Niinpäs näyttää, kiitos korjauksesta.Jari Pietiläinen kirjoitti:Ei pidä paikkaansa, sillä Verlindeniltä löytyy ainakin talibaneja:
mfpilot.com/index.php?main_page=product_info&cPath=21_24&products_id=1144
Ismo Sillanpää
No niin projekti on edennyt maalausvaiheeseen ja kohteeksi on valikoitunut Hauptmann Herbert Ihlefeldin Bf 109 E-3 huhtikuusta -41, jolloin Ihlefeld kuului I. (J)/LG2:een. Olen rakentanut mallia suoraan laatikosta, mutta nyt maalauskaavio kyllä herättää vähän ihmettelyä: kone on maalattu päivähävittäjäkaavioon, mutta kaavion harmaaksi väitetään RLM 02:sta, jota minun tietääkseni käytettiin kyllä sisävärinä ja laskutelinekuiluissa, mutta ei ulkovärinä.
Kuulostaako tämä ollenkaan uskottavalta?
Kuulostaako tämä ollenkaan uskottavalta?
En ole figuspesialisti, mutta en ole ainakaan kuullut, että mikään valmistaja tekisi figuureja kuolleista sotilaista. Sen sijaan Timo Nyyssösen Pienoismallinrakentajan käsikirjassa on sen sijaan yksi kappale, joka koski vainajan mallintamista. Kirjaa löytyy kirjastoista ja kirjakaupoista (eikös siitä otettu uusi painos).
Nuo "muut neuvot/ohjeet" on puolestaan aika avoin kysymys, kun en tiedä tarkkaan mitä neuvoja tai ohjeita kaipaat. Haulla löytyy kuitenkin paljon tietoa dioraamojen teosta ja tuosta käsikirjasta vielä lisää.
Nuo "muut neuvot/ohjeet" on puolestaan aika avoin kysymys, kun en tiedä tarkkaan mitä neuvoja tai ohjeita kaipaat. Haulla löytyy kuitenkin paljon tietoa dioraamojen teosta ja tuosta käsikirjasta vielä lisää.
Pitikin mennä saamaan perjantai-illan ratoksi ylimääräinen tarmonpuuska ja ruveta rassaamaan auki vessan lavuaarin viemäri. H#%vetinmoisen souvin päätteeksi huomasin hukanneeni hajulukon kierremutterin (siis sen jolla hajulukko kiristetään lavuaarin viemäriputkeen) ja ilman sitähän viemari on kaikkea muuta kuin tiivis. Nyt ei auta kuin heti aamutuimaan rynnätä rautakauppaan ja toivoa että sieltä saa vaihto-osan. Sitten pitäisi tulla kauhealla kiireellä takaisin kämpille, kasata viemäri ja ehtiä vielä puoliltapäivin junaan…
Onnittelut Antille perheenlisäyksestä!
Nykyinen lukiohan on ymmärtääkseni joka paikassa kurssipohjainen, joten kehittämäni metodin pitäisi toimia edelleen: koeviikon ulkopuolisille tuntinumeroille valitaan ensisijaisesti aineita, joista ei ole koetta (kuvaamataito, liikunta tms.) tai aineita, joiden kokeesta pääsee läpi kun osaa kirjoittaa nimensä oikein (esim. musiikki). Toinen menestyksellä soveltamani kikka oli valita matematiikan kurssi niin, että koeviikolla ennen matikan koetta oli vapaapäivä (viikonloppu hyppytunti, tai kurssi josta ei ole koetta). Tällä tavalla matikan kokeeseenkin jäi kunnolla aikaa valmistautua.
Sovittelin tänään ensimmäistä kertaa yhteen Heinkelin rungonpuolikkaita: tiedossa on järjetön määrä epoksiliimaa, hiomapaperia, kittiä ja kirosanoja, ennen kuin runko on nipussa (joskus loppuvuodesta veikkaisin). En uskalla edes ajatella vielä niitä laskutelineitä…
Viime vuonna vastaavassa keskustelussa taisin kirjoittaa, että hyllyssä oli yksi lähes valmis malli, työpöydällä kaksi keskeneräistä ja hyllyssä yksi täysin aloittamaton. Taisin myös asettaa tavoitteekseni vähintään kolme valmistunutta mallia (tarkoittaen siis sitä yhtä lähes valmista ja niitä kahta keskeneräistä projektia).
Positiivisena asiana voisi todeta, että tavoitteessa pysyttiin ainakin sikäli, että valmistuneita malleja kertyi vitriiniin vuoden aikana peräti neljä (enemmän kuin vuosina 2009 ja 2010 yhteensä), joista kaksi olivat ne keskeneräiset projektit viime vuodenvaihteesta. Sen sijaan se lähes valmis Junkers on edelleen asteella "lähes valmis" eli en ole löytänyt inspiraatiota alkaa tappelemaan tutkan antennien asentamisen kanssa.
Lisäksi aloitin marras- joulukuun vaihteessa oman "Iisakin kirkkoni", eli sen viime vuodenvaihteessa vielä muoveissa olleen 1/48 Heinkel 177:n. Malli on tähän mennessä edennyt yllättävän positiivisissa merkeissä, mikä kertonee taitojen kehittymisestä erityisesti etsi- ja resiiniosien kanssa pelaamisessa. Tosin lopettelen vasta Preparatory Steppiä, joten vielä ei auta nuolaista.
Uusia korkkaamattomia malleja on hyllyyn kertynyt vain kaksi, joten silläkin saralla homma on suurin piirtein pysynyt hanskassa (tosin pitää taas poiketa Harrasteen alennusmyynnissä ensi viikolla, mutta sitähän ei enää lasketa tämän vuoden saldoon…;).
Ensi vuoden mallailua määrittää aika pitkälle se, mitä muutoksia elämäntilanteessani mahdollisesti tapahtuu ensi kesänä. Työpaikka on taas katkolla kesäkuun lopusta ja sen vuoksi pitää taas varautua muuttoon, työpaikan vaihtoon ym., mutta katsotaan nyt.
Joka tapauksessa lupaan ja vannon, että viimeistelen sen Junkersin vuoden 2012 aikana. Samalla jatketaan edelleen taitojen kehittämistä ja harrastuksesta nauttimista.
Positiivisena asiana voisi todeta, että tavoitteessa pysyttiin ainakin sikäli, että valmistuneita malleja kertyi vitriiniin vuoden aikana peräti neljä (enemmän kuin vuosina 2009 ja 2010 yhteensä), joista kaksi olivat ne keskeneräiset projektit viime vuodenvaihteesta. Sen sijaan se lähes valmis Junkers on edelleen asteella "lähes valmis" eli en ole löytänyt inspiraatiota alkaa tappelemaan tutkan antennien asentamisen kanssa.
Lisäksi aloitin marras- joulukuun vaihteessa oman "Iisakin kirkkoni", eli sen viime vuodenvaihteessa vielä muoveissa olleen 1/48 Heinkel 177:n. Malli on tähän mennessä edennyt yllättävän positiivisissa merkeissä, mikä kertonee taitojen kehittymisestä erityisesti etsi- ja resiiniosien kanssa pelaamisessa. Tosin lopettelen vasta Preparatory Steppiä, joten vielä ei auta nuolaista.
Uusia korkkaamattomia malleja on hyllyyn kertynyt vain kaksi, joten silläkin saralla homma on suurin piirtein pysynyt hanskassa (tosin pitää taas poiketa Harrasteen alennusmyynnissä ensi viikolla, mutta sitähän ei enää lasketa tämän vuoden saldoon…;).
Ensi vuoden mallailua määrittää aika pitkälle se, mitä muutoksia elämäntilanteessani mahdollisesti tapahtuu ensi kesänä. Työpaikka on taas katkolla kesäkuun lopusta ja sen vuoksi pitää taas varautua muuttoon, työpaikan vaihtoon ym., mutta katsotaan nyt.
Joka tapauksessa lupaan ja vannon, että viimeistelen sen Junkersin vuoden 2012 aikana. Samalla jatketaan edelleen taitojen kehittämistä ja harrastuksesta nauttimista.
Siirtokuvien suhteen parhaan tuloksen saa aikaan, kun lakkaa mallin ensin kirkaslakalla pari kertaa, sitten laitetaan siirtokuvat ja niiden päälle vielä yksi kerros kirkaslakkaa. Tällä tavalla vältetään se, että huonosti asettuneen siirtokuvan alle pääsisi jostakin rakosesta "vuotamaan" mattalakkaa, joka näkyy myöhemmin siirtokuvan hopeointina. Tämän kerroksen päälle tulee vasta lopullinen lakkakerros, joka voi kohteesta riippuen olla myös matta tai satiini.Jussi Korhonen kirjoitti:Olenko ymmärtänyt oikein, että maalipinnan jälkeen tulisi kirkaslakka, sitten siirtokuvat ja päälle vielä toinen lakkaus? Onko viimeisin kerros matta?
Osanottoni.Tervo Salminen kirjoitti:Äiti nukkui aamulla pois ;(