Untamo Sallinen

Kiitoksia kaikille kommenteista, palautteita on aina kiintoisaa lukea.

Mika A.C. Heikkilä kirjoitti:

Hei, tuli vaan mieleen, mitä maaleja (merkki) käytit? Oliko jotain uusia kokemuksia vai vanhoilla höyryilläkö mentiin.

Yleensä käytän kaksikomponenttiautomaaleja, joita ostan irtotavarana. Pohjamaalina käytin myös automaalauksessa käytettävää väriltään punaruskeaa ruosteenestopohjamaalia.
Lisäksi käytin Xtra Colorin Blue Angel-sinistä, Floquilin Weatherer Blackia.
Lakka on kaksikomponenttiautolakka, automaalien ja lakkojen merkkiä en tiedä.
Olen käyttänyt em. maaleja ja lakkoja jo pitkään, joten mitään sen kummempaa uutta niiden käytössä ei ilmennyt. Xtra Colorin maalit kuivuvat aika hitaasti, mutta ovat silti oikein käyttökelpoisia.

Matti Piilola kirjoitti:

Tuli vaan mieleen että eikös tuo vauhtipyörä ole oleellinen osa saada veturin liikkeet kuten liikkeelle lähtö ja pysähtyminen, enemmän luonnollisiksi? Valmiiksi suunniteltua sarjaa on tietysti vaikea alkaa muuttamaan, mutta oliskos onnistunut, jos moottori olisi sijoittunut toisin päin niin että vauhtipyörä olisi ohjauskopin sisällä? Tällöin sille olisi ehkä ollut enemmän tilaa. Ja silloin tietysti vetävä hammasratas olisi pitänyt asentaa etummaisten vetopyörien akselille.

Teoriassa kyllä, mutta käytännössä ei. Tässä tapauksessa vauhtipyörä on vielä aika pieni. Nykyisin ehkä vauhtipyörää olennaisempi seikka on, minkälaista ajolaitetta käyttää.
Digitaalisilla ajolaitteilla voidaan vaikuttaa lähes loputtomasti moottorin ominaisuuksiin ja saada ne matelemaan todella hitaasti, vaikka veturissa ei olisi lainkaan vauhtipyörää.
Hv1 on rakennettu analogiselle järjestelmälle, joten moottorin säätöjä ei voi tehdä kuten digijärjestelmässä. Tässäkin järjestelmässä ajolaitteen valinnalla on merkitystä veturien kululle. Itselläni on käytössä pulssiajolaite, jolla päästään vähintään yhtä hyviin suorituksiin kuin digitaalisilla laitteilla ja samanlaisia säätöjä ei tarvitse tehdä.
Olen rakentanut vuosien varrella joitakin höyryvetureita ja suurimmassa osassa ei taida olla lainkaan vauhtipyörää. Nykyään vauhtipyörän puuttuminen ei ole oikeastaan minkäänlainen ongelma.
Hytissä olisi kyllä tilaa vauhtipyörälle, mutta vedon siirtäminen ensimmäiselle akselille toisi näkyviin matoruuvin höyrykattilan ja aluskehyksen välissä.

Matti Piilola kirjoitti:

Olivatko myös nuo valkometallivalut aikanaan sarjassa mukana, vai oletko tehnyt ne vasta nyt?
Ja millaisella sorvilla teit nuo otetankojen pallopäiset pitimet?

Valkometallivalut tulivat sarjan mukana. Veljeni ehtikin jo vastata noihin kaitteenkannattimiin -nopeimmat syövät hitaammat:)

Jaakko H. kirjoitti:

Hienon näköistä työtä. Myykö joku valmistaja tuota messinkiturkkilevyä myös erikseen? Esim. levynä?
Pitänyt myös jo jonkun aikaa kysyä että mistä olette hommanneet pöytämalliset kanttikoneenne?

Syövyteosien taivutustyökaluja löytyy mm. täältä:
scale-supply.mycashflow.fi/category/26/etsityokalut
Turkkilevystä en ole aivan varma, Englannista saattaisi ehkä löytyä.

Samuli L. kirjoitti:

Hyvännäköistä! Oliko tällaiset korotukset hyvinkin yleisiä tendereissä?

Vanhoissa valokuvissa näkee vaikka minkälaisia virityksiä. En osaa sanoa viritysten yleisyydestä, ehkä pelkona oli polttoaineen loppuminen linjalla ollessa.

Jaakko H. kirjoitti:

Mukava nähdä että projekti etenee ja on kyllä todella aidon näköisiä klapeja! Kehtaako kysyä että montako metriä rimaa meni? :)

Riman menekki oli oikeastaan pienempi kuin kuvittelin, ainoastaan kolme noin 30cm:n pituista rimaa.

Samuli L. kirjoitti:

Jokos tämä projekti jämähti?

Ei suinkaan, tekemistä on vain niin paljon ja tähänkin projektiin jälleen pian palataan.

eerik oksanen kirjoitti:

Mutta kärryjen maalaus on monotooninen liian jokapäiväinen,kyllä se napaherra komeilee komealla menopelillä.
Ylä ja alaosa erinväiseksi,vaikka musta ja punainen,noh se on vain sivusta katsojan makuasia tuo.

Wasastjernan hevosvaunut olivat kauttaaltaan mustat, pyöriä myöten. Halusin maalata vaunut samanlaisiksi kuin alkuperäiset.