Etusivu 
Kirjoitukset Artikkelit: valokuvaus
Pienoismallien valokuvaamisen perusteet
Seuraavan artikkelin tarkoituksena on antaa neuvoja pienoismallikuvauksen perusteisiin. En toki ole valokuvausalan ammattilainen, mutta toivottavasti muutamista käytännön kautta opituista asioista on hyötyä muille pienoismallareille.Puitteet kuntoon ennen kuvaamista
Ensimmäinen asia pienoismallin kuvaamista aloitettaessa on saattaa kuvaustausta kuntoon. Parhain vaihtoehto on rakentaa oikea pienoismallikuvausstudio, johon oiva vinkki löytyy Jari Hemilältä Aloitteleva kuvaaja pääsee kuitenkin hyvään alkuun pelkällä taustapahvilla. Esimerkiksi Tiimarista saa hankittua alle eurolla A3 kokoisia pahveja, jotka voi kätevästi virittää taustaksi. Parhaimmat värit ovat sininen ja musta, sillä näistä pienoismalli pääsee parhainten esille eikä uppoa taustaan. Mitä sekavampi tausta on, sitä vaikeammin huomio keskittyy kohteeseen eli pienoismalliin. Itse olen virittänyt pahvin tuoliin, jonka selkänojaan ja penkkiin sen saa kätevästi taitettua ja kiinnitettyä teipillä.Valo
Ensimmäisenä mieleen saattaisi tulla, että kuvaa mallin sohvapöydällä automaattiasetuksilla. Tämä on siitä huono vaihtoehto, että tällöin kamera käyttää salamaa ja tämä taas latistaa kaikki yksityiskohdat ja usein ylivalottaa kuvan pahasti. Seuraava ajatus olisi käyttää kotoa löytyviä lamppuja valaistukseen. Mielestäni tämäkin on huono vaihtoehto, sillä lamppujen väri ei olle luonnollisen valkoinen vaan kaikkea sinisestä oranssiin asti. Kameran automatiikka ei aina osaa korjata tätä sävyvaihtelua oikeaksi, jolloin kuvan valkotasapaino on väärä. Lisäksi lamppujen suuntaaminen niin että valo olisi tasaista ja pehmeää on hankalaa.Useiden kokeilujen kautta olen päätynyt tulokseen, jossa kaikkein parhaimmaksi valoksi on paljastunut ikkunan kautta tuleva epäsuora päivänvalo. Olenkin pyrkinyt kuvaamaan mallit noin keskipäivän tienoilla niin että "kuvausstudio" on asetettuna noin parin metrin päähän ikkunasta. Näin malliin ei kohdistu suoraa auringonvaloa, joka on suoran salaman tapaan liian voimakas valonlähde.
Mikäli kuitenkin halutaan käyttää lamppuja on hyvänä perusasetelmana kohteeseen molemmilta puolilta tuleva valo eli kaksi lamppua joista toinen on oikealla ja toinen vasemmalla. Taustan voi vielä erikseen valaista kolmannella lampulla. Valoa on hyvä pehmentää esimerkiksi valkoisella paperilla, joka on kiinnitetty kumilangalla lamppuun (varotaan kuitenkin ettei paperi syty palaamaan). Lamppujen tulee olla samalla värilämpötilalla varustettuja eli saman mallisia ja erityistä huomiota tulee kiinnittää kameran valkotasapainosäätöjen korjaamiseen ettei kuvasta tule keltainen tai sininen.
Ylemmässä kuvassa parissa minuutissa syntynyt pienoismallikuvausstudio, jossa valaistuksena käytetään ulkoa tulevaa epäsuoraa auringon valoa. Alemmassa kuvassa valaistuksena on kaksi lamppua, jolloin kamerasta tulee säätää valkotasapaino vastaamaan lamppujen värisävyä ettei kuvasta tule keltaisen sävyistä.
Yläkuva on otettu kahden lampun valaistuksella, jolloin valkotasapaino on säädetty vastaamaan lamppujen keltaista värisävyä. Käytännössä tämä on hieman aikaavievää ja lamppujen suuntaamiseen täytyy myös käyttää oma ajatuksensa, joten helpompi ja osittain myös lopputuloksellisesti parempi vaihtoehto on käyttää esim ikkunasta sisälle tulevaa epäsuoraa valoa, kuten on tehty alemmassa kuvassa.
Kuvaaminen automaattiasetuksilla
Kuvaaminen kameralla, jossa ei ole mahdollisuutta aukon manuaalisäätöön tai jossa on huono lähitarkennusetäisyys on toki mahdollista ja muutamat asiat huomioon ottaen saadaan aivan hyviä peruskuvia varsinkin suuremman mittakaavan pienoismalleista. Varsinaista taustapahviakaan ei välttämättä tarvita, mikäli tausta vain on mahdollismman neutraali, kuten tyhjä keittiön pöytä.Tärkeää on valita kamerasta lähikuvaustoiminto (usein merkattu kukan kuvalla) ja ottaa salama pois käytöstä ja kuvata mahdollisimman suurella kuvakoolla eli resoluutiolla. Kuvatessa mallia kamera on hyvä tukea johokin alustaan, esimerkiksi mallin eteen asetetun kirjapinon päälle, jotta se ei pääse heilahtamaan laukaistaessa, sillä valotusaika saattaa olla pitkä ilman salamaa. Pienoismalli sijoitetaan kuvaan niin, että se on kuvassa mahdollisimman suurena, mutta kuitenkin niin että kamera yhä tarkentaa mallin teräväksi. Suttuista kuvaa ei kannata ottaa eli mieluummin ottaa kuvan terävänä kauempaa ja rajaa kuvankäsittelyllä sen jälkikäteen niin että se peittää koko kuvan. On myös tärkeää muistaa tarkastaa, että kamera on oikeasti tarkentanut kuvan teräväksi ennen laukaisemista. Tämä tapahtuu painamalla laukaisinta puoliväliin asti, jolloin kamera tarkentaa, mutta ei vielä ota kuvaa. Sommittelulla ja vakaalla kuvanotolla saadaankin hyvä lopputulos aikaiseksi.
Ylempi kuva on otettu käsivaralta ilman lähikuva asetusta salaman kanssa, jolloin kuvasta tulee ylivalottunut ja tärähtänyt. Alempi kuva on otettu lähikuva asetuksella ilman salamaa ja kamera on tuettu kirjapinoon, joka on kameran alla. Myös kuvakulmaan tulee kiinnittää huomiota, sillä esim näissä kuvissa se ei tee oikeutta mallille vaan saa mallin näyttämään lähinnä lelulta. Oikean kuvakulman ja rajauksen oppii valitettavasti vain ajan myötä kuvaamalla ja katselemalla muiden ottamia kuvia
Esimerkki pokkarin tukemisesta, jolloin hieman pidemmällä valotusajallakaan kuva ei tärähdä.
Kuvaaminen manuaaliasetuksilla ja jalustalla
Kehittyneimmissä pokkarikameroissa ja järjestelmäkameroissa on mahdollisuus säätää manuaalisesti kuvausominaisuuksia. Tärkeimpiä säätöjä pienoismallikuvauksen kannalta ovat tarkennuspisteen valitseminen, aukko, valotusaika, valkotasapaino ja ISO arvo, jotka ovat kaikki eriteltyina omiksi kohdikseen tässä artikkelissa.Valmistelut
Järjestelmäkameroissa optiikka määrää yksin lähimmän tarkennusetäisyyden, mutta joissain kiinteällä optiikalla varustetuissa kameroissa pitää erikseen valita macro kuvausominaisuus päälle, jolloin optiikan lähin tarkennusetäisyys pienenee merkittävästi. Kannattaakin siis aivan ensimmäisenä lukea kameran ohjekirja läpi ja perehtyä kameran ominaisuuksiin ennen sen kiinnittämistä jalustaan.
Tarkennuspisteen valitseminen
Kamerasta voidaan erikseen valita tarkennuspiste, johon kamera tarkentaa. Kuva tarkennetaan mallin etuosaan, jolloin kuvan etuosa piirtyy terävänä ja tausta sumeana. Mikäli tarkennuspiste on kiinteä, voidaan ensin tarkentaa haluttuun kohtaan ja lukita tarkennus painamalla laukaisinta puoliväliin, minkä jälkeen siirretään kameraa niin että pienoismalli on keskellä kuvaa.
Ylemmässä kuvassa tarkennus on pielessä eli mallin takaosassa. Alemmassa tarkennus on mallin etuosassa.
Syväterävyyden asettaminen (AV)
Manuaalisäädöillä varustetussa kamerassa on valittavissa ohjelma (AV), jossa pystyy itse säätämään aukkoa kameran määrätessä valotuksesta. Mitä suurempi kamerassa oleva luku on, sitä pienempi on aukko ja vastaavasti syväterävyys taas on suurempi. Esimerkiksi luku 2.8 tarkoittaa sitä, että aukko on suuri ja valoa pääsee paljon optiikan kautta kameraan, mutta samalla syväterävyys on pieni. Suuri luku, kuten 22, tarkoittaa, että aukko on pieni, jolloin valoa pääsee vähemmän kameraan, mutta syväterävyys on suuri. Vastaavasti mitä suurempi syväterävyys eli aukon lukuarvo on, sitä pidemmäksi muodostuu valotusaika. Tällöin jalusta muodostuu korvaamattomaksi ettei kuva pääse tärähtämään. Hyvään ja tukevaan metalli/hiilikuitu jalustaan kannattaakin sijoittaa, sillä se on olennainen väline pienoismallikuvauksessa.
Pienoismallia kuvatessa suosittelen käyttämään aukkoja 10:stä ylöspäin eli käytännössä siis kaikkein pienintä aukkoa (suurin lukuarvo) mikä voidaan asettaa, jolloin suuri syväterävyys takaa koko pienoismallin alueelta tarkan kuvan ja pienoismallia voidaan näin ollen tarkastella realistisemmin. Hyvänä vinkkinä mainittakoon, että koska valotusaika on pienellä aukolla pitkä, kannattaa kuva ottaa jalustalta ajastettavalla itselaukaisulla, jolloin kamera ei pääse tärähtämään laukaistaessa.
Ylemmässä kuvassa on käytetty aukkoa 2.8, jolloin ainoastaan mallin etuosa piirtyy terävänä. Alemmassa aukon arvo on 22, jolloin koko malli on terävä. Aukolla 22 kuvatessa valotusajasta tulee hyvälläkin valolla niin pitkä, että jalustan ja kaukolaukaisimen/itselaukaisun käyttö on välttämätöntä tärähtämättömän kuvan aikaansaamiseksi.
Manuaaliasetus (M)
Parhaimman lopputuloksen saa, kun säätää sekä aukon, että valotuksen itse, sillä aina kameran automatiikka ei tätä osaa tehdä optimaalisesti. Ensin säädetään aukko kohdalleen eli mahdollisimman pieneksi (suuri lukuarvo), minkä jälkeen säädetään valotus vastaamaan kameran näyttämää suositusta (+/- asteikko). Tämän jälkeen otetaan testikuva ja luonnollisesti tummaa kuvaa korjataan vaaleammaksi ja vaaleata tummemmaksi. Valotuksen lukuarvo merkkaa sekunnin osaa, ts 4 tarkoittaa 1/4 sekunttia, mutta jos luvun takana on heittomerkki eli 4" tarkoittaa se taas neljää sekunttia. Mitä lyhyempi valoitusaika on, sitä tummempi kuvasta tulee.
Alivalotettu, oikein valotettu ja ylivalotettu kuva.
Valkotasapaino
Kameran valkotasapainosäätö määrää onko kuva sävyltään kellertävä vai sininen. Toisin sanoen eriväriset valot, kuten hehkulamppu tai loisteputki värjäävät kuvan eriväriseksi kuin mitä värit todellisuudessa ovat. Valkotasapainosäätö korjaa tämän sävyeron niin että valkoinen on oikeasti valkoinen. Kamerassa on valmiina monia valkotasapainosäätöjä, joita kannattaa kokeilla uskaliaasti, jotta löytää valoon sopivan säädön jolla kuvasta tulee luonnollisen sävyinen. Valkotasapainoa pystyy myös useimmissa kameroissa säätämään itse optimaalisen tuloksen aikaansaamiseksi.
Ylemmän kuvan valkotasapainoasetus on lipsahtanut liian kylmäksi, jolloin kuvasta tulee aivan liian sininen. Tämä valkotasapainoasetus voisi toimia hyvin keltaisen hehkulamppuvalon kanssa, jolloin sininen valkotasapaino korjaa keltaisen valon neutraaliksi. Alemmassa kuvassa valkotasapaino on korjattu oikeaksi.
ISO luku
ISO-luku määrää kuvan herkkyyden. Mitä suurempi luku, sitä "herkempi" kamera on eli valotusaika pienenee, mutta kuvan rakeisuus kasvaa. Jalustalta kuvatessa valotusajan pituudella ei ole merkitystä, joten ISO-luku kannattaakin säätää mahdollisimman pieneksi, jotta kuvasta ei tule rakeista.
"Täydellinen" pienoismallikuva
Pienoismallikuvaaminen on loppupeleissä teknistä kuvaamista, jossa tärkeintä on, että pienoismallia pystytään tulkitsemaan mahdollisimman hyvin kuvasta. Näin ollen täydellisessä pienoismallikuvassa kohde on keskellä kuvaa mahdollisimman suurena, kuva on terävä koko pienoismallin alueelta, kuva ei ole rakeinen tai suttuinen liian vähäisen pikselimäärän takia, kuva on oikein valotettu ja valkotasapaino on säädetty oikein. Eli summa summarum, pienoismalli näyttää juuri siltä kuin sitä tarkastelisi omin silmin.Parhainten tämä onnistuu säätämällä asetukset oikeiksi kuvatessa ja ottamalla useita kuvia, mutta toki jälkikäteenkin pystyy kuvaa parantamaan kuvankäsittelyssä. Kokeilun arvoisia asioita ovat kuvan rajaaminen (crop), kontrastin (contrast) ja valoisuuden (brightness) säätäminen. Kaksi viimmeistä tosin ovat melkoisen huonoja säätöjä kuvalle, sillä niissä saa hyvin helposti pilattua koko kuvan. Kannaattaakin katsoa mikäli kuvankäsittelyohjelmasta löytyy levels säätö, joka toimii paljon paremmin kuvan valon säätämisessä. Ohjelmasta voi löytyä myös auto levels toiminto, joka tekee tarvittavat säädöt itse. Joissain tapauksissa myös terävyyttä on hyvä lisätä. Pelkän sharpen työkalun lisäksi esimerkiksi photoshopista löytyy Filters-Sharpen valikon alta kohta Unsharp mask, jolla saa erittäin hyvin parannettua terävyyttä. Lukuarvoiksi laitetaan esimerkiksi 120 ja 0,5, joista jälkimmäistä lukua muuttamalla terävyyden määrä muuttuu.
Kuvankäsittelyssä vain kokeilemalla oppii, mutta kannattaa pitää mielessä, että hyvin helposti voi pilata koko kuvan liiallisella käsittelyllä. Esimerkkinä juuri mainittu unsharp mask, jolla saa liian suurilla arvoilla kuvasta rakeisen.
Loppuun vielä pari sanaa digitaalisen kuvan teknisistä tiedoista. Kameran megapikselit määräävät syntyneen kuvan koon, joka on melkoisen suuri suoraan kamerasta tietokoneelle siirrettynä. Varsinkin pienoismallit.net palvelussa kuvakoko on hyvin rajattu, joten kuva kannattaa pienentää ennen nettiin lisäämistä. Hyvä perussääntö on se, että kuvan pitkä sivu on nettikäytössä 700 pikseliä ja dpi eli dodge per inch on 70. Kuvamuodoksi tulee valita .jpg ja kuva tallentaa high tai medium asetuksella (jpg compression 70). Mitä pienempiä nämä kaikki luvut ovat, sitä pienempi ja epätarkempi kuvasta tulee.
Taivoiteltu lopputolos eli nappin, tai ainakin sinne päin, osunut pienoismallikuva.
Mikä kamera pienoismallikuvaukseen?
Yksiselitteistä vastausta tähän kysymykseen ei ole. Olettamus siitä, että kallis järjestelmäkamera on ylivoimainen ei välttämättä pidä paikkaansa. Pienoismallikuvauksessa kameran ominaisuuksista kuitenkin kaksi korostuu ylitse muiden, joiden mukaan kamera tulisi hankkia. Nämä ovat ns "macro" ominaisuus eli se, että kameralla voidaan tarkentaa mahdollisimman lähelle kohdetta ja mahdollisuus säätää kameran aukkoa manuaalisesti mahdollisimman pieneksi. Lähin tarkennusetäisyys saattaa halvemmissa kameroissa olla melko suuri, kuten 30 cm, jolloin esimerkiksi 1/35 figuurista ei saada kuvatessa kovin suurta. Aukon manuaalinen asettaminen on tärkeää siksi, että kameran perus tai lähikuvausasetuksilla otetut kuvat eivät välttämättä ole optimaalisia syväterävyyden suhteen.Toki digitaalisilla järjestelmäkameroilla saa yleisesti ottaen parempia kuvia, mutta myös peruskameroissakin voi olla yllättävän hyvät lähikuvausominaisuudet. Nykyisellään myös manuaaliasetuksetkin löytyvät lähes poikkeuksetta vakiovarusteina kaikista kameroista. Kannattaakin liikkeessä kokeilla lähikuvausominaisuuksia ja miettiä kamerahankintaa myös muun kuvauksen ja tietenkin oman budjetin kannalta. Toki, mikäli rahaa on käytettävissä hieman enemmän on järjestelmäkamera käyttömukavuudessaan ja soveltuvuudessaan muuhun kuvaukseen pokkaria parempi vaihtoehto. Vaikka kittilinssillä ei pääsisikään aivan kohteeseen kiinni saa sillä kuitenkin usein parempia kuvia mallista kuin halvalla pokkarikameralla, minkä lisäksi näitä kuvia voi suuren megapikselimäärän ansiosta jälkikäteen käsitellä (kuten rajata) peruskameralla otettua kuvaa paremmin. Toisaalta järjestelmäkamera on hyvin iso fyysiseltä kooltaan, jolloin sitä ei välttämättä ota kaikkialle mukaansa. Parhain kamera on kuitenkin aina se kamera, joka on matkassa mukana.
Toivottavasti näistä ohjeista oli apua niin vasta-alkajalle kuin hieman enemmän kameran kanssa toimineelle. Ja kun nälkä kasvaa syödessä niin ainahan voi perustaa oikean valokuvausstudion useine salamalaitteineen ja lightboxeineen, mahdollisuudet ovat valokuvaamisessa rajattomat.
Hyviä kuvaushetkiä!
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
