatun alasiiven ja rungon ja yläsiipien yläpinnan värissä ei ole matkan päästä katsottuna ainakaan nykyään suurta eroa, mutta epäselvää on kuinka selkeä ero on ollut 1920-luvun lopulla.

Pakkaa sekoittaa sekin, että joissain aikalaiskuvauksissa on käsittääkseni maininta myös tumman sinisistä tiedustelukoneista.

Käytännössä asian lopullinen selvittäminen vaatisi kangasnäytteiden pigmenttianalyysejä ja käytännön kokeita vastaavilla materiaaleilla.

Alumiinijauheen lisääminen pienissä määrin väripigmenttien sekaan oli tyypillinen käytäntö ranskalaisessa lentokoneteollisuudessa jo ensimmäisen maailmansodan lentokoneissa ja tämän käytännön vaikutuksesta maalipinnan ulkonäköön on taitettu peistä mallaripiireissä. Efekti ei ole kovinkaan erottuva vähänkin pidemmän matkan päästä, erottuu helmeilynä värin pinnalla läheltä katsottaessa. Mielestäni ei kannata yrittää toteuttaa malliin.

Varsinaista värimäärittelyä ei ole tehty. Aikanaan ilmeisestikään tarkkoja värisävyjä ei pidetty l'heskään aina erityisen tärkeinä, sillä esim. selkeitä pigmenttimäärien suhteita tosiinsa nähden ym. ei juuri ole mainittu asiakirjoissa. Tottakai valmiiksi sekoitettuja värejäkin Suomeen ostettiin tänäkin aikana, mainittakoon esim. ranskalaiset Ripolin värit joilla mm. Breguetin sisällä olevat metalliosat ja moottorialueen putket on maalattu.

Hakaristien väri on Ultramariini joka on melko tumma sininen.

Siipituet alumiinia, näissä vain nykyään kellastunut lakka päällä.

Mittakaavasta riippuen voi myös huomioida, että kaksinkertaisten jännelankojen välissä on usein ollut puulistat. Nämä käsitelty graffitijauheella sävytetyllä lakalla.

Pintalakkana koneessa on kopaalilakka joka on ajan saatossa kellastunut huomattavasti. Lakka ei ole ilmeisesti ollut nykymittapuulla hyvin valkaistua uutenakaan ja tätä efektiä voi hyvin varovasti koettaa halutessaan tavoitella vaikka okraan taitetulla lakkakerroksella.

Mallia tehdessä kannattaa viimeistellä malli hillityn kiiltäväksi, sillä museon Breguetin lakkapinta kiiltää jonkin verran vieläkin vaikka ikää on jo 85 vuotta.

Tulipas pitkät tarinat, tuntuu että menin itsekin taas vain enemmän sekaisin. Mutta toivottavasti on jotain apua, selvennän vielä kykyjeni mukaan jos aihe poikii lisäkysymyksiä.

Laitoin kuriositeettina kuvapankkiin vielä pari kuvaa juuri kyseistä yksilöä esittävästä puumallista, vaikka kyseessä onkin melko leikkikalumainen kapistus niin mallinetuista yksityiskohdista voi päätellä että alkuperäistä konetta on käytetty mallina pienoismallia veistellessä ja maalatessa. Uskon että sivuvakaajan värikin on oikein koneen melko myöhäiselle käytön jaksolle vaikka konetta ei olekaan kuvattu tällä merkinnällä varustettuna. Koneessa nyt kiinni olevat peräsimet on vaihdettu ilmeisesti vasta koneen viimeisen lennon jälkeen.
www.pienoismallit.net/profiilit/320/kuvat/kuvapankki/kuva_81805/
www.pienoismallit.net/profiilit/320/kuvat/kuvapankki/kuva_81807/
www.pienoismallit.net/profiilit/320/kuvat/kuvapankki/kuva_81806/
Maalitäplät muovilasissa..   14.2.2011 22:03
Suosittelen testaamaan Lasolia, poistaa hyvin varsinkin akryylimaalin eikä himmennä kirkkaita osia.
Lohkeilleeseen maalaukseen toimii mielestäni hyvin myös päällä olevan maalikerroksen "kärventäminen" nesteliimalla. Toimii siten, että ruiskutetaan alle metalliväri joka suojataaan lattivahalla. Sen jälkeen naamioväri maalataan päälle emalivärillä (Humbrol/Revell/Xtracolor tms., ei toimi akryylilla) ja kun väri on kuivunut vähintään kosketuskuivaksi sitä voi alkaa kuluttamaan. Nesteliimaa laitetaan pienellä pensselillä täpliksi ja kun naamioväri on pehmentynyt sen voi pyyhkäistä pois rätillä. Tehtävä pari täplää kerrallaan sillä liima haihtuu melko nopeasti. Luonnollisesti erinäköisiä naarmuja voi tehdä vielä ihan mekaanisesti maalipintaa kuluttamalla tai päällemaalauksella.
Tässä mallissa olen käyttänyt nesteliimaa aika ahkerasti maalin kuluttamiseen: www.pienoismallit.net/galleria/malli_6169/
Kone lepäsi pohjassa siten, että nokka oli uponnut mutaan hieman yli vasemman siiven etureunaa myöten ja vasen siipi oli myös hautautunut siten, että vasen siiveke ja n. parikymmentä senttiä siivestä oli mudan alla. Mutaraja on vieläkin nähtävissä siiven ylä- ja alapinnoilla, näitä kohtia ei tarkoituksella putsattu niin perinpohjaisesti. Helpoiten tämän voi nykyään havaita, kun katsoo konetta suoraan yläpuolelta. (Mahdollista museossa koneen nykyisellä sijoituksella)
Koneen vieressä on myös yksinkertainen pienoismalli mistä asia selviää.
Myrskyn happipullot   27.11.2009 17:55
Tulen vähän myöhässä mukaan keskusteluun, mutta tässä vielä pari kuvaa lisäselvennykseksi:

www.pienoismallit.net/profiilit/320/kuvat/kuvapankki/kuva_60953/

www.pienoismallit.net/profiilit/320/kuvat/kuvapankki/kuva_60954/

www.pienoismallit.net/profiilit/320/kuvat/kuvapankki/kuva_60955/

Kuvissa näkyy hyvin saksalaisen sinisen sävyvaihteluita ja kolmessa pullossa sodan jälkeen käyttöön otettu vihreä Suomi väri. Olleet aikanaan hyvin yleisiä pulloja saksalaiskoneiden lisäksi mm. Vihurissa, osassa Blenheimeja ja Myrskyssä.
Myrskystä sinänsä en osaa tässä tapauksessa sanoa juuta enkä jaata sillä en ole koneeseen perehtynyt.
Bf109K-6/K-10/K-14   19.11.2009 20:34
Nykyisen tiedon mukaan (mm. Hannu Valtosen Bf-109 ja Saksan sotatalous, Prienin & Rodeiken Bf-109 F,G,K ja Antin mainitsemat Japon kirjat) ainoa sarjatuotantoon edennyt K malli oli K-4. Yksi K-6 malli on ollut testatttavana loppuvuonna 1944 ja ilmeisesti yksi K-2 malli on rakennettu. Loput K:n versiot ovat ilmeisesti kokonaan suunnitelmiksi jääneitä.

Mahdollisiman suuren tuotantomäärän ja standardisoinnin takaamiseksi päätös ainoastaan K-4 mallin massatuotannosta tehtiin ilmeisesti jo maaliskuussa 1944. Vuoden 1945 alussa tuotantoon piti tulla myös K-6 malli, mutta tunnettuja sarjanumeroita ei ole eikä valokuviakaan ole löytynyt.

Eli näillä tiedoilla vain K-4 mallia olisi ollut taistelukäytössä/yleensäkään olemassa mainittavia määriä, tarinat muista versioista rintamakäytössä ovat ainakin toistaiseksi huhupuheiden asteella. K-4 mallissakin on usein yksilöiden välillä sen verran pieniä eroavaisuuksia, että ei tule tylsää jos tykkää referenssien tutkimisesta.

Mutta ainahan jonkin tällaisenkin alatyypin voi rakentaa eikä välttämättä mene edes pahasti metsään. Tuskin Amerikassa museossa olevan äärimmäisen harvinaisen Fw-190 D-13 alatyypin rintamakäytöstä ja olemassaolosta olisi nykyään varmaa tietoa pelkästään valokuvien ja arkistotietojen perusteella.
kadonnut ju-260   4.9.2009 20:49
Siitä JK-254 koneesta kannattaa muistaa, että kone tuli veteen syöksykierteessä ja lopputulos on sen mukainen -> Rekkakuormallinen vääntyillytä duralumiinia pääasiassa sangen pieninä paloina.
Koneen jäänteet nostettiin viime syksynä samassa yhteydessä kun lastina olleet pommit räjäytettiin. Uutisia aiheesta löytynee vielä useammankin lehden verkkosivuilta.
Suunnilleen yhtenä kappaleena säilyivät koneen moottorit, laskutelineet ja keulatykki ja muutama muu pienehkö osa, entisöitävää koneessa ei ole. Keski-Suomen Ilmailumuseolla on koneesta näytteenä kuormalavallinen osia näyttelyhallissa, siitä saa osviittaa millaista jälkeä syntyi.

Kuvavaa on, että pyrstö, joka sentään jää tällaisessa tapauksessa useimmiten eniten ehjäksi oli muuttunut lähes muodottomaksi. Katselimme porukalla vähän aikaa sellaista kengän alle jääneen hämähäkin näköistä osakokonaisuutta ja mietimme mikähän se mahtaa olla. Järeitä ja vääntyilleitä alumiinipalkkeja törrötti rakenteesta kolmeen suuntaan. Aikamme ihmeteltyämme totesimme, että kyse on sivu- ja korkeusvakaajan saloista, mm. kaikki verhoilupellit olivat repeytyneet irti veteen syöksyssä.