Mallin kiillottaminen

Minulta on usein kysytty mallien kiillottamiseen neuvoja, joten ajattelin tässä artikkelissa käydä läpi yksityiskohtaisemmin sitä miten itse kiillotan mallini. Toivon että tämä on selvää, mutta haluan sanoa sen silti: tämä ei missään nimessä ole ainoa oikea tapa kiillottaa, tämä on vain ja ainoastaan se miten itse olen oppinut vuosien myötä omat mallini kiillottamaan. Joskus kantapään kautta. Tämän ohjeen tarkoitus on kuitenkin saattaa alkuun, omat tavat ja tekniikat jokaiselle muodostuu kokemuksen myötä.

Tavoitteena tällä ohjeella on saavuttaa ns. peilipinta lakkaan, se onko se välttämättä realistista, en ota tässä kantaa.

Kiillottaminen ei ole nopea prosessi vaan vaatii aikaa ja tarkkuutta, joka myös palkitsee lopussa. Esimerkiksi automallissa auton kori on ensimmäinen mihin huomio kiinnittyy, viimeistelemätön kori usein pilaa visuaalisen kokonaisuuden vaikka muu malli olisikin hyvin tehty. Ja vastaavasti hyvin tehty kori usein pelastaa pieniltä virheiltä muualla mallissa.

Tiedä mitä kiillotat

Aloittelijaystävällinen ohje ja heti ensimmäisenä pitäisi tietää lakkojen kemiallisesta koostumuksesta? Erilaiset lakat käyttäytyvät hieman eri tavalla, joten on hyvä tietää mitä lakkaa mallin pinnassa on. Yksinkertaistan tässä ohjeessa sen verran, että käsittelen 1K- ja 2K-lakat kaikki samana kategoriana. Tässä kohtaa sen verran eri lakoista, että 1-komponenttilakka (1K) ei sisällä kovetetta, vaan kuivuminen perustuu ohenteen haihtumiseen. 2-komponenttilakassa (2K) kovete sekoitetaan erikseen ja kuivuminen perustuu kemialliseen reaktioon aineiden välillä.

Esimerkiksi oikeissa autoissa käytetään 2K-lakkaa, jonka etuna on nimenomaan kovettuminen kuivumisen sijaan. Mallikäytössä etuna 2K-lakka kovettuu juuri samanlaiseksi miltä se märkänä näyttää. Sen lisäksi se on lopullisessa muodossaan huomattavasti kovempaa kuin 1K-lakka. 1K-lakka kutistuu hieman samalla kun ohennin haihtuu siitä, saaden usein aikaan hieman sameamman pinnan. 1K-lakkaan muodostuu kuivuessaan usein myös ns. appelsiinipintaa herkemmin kutistuessaan.

Koska 1K-lakka on pehmeämpää kuin 2K, sitä on helpompi kiillottaa, mutta vastaavasti siitä on myös helpompi kiillottaa läpi. Usein 2K-lakka myös saavuttaa lopullisen kovuutensa noin viikon kuluessa, mutta tietyt 1K-lakat eivät periaatteessa kuivu ikinä, Tamiyan TS-13 kenties tunnetuimpana esimerkkinä. Näihin saattaa painua vuodenkin kuluttua sormenjälki koskettaessa, eikä kiillottamisen lopullinen jälki välttämättä vastaa vuoden päästä samaa lopputulosta kuin heti kiillottamisen jälkeen.

Kaikkia lakkapintoja on mahdollista hioa, kunhan pinta kauttaaltaan päässyt kuivumaan, pehmeää pintaa ei kannata yrittää kiillottaa. Lakka ja sen ominaisuudet määrittelevät ison osan kiillottamisesta, mutta väliä ei kuitenkaan ole myöskään sillä miten lakkapinta on saatu aikaiseksi. Niin ruiskun, sprayn kuin jopa siveltimenkin kanssa levitettyä pintaa on mahdollista kiillottaa, mutta etenkin kiillottamiseen vaadittava työmäärä voi vaihdella erittäinkin paljon. Ihannetilanteessa lakkapinta on mahdollisimman ohut ja sitä ei tarvitse käytännössä edes kiillottaa.

Lakkoja on saatavilla reilusti jo pelkästään pienoismallikäyttöön purkitettuna. Näiden lisäksi on kuitenkin saatavilla hyllymetreittäin erilaisia auto-, huonekalu- keramiikka ym. lakkoja, joita voi myös käyttää. Varmista kuitenkin uusia lakkoja ja maaleja käyttäessäsi että muovi tai maalipinta kestää kyseistä ainetta.

Vasemmalla Zeron ja Gravityn 2K-lakkasarjat, jotka sisältävät itsessään kaikki tarvittavat osat. Oikealla Testorsin liuotinohenteinen 1K-lakka sekä Tamiyan vesiohenteinen 1K-lakka. Kaikki näistä on tarkoitettu pienoismallikäyttöön, mutta poikkeavat täysin toisistaan kuivumisaikojen, kovuuden, kiillon, työskentelyajan sekä esimerkiksi hajun puolesta.

Työvälineet

Kiillotuksessa ei tarvita järin montaa työkalua tai -tarviketta yksinkertaisimmillaan. Muutama eri karkeuksinen hiomapaperi ja vähintään yksi viimeistelytahna on omasta mielestäni "pakolliset" tarvittavat. Hiomapaperin lisäksi pöydältä on hyvä löytyä muutamia erimuotoisia ja -kokoisia palikoita hiomatueksi. Tähän käy mikä tahansa käteen sopiva palikka joka ei mielellään jousta. Hiomatuen kannattaa kuitenkin käytännössä olla pienin mahdollinen, joka sopii käteen, tällöin vältät turhat osumat hiomapaperilla alueille, joihin sitä ei toivota.

Hiomapaperilla tehtynä vaihtoehtona on joko kuiva- tai märkähionta. Suosittelen hyvin vahvasti kuivahiontaa homman opetteluun ja aloittamiseen vain koska virheen tekemisen mahdollisuus ja eteneminen on helpommin nähtävissä. Vaihtoehtoisesti jos hiomapapereita ei halua syystä tai toisesta käyttää, koko prosessi on mahdollista tehdä vain hiomatahnoilla, tällöin puhkikiillottamisen vaara on hieman suurempi, koska pinta näyttää ns. märältä kokoajan.

Tahnaa varten tarvitaan jokin puuvillainen kangas, mielellään nukkaamaton jos sellaista on saatavilla. Tämän ei tarvitse olla mitään hienostunutta, itse aloitin aikanaan (opiskelijana) leikkelemällä loppuun käytetystä sukasta palasia. Pääasia on ettei kankaassa ole ompelusaumoja, koristeita tai muita kohoumia, jotta paine hiontaa tekevällä alueella on tasainen. Myös perinteinen vanupuikko on näppärä pienissä koloissa tai taipeissa, tämä kuitenkin lähinnä viimeistelyvaiheessa. Itse olen siirtynyt muutaman viimevuoden aikana proxxonin porakoneeseen ja puuvillalaikkaan, mutta tämä ei ole missään nimessä pakollinen, lähinnä työvaiheen koneistaminen nopeuttaa prosessia.

Vasemmassa ylänurkassa erilaisia tahnoja, Meguiar'sin autoihin tarkoitettu myllytystahna ja sen alla Tamiyan kiillotustahnasarja (punainen = coarse, sininen = fine ja hopea = finish). Näistä omassa käytössä on lähinnä vain Tamiyan finish sekä toisinaan Meguiar'sin tahna.

Oikealla kasa eri karkeuksisia hiomapapereita, niiden vieressä kasa hiomatyynyjä ja värikoodattu karkeuskartta. Ylhäällä Proxxonin porakone sekä pari puuvillalaikkaa, lanka- ja kangasmalli.

Alavasemmalla erilaisia hiomatukina käyttämiäni palikoita, esimerkiksi tyhjä Tamiyan maalipurkki toimii hyvin laakeissa urissa tai koverissa kaarteissa. Vain mielikuvitus on rajana tuen keksimisessä.

Hiomapaperi ja tuki kannattaa nalkata peukalon ja keskisormen väliin, jolloin etusormea työntämällä saat hiomapaperin kireäksi tukea vasten.

Vaihe 1: Roskien poisto

Kiiltävällä lakkapinnalla roskat usein näkyvät ihan ilman etsimistäkin, mutta kaikkein parhaiten kaikki pintavirheet saa näkyviin peilaamalla pintaa suoraa valoa vasten. Suoralla valolla tarkoitan loisteputkea tai vastaavaa jossa valonlähde muodostaa suoran viivan, jolloin peilauksen pitäisi myöskin olla suora virheettömällä pinnalla.

Roskien poiston tarkoitus on vain tasoittaa koko pinta kiillotusta varten, joten tässä kohtaa ei kannata käydä yhtään laajempaa aluetta läpi kuin on pakollista. Tässä kohtaa voi käyttää myös hieman karkeampaa hiomapaperia halutessaan.

Roskien poistossa edellytyksenä on kuitenkin ettei lakkapinnassa ole koko kerroksen läpäiseviä roskia, karvoja tai muita partikkeleita.

Kiiltävällä pinnalla pintavirheitä ja roskia harvoin tarvitsee juurikaan etsiä. Kuvaan on hankala tallentaa pintaa samalla tavalla miten silmä näkee, mutta merkityissä kohdissa on näkyvissä lakkaan jääneitä roskia. Yksikään näistä ei vaikuttanut menevän koko lakkapinnan läpi, joten kiillotuksen oli oletettua riittää.

Roskat on tasoitettu #3200 hiomapaperilla. Painetta ei juurikaan kannata käyttää, anna hiomapaperin tehdä työ. Toki tämä edellyttää sitä että hiomapaperi pysyy/pidetään puhtaana hionnan aikanakin. Kova hiomatuki on tässä kohtaa erittäin tärkeä, niin kauan kuin roskan kohdalla näkyy poikkeavuutta ympäröivästä pinnasta tulee hiontaa jatkaa. Roskat harvoin ovat kooltaan kovin suuria, halkaisijaltaan pölyhiukkanen aiheuttaa yleensä n. 2-3mm olevan kohouman, joten tässäkään kohtaa keskellä olevat hioma-alueet eivät ole kokonaista neliösenttiä kooltaan.

Vaihe 2: Appelsiinipinnan poisto

Roskien tasoittamisen jälkeen seuraava vaihe on tasoittaa koko kiillotettava pinta ja poistaa appelsiinipinta. Koko kiillotettava alue läpikäydään karkeimmalla hiomapaperilla, mielellään jo pykälää tai kahta hienompi mitä roskien tasoittamisessa käytettiin. Tarkoitus tässä on saada koko alue kauttaaltaan hiomapaperin koskemaksi, jos hiottavalla alueella näkyy pieniä kiiltäviä pisteitä, nämä ovat kuoppia, jotka tulee saada pois jos peilipintaa halutaan. Niinkauan kuin näitä täpliä näkyy, ei periaatteessa ole vielä vaaraa puhkikiillottamisesta, mutta koko prosessin ajan on syytä muistaa, että jokainen hionta syö materiaalia hiottavasta pinnasta. Usein kohoumien, paneelirajojen ynnä muiden yksityiskohtien ympäriltä lakka pyrkii vetäytymään, joten näissä ei alkujaankaan ole paksulti materiaalia jota voi poistaa.

Tässä kohtaa sivuan kohtaa 0.1 eli erot lakkojen välillä. 2K-lakalla on teoriassa mahdollista saada peilipintaa suoraan ruiskusta. Mitä tasaisempaa pintaa saat aikaan lakkausvaiheessa, sitä vähemmän joudut pintaa hiomaan ja sitä enemmän pienennät puhkikiillottamisen riskiä. Karkein hiomapaperi jolla aloitetaan kannattaa valita koskemattoman pinnan ja arvioidun työmäärän mukaan. Periaatteessa liian hienolla paperilla ei voi aloittaa, mutta mitä hienompaa paperia aloitukseen valitaan, sitä kauemmin työ tottakai vie, koska kertapyyhkäisyllä lähtevä materiaalipaksuus on ohuempi. Tässä esimerkissä käytin itse useimmin käyttämäni karkeudet: #3200, #4000, #8000 ja #12000, joista #3200 ainoastaan roskien poistamiseen ja muut kiillottamiseen. Tästä hienompaakin paperia on olemassa, mutta itse olen todennut ettei niistä enää ole varsinaisesti hyötyä vaan hieno kiillotustahna ajaa saman asian. Muutamissa erikoisemmissa osissa saattaa olla järkevämpää käyttää hiomapaperia tahnan sijaan, tällöin olen käynyt saman prosessin läpi, mutta tahna on korvattu #20000-karkeuksisella hiomapaperilla.

Tässä kohtaa koko alue on läpikäyty #4000 hiomapaperilla appelsiinipinnan hävittämiseksi.

Vaihe 3: Kiillon palauttaminen

Kun haluttu pinta on täysin mattapintainen, voidaan luottaa siihen se on myös täysin tasainen. Tämä silloin jos on käytetty roskien poistossa hiomatuellista hiomapaperia, jos kohoumia tai roskia yritetään poistaa sormivaraisesti, painetta kohdistuu hiotessa myös kohouman ympärille, joka ei tällöin välttämättä poistu kokonaan. Tämä näkyy usein vasta lopullista kiiltoa haettaessa. Jos pinnassa alkaa edelleen näkyä pintavirheitä, palataan kohtaan 1 ja yritetään uudelleen. Lakan paksuudesta riippuen kyseisessä kohdassa tämä voidaan toistaa pari-kolme kertaa ennen kuin lakkapinta käy liian ohueksi. Tällöinkään pinta harvoin on pilalla, se vain tulee puhdistaa huolellisesti ja lakata uudelleen uutta yritystä varten.

Tarkoituksena siirtyminen aina pykälää hienompaan karkeuteen hionnan edetessä on poistaa edellisen karkeuden jättämät hiontajäljet. Tästä syystä ei ole syytä käyttää yhtään karkeampaa hiomapaperia kuin tarve on, tällöin välttää turhat naarmut, pahimmillaan jopa ohuen lakkapinnan läpäisevät naarmut.

Aina hienompaan karkeuteen on syytä vaihtaa mieluummin "liian aikaisin" kuin hioa tolkuttomasti yhdellä karkeudella. Jos pinta on saatu tasaiseksi vaiheen 2 myötä, ei sitä seuraavilla karkeuksilla tarvitse kovin kauaa hioa, monesti puhutaan jopa vain muutamasta sekunnista neliösenttiä kohti. Suosittelen edelleen opettelemaan kuivahionnalla, siten työn etenemistä on kaikkein helpoin seurata, mutta tällöin pinta tulee pitää puhtaana irtoavasta hiomapölystä. Märkähionnassa (yleensä vesi) puhdistaa pintaa kokoajan nopeuttaen prosessia, mutta koska pinta on samalla myös jatkuvasti märkä, on etenemisen seuraaminen haastavampaa. Kuivahionnassa etenkin alussa kannattaa pyyhkäistä hiottavaa pintaa vaikka parin sekunnin välein.

Itse suosin niin hiomapapereilla kuin tahnoilla ensisijaisesti pyörivää liikettä jos hiottavan alueen koko ja muoto tämän vain mahdollistavat. Jos mieluummin käytät edestakaista hiontaa, käytä tällöin ristikkäisiä vetoja eri karkeuksilla, esimerkiksi "pohjois-etelä"-suuntaisia ensimmäisellä karkeudella ja "itä-länsi"-suuntaisia toisella karkeudella, "pohjois-etelä"-suuntaisia taas kolmannella jne.

Sama kuvio: koko ala on käyty läpi #8000 paperilla ja kiilto alkaa pikkuhiljaa palata takaisin. Punaisella ympyröidyllä alueella näkyy hyvin miltä appelsiinipinta näyttää kun hionta on aloitettu. Lakkapinta on isolta osin mattapintainen siitä mihin hiomapaperi on koskenut, mutta tärkein on pienet kiiltävät alueet siellä joukossa, näistä jokainen on yksittäinen kuoppa, niinkauan kuin näitä näkyy, pinta ei ole tasainen. Kun pinta saadaan kauttaaltaan mattapintaiseksi, voidaan olla varma että se on tasainen.

Vaihe 4: Kiillon viimeistely

Kun kaikki halutut hiomapaperin karkeudet on käytetty, siirryn itse tahnan puolelle. Hienoimman karkeuden jälkeen usein alueen reunoilla on enää jäljellä kevyttä pilveilyä, olen itse todennut tahnan olevan usein turvallisin vaihtoehto tämän poistamiseksi. Koko kiillotettava alue kannattaa käydä läpi yhteneväisen lopputuloksen vuoksi, mutta vähintään kaikkia himmeämpiä alueita joissa näkyy hiontajälkiä, kannattaa läpikäydä viimeistelykarkeuden hiomatahnalla. Tahna pehmentää mikrotasolla yksittäisten hiontajälkien reunoja, jolloin kokonaisuus näyttää silmälle kiiltävämmältä. Työvaloa kannattaa tässä kohtaa käyttää hyödyksi ja peilailla eri suunnista ja eri etäisyyksiltä tai jopa käydä osan kanssa ulkona luonnonvalossa. Pinnan viimeistely saattaa vaihdella huomattavasti valaistusolosuhteista riippuen.

Tahnaa käyttäessä suosittelen pesemään osan huoneenlämpöisellä vedellä riittävän usein. Tämä huuhtelee likaisen hiomatahnan pois pinnalta sekä paljastaa työn etenemisen tahnajäämien alta. Jokaisen pesun jälkeen osat tulee kuivata ennen seuraavaa tahnan käyttöä. Esimerkiksi vessapaperi toimii tässä hyvin, se imee vesipisarat helposti tarvitsematta hinkata pintaa.

Pinta on tässä vaiheessa läpikäyty #12000 hiomapaperilla ja työvaloa vasten peilaamalla kaikki roskat oli saatu poistettua pinnalta appelsiinin lisäksi. Seuraavaksi voi siirtyä viimeistelytahnaan. Laakeat alueet on saatu kiiltäviksi, reunoilla on vielä nähtävissä samentumaa.

Tässä projektissa katteen alaosaan tulee vielä mattalakka, joten pinta oli ainoastaan tarve saada tasaiseksi, ei kiiltäväksi.

Ja hiomatahnakäsittelyn jälkeen. Silmä ei enää erota naarmuja tai samentumaa, toisin kuin kamera makro-objektiivilla. Lakkapinta alkoi käydä viimeisellä hiomapaperilla jo hyvin ohueksi, joten en arvannut ihan niin paljon käyttää sitä kuin olisin halunnut. Vaha auttaa vielä häivyttämään hieman lisää, joten esimerkiksi tässä tapauksessa aion viimeistellä pinnan sillä.

Myös pelkästään katetta katselemalla virheet näkyvät helpommin, valmiissa mallissa ne voivat hukkua myös kokonaisuuteen tai voivat sijaita sellaisessa paikassa johon ei tahdo nähdä, jolloin ei välttämättä kannata riskeerata puhkikiillottamista.

Vaihe 5: Vaha

Mallin vahaaminen on usein melko kahtiajakava aihe, mutta ainakin itse olen vahannut lopuksi lähes kaikki moottoripyörät sekä osan autoista. Kiilto on yksi vahan eduista, mutta kiillon lisäämisen ohella se peittää hyvin pienet pintavirheet ja värierot sekä estää pölyä tarttumasta pintaan yhtä hyvin. Vahaksi käy esimerkiksi autoissa käytettävät carnaubavahat sekä erilaiset nestemäiset kestovahat, kunhan ne on tarkoitettu kaikille lakkapinnoille. 2K-lakat kestävät laajemman skaalan eri vahoja kemiallisesta koostumuksestaan johtuen.

Toivottavasti ohjeista oli jotain hyötyä, tarkentavia kysymyksiä saa ehdottomasti esittää jos jokin vielä mieltä askarruttaa.