Pienoismallit.net

Harri Huopainen

Potkurin maalusohjeessa mainittuun materiaaliin liittyen. Materiaali 3115 tarkoitta duralumiinia, Suomessa VL käytti ainakin tietyissä materiaaleissa samoja numerokoodeja, kuin saksalaiset. Lentokonetehtaan paperimateriaalista löytyy käsittääkseni täydellinen materiaaliluettelo, jossa on listattu kaikki aluslevyistä metallilaatuihin ja ja erityyppisiin vaijereihin.
Bf 109G-6, Suomi, maalaus   23.2.2015 21:03
En ole Suomimersua itse vielä kertaakaan rakentanut, eli ei ole tullut aivan suurimalla tarkuudella käytyä läpi naamiokuvioiden yksityiskohtia. Suoraa vastausta en siis osaa antaa sahalaitakuvion osalta.

Suosittelen lämpimästi, että hommaat vaikka kirjaston kautta käsiisi seuraavat kirjat:

Keskinen & Stenman, Suomen Ilmavoimien historia osa 6b Bf-109 G-6, Hobby kustannus 2004

Keskinen & Stenman, Suomen Ilmavoimat VI 1944

Stenman, Mersulaivue. Lentolaivue 34 sodassa

Hannu Valtonen, Bf-109 ja Saksan sotatalous. K-SIM julkaisuja 1999

Prien & Rodeike Bf-109 F, G, & K Series. Schiffer 1995 (varmaan vaikea löytää kirjastosta)

Paljon muitakin hyviä löytyy, mutta nämä aihetta sivuavat löytyvät itseltäni ja voin suositella.
Kirjastoa puoltaa sekin, että ilmaisen tutustumisen jälkeen voi tehdä ostopäätöksen, jos huomaa ettei voi elää ilman kyseisiä opuksia :)

Kolmesta ensin mainitusta löytyy sellainen määrä laadukkaita kuvia Suomimersuista että mallailtavissa olevien yksilöiden osalta alkaa vallita suorastaan runsaudenpula.

Kahdessa viimeksi mainitussa taas käydään läpi suurella tarkkuudella eri versioiden yksityiskohdat ja sarjanumeroblokit valmistajatehtaineen ja tuotantoajankohtineen. Prienin ja Rodeiken kirjassa on lisäksi suuri määrä hyvillä taustatiedoilla varustettuja ja olettettavasti keskimääräistä suuremmalla tarkkuudella tunnistettuja Mersun kuvia, joka taas helpottaa huomattavasti vaikkapa erilaisten maalaustyylien yhdistämistä tiettyihin sarjanumeroblokkeihin tai tehtaisiin.
Bf 109G-6, Suomi, maalaus   18.2.2015 20:31
Suomen Ilmavoimat väreissä opuksessa (Keskinen & Stenman, Apali 2001) on varsin mainioita sodan jälkeen otettuja värikuvia Mersuista ja tähän keskusteluun liittyen onneksi kaikki kuvissa esiintyvät yksilöt sattuvat olemaa alkuperäisessä saksalaisessa (kuvien ottohetkellä hyvin kuluneessa) kaaviossa. Kuvissa näkyvät tunnistettavasti koneyksilöt MT-456 MT-503 ja MT-507, kuvat on otettu keväällä/kesällä 1953.

Kuvissa ei erotu mielestäni mitään uutta ja mullistavaa, vaan lähinnä sellaista, joka vahvistaa vakiintunutta käsitystä. Ylimaalaukset harmailla ja suomalaisten merkintöjen alla normaalit saksalaiset kansallisuustunnukset. Sota-aikaiset merkinnät alkavat yhdeksän vuoden käytön jälkeen tulla uudestaan näkyville, erityisen hyvin nähtävissä MT-456:n kuvassa.

Esipuheen mukaan kirjassa käytetty kuvamateriaali on ”autenttisuudeltaan harvinaista ja laadultaan hyvätasoista”, eli materiaalia ei ole jouduttu ratkaisevasti peukaloimaan julkaisukuntoon saattamista varten.
Kirja kannattaa etsiä jostain käsiinsä jos aihe vähänkin enemmän kiinnostaa, kaikkiaan yli sata sodan aikaista, tai pian sen jälkeen otettua värikuvaa, joista monia ei ole muissa kirjoissa nähty.

Se mitä harmaata näiden koneyksilöiden ylimaalauksissa on tarkalleen käytetty jää tietysti näiden kuvien perusteella arvoitukseksi. Todennäköisimpinä vaihtoehtoina ovat luonnollisesti joko saksalaiset värit, tai kotimaisista lekoväreistä tehty sekoitus tai ”lähin vastine”. Ja miksipä sitä kotimaista vihreääkin ei olisi mahdollisesti joissain tapauksissa käytetty, onhan mm. K-SIM museon HC-452 koneessa nähtävissä vihreällä töpöteltyjä paikkamaalauksia jopa alapinnan sinisillä ja siivenkärkien keltaisilla alueilla.
Suomi-Blenheim modausketju   9.2.2015 11:34
Kyllä niissä Suomikoneissa oli 2 säiliötä manuaalin ja varaosaluettelon mukaan. Blenheimin ohjekirja osa 1 rakenneselostus kertoo sivulla 21 näin:

"2. Polttoainejärjestelmä (kuvat 19 ja 20)

Moottorien tarvitsema polttoaine on siivissä olevissa säiliöissä, joista moottoreissa olevat pumput sen imevät ja painavat kaasuttimiin. On käytettävä 87 oktaanin polttoainetta, paitsi siinä tapauksessa, että koneeseen on asennettu Mercury XV moottori ja halutaan käyttää 9 naulaa neliötuumaa kohden eli 635 gr/cm2 ahtopainetta, jolloin on käytettävä 100 oktaanin polttoainetta.

a. säiliöt

Koneessa on kaksi polttoainesäiliötä, joiden kummankin tilavuus on 630 litraa. Ne on tehty hitsaamalla kevytmetallilevystä, päällystetty kumilla ja varustettu täyttöaukoilla, sähköisillä määrämittareilla… etc. etc.

Koneen varaosaluettelossa, mappi I osa 2 Siipi taas on esitetty moottorin ja rungon välissä olevat 630 l säiliöt ja ulkosiiven rakenne on esitetty ilman minkäänlaisia pa. säiliöitä, varaosaluettelo on V ja VI sarjan koneille.

Englannista hankittuja ns. "III sarjan" Mk.IV koneita ei näissä manuaaleissa sen kummemmin ruodita, sillä suomenkieliset manuaalit alkoivat ilmestyä vasta vuoden 1943 lopulta eteenpäin, jolloin suuri osa III sarjan koneista oli jo menetetty.

Ainoat todelliset Mk.IV koneet olivat siis Englannista talvisodan aikana hankittu 12:sta koneen ns. III sarja.

Eli Raunion kirja on tässä(kin) asiassa varsin luotettava opus.
Bf-109G-6 lieskasuojat   11.10.2014 00:23
Oma veikkaukseni mustaan alueeseen pakoputkien takana on, että tumma läntti johtuu ihan pelkästään pakokaasuista. Alue on kohdalla, johon Mersuun ilmestyi luonnostaan hyvin vahvat pakokaasuvanat, näkyy hyvin monissa Mersun kuvissa. Yksinkertaisimmillaan kone on voitu puhdistaa moottoripelti avattuna ja puhdistuksen (sitäkin aikanaan epäilemättä tehtiin) jälkeen on havaittu, että avattavassa moottoripellissä (joka aukeaa ylöspäin, pois näkyviltä) oleva rantu on jäänyt hankaamatta.
Tai sitten koneeseen on vaihdettu ko. pelti enemmän lentäneestä koneesta, tosin ennen talvi/yömaalauksen tekoa, koska harmaat rannut selvästi osuvat yhteen rungossa ja avattavissa pelleissä.
Ja kyllähän moneen Mersuun maalattiin mustat alueet paikoille, joihin pakokaasurannut ilmestyivät, ilmeisesti pelkästään esteettisistä syistä. Tämäkin näkyy monissa kuvissa, moottoripelti voi olla peräisin sellaisesta koneyksilöstä.

Pakokaasujäljet näkyvät tässä kuvassa jopa warbird Mersussa:

upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/67/Bf109_G10_1.jpg

Tässä kuvassa taas näkyy, kuinka helposti ko. kohta jää putsaamatta, jos pelti on auki:

old.messerschmitt-bf109.de/gallery3neu/var/resizes/Falcon%27s-Airshow-Photos/ILA-2008/Bf%20109%20G-10_DSC_0059.jpg?m=1351339264

Tämän artikkelin lopussa on kuva koneesta, jossa on todella vahvat rannut kyljissään:

www.largescaleplanes.com/reviews/review.php?rid=919

Ja lopuksi suunnilleen puhkikalutuin kuva Mersusta maalatuilla siiven kainalon alueilla:

www.warbirdsresourcegroup.org/LRG/images/bf109g-5.jpg

Eli pitkästä sepustuksesta huolimatta olen vakaasti sitä mieltä, että kyse on kaikkein yksinkertaisimmasta asiasta.
Ilmoittaudun mukaan jos vielä ehtii, poikkeuksellisesti alkaa näytää siltä, että malli on valmistumassa.

Sarja on Hasegawan 1/32 Me-109 K-4 Revellin pakkaamana, esikuvana JG-27:n kone Prahan lähistöllä sodan lopussa.

[url]www.pienoismallit.net/media/kuvat/11/52/20/115220.jpg[/url]
Pohjan ID valoon sen verran lisää, että linssi oli vaihdettavissa tarpeen mukaan, on n. puolen minuutin homma. Käytettävissä oli tietääkseni ainakin kirkas, oranssi, punainen ja vihreä. Hakusanalla Spitfire downward ID pitäisi löytyä kuvia alkuperäisistä vehkeistä. Tikkakosken Hurricaneen on asennettu vastaava lamppu kirkkaalla linssillä varustettuna. Ja tosiaan myöhäisemmissä koneissa tämä vaihtui kolmen valon riviksi.
Kerrottakoon täälläkin, että maalit ja vertailunäytteet ovat analysoitavana Metropolia amk:n konservointiosastolla ja Tikkurilalla. Tuloksia odotellessa…
Suomi-Brewsterin maalaus   17.9.2013 10:47
Brewsterin selkäpanssarista löytyi jäänteitä kotimaisesta vaaleanharmaasta väristä. Levy taas oli päällystetty keinonahkapehmikkeellä joka oli käytännössä samanlainen kuin Hurricanessa, ym. koneissa, joissa oli Suomessa asennettu panssari:

www.pienoismallit.net/profiilit/320/kuvat/kuvapankki/kuva_107566/

Linkin kuvassa näkyy myös hyvin, että HC:n tapauksessa Suomessa asennettu panssari on maalattu englantilaisella vihreällä.

Niin, ja luonnollisesti tulee myös muistaa, että kotimaiset panssarilevytkin olivat usein joko lähes tai täysin identtisiä eri konetyypeissä, muutoksia malliin tehtiin vain hyvästä syystä.
Suomi-Brewsterin maalaus   12.9.2013 21:55
Mika, olit aika nopea, lisäsin kuvat n. vartti sitten :)

Brewsterin (ja miksei suuntaa-antavana esimerkkinä muidenkin koneiden) laskutelineisiin liittyen lisäsin Brewster kansioon pari kuvaa:
www.pienoismallit.net/galleria/referenssi_6876/
Ja suorat linkit:
www.pienoismallit.net/galleria/referenssi_6876/kuva_107470/

www.pienoismallit.net/galleria/referenssi_6876/kuva_107471/#kuva

www.pienoismallit.net/galleria/referenssi_6876/kuva_107472/#kuva

www.pienoismallit.net/galleria/referenssi_6876/kuva_107473/#kuva

Ohjaamon värit ja muistaakseni ainakin joskus ihmetystä herättänyt olkavyön asennuskin selviää kuvista.

Osapuilleen 99,7% maalipinnasta on alkuperäista, mielestäni "kohtalaisen" hyvä referenssi Brewsterista.

Telinevarsien etupuolen vihreä on samaa kuin yläpinnan naamioväri, ideana tässä on ollut naamioida maassa oleva kone mahdollisimman hyvin. BW:n telinevarsi on aika järeä, alumiinin värisenä on kimmallellut epäilemättä oikein kauniisti ilmasta katsottuna. Ja kuten kuvista näkyy, tämä on yksinkertaisesti ruiskautettu muun naamiomaalauksen yhteydessä, maskeja ei tässä kohtaa käytetty.
Samaa käytäntöhän näkyy mm. loppusodan Fw-190 koneissa, joissa vaaleat telineluukut on naamioitu yläpinnoilla käytetyillä sävyillä. Niin paljoa en ole jaksanut Suomi Brewstereiden kuvia katsella viime aikoina, että voisin sanoa onko kyseessä kovinkin yleinen käytäntö. Luulisin, että tässä, kuten yllättävän monessa muussakin kohdassa lopputulos on riippunut enemmän tai vähemmän siitä, mitä maalarin mielessä on ko. hetkellä liikkunut.
Kuten Antti aiemmin mainitsikin, HC-452:n telinekuilut ja varret taas on maalattu kauttaaltaan sinisiksi. Ruiskulla maalatessa tämä onkin ollut paljon helpompaa, kuin telinekuilun ja varsien maskaaminen ilman, että sillä saavutettaisiin mitään varsinaista hyötyä koneen käytön kannalta. Ja detaljina pitää tietysti mainita, että oikeanpuoleisen telineen luukun sisäpinta on alumiinin värinen, ilmeisesti vaihdettu v.1942 lopun isomman huollon jälkeen toisesta koneesta :)