Hieno malli, mutta nimi omituista saksaa. Mikä nimen on tarkoitus olla? Jos pitäisi olla "missä olemme?" oikea tapa kysyä tämä saksaksi olisi esim. "Wo sind wir?" tai jos tarkoitus on kysyä "minne menemme?" oikeampi muotoilu lienee "Wohin fahren wir?" tai "minne olemme menneet / ajaneet" -> "Wohin sind wir gefahren?"
Gehen verbin saksmanni ymmärtää jalan kulkemiseksi, jos menopelillä mennään jonnekin, yleisimmin käytetään verbia fahren.
Etusivu 
Kirjoitukset Artikkelit: dioraamat
Wohin gehen Wir, Herr Kapitän?
Lähes lopullinen kompositio.
Marsin resiininen Puma alkoi olla jo loppusuoralla, kun päätin tehdä ajoneuvolle kunnollisen alustan. Alunperin siihen ei ollut tarkoitus lisätä figuureja, mutta kuinkas siinä sitten kävikään. Idean synnyttyä varsinainen toteutus oli suhteellisen suoraviivaista ja minulle epäsovinnaisen ripeää. Vaikka dioraama oli pienimuotoinen, opin siitä monia perusasioita isompia kokonaisuuksia silmällä pitäen.
Saksalainen panssaroitu tiedusteluvaunu Sd.Kfz. 234/2 Puma oli edellä aikaansa näyttäen ”coolilta” yhä tänäkin päivänä. Puma oli tiedusteluajoneuvoksi vahvasti panssaroitu ja aseistettu pystyen hätätilanteessa tuhoamaan keskiraskaan tankinkin. Tietenkin tärkein ominaisuus oli nopeus ja ketteryys, joiden avulla pyrittiin välttämään vaaralliset tilanteet. Puman valokuvat ovat harmillisen vähissä, sillä niitä valmistettiin vain 101 kappaletta. Perustietona mallarille, että Pantterin tavoin Pumaakaan ei ole tavattu Pohjois-Afrikan rintamalla.
Rakennusaihiona käytin Marsin resiinimallia, joka oli rakentamishetkellä käytännössä ainoa järkevä vaihtoehto 1/72-skaalassa. Nyttemmin Hasegawa on julkaissut erinomaisen injektiovaluversion. Resiinimallin rakentaminen voi vaikuttaa haasteelliselta, mutta valitsemalla sopivan mallin, pääsee hyvin harjoittelemaan pikaliimamallauksen saloja. Vaikka sarjasta näkyykin ”autotallimaisuus” joissakin osakokonaisuuksissa, on sarja yleisesti ottaen hyvä sisältäen paljon onnistuneita detaljeja.
En sisällytä ihmeemmin tarinaa mallin rakentamisesta, sillä loppujen lopuksi se oli vain osien puhdistamista ja yhteenliimaamista. Suurin osa ajasta kuluu osien puhdistamiseen, sillä useimmiten valmistaja on ystävällisesti jättänyt valukanavat osiin. Ei niitä tietenkään tarvitse poistaa mutta miksi ne ovat välillä koko osan levyisiä? Tässä mallissa hankalin osuus oli pyörien taustat, joihin oli jäänyt näppärä ”tulppa”, joka piti poistaa hitaasti 8 mm:n poranterällä pyörittämällä…8 kertaa. Muilta osin valukanavat olivat suhteellisen helposti poistettavissa kärsivällisesti sahaamalla ja viilaamalla. Resiiniosien selkeästi huonoin puoli on niiden helppo lohkeilevuus. Jos kerran vuolet jostain osasta liikaa, on vahingon paikkaaminen vaikeaa, ellei mahdotonta.
En muutellut sarjan osia millään tavoin, sillä halusin saada mallin valmiiksi enkä tuntenut osaavani tarvittavia taitoja resiiniosien muunteluun. Kuten sanottu, malli on nätti ja etenkin pyörästö akselistoineen herkullinen. Pyörät olivat aika heikot epäonnistuneine kuvioineen ja tykin suujarru hieman paksu, mutta muutoin ei mallista löydy suurempia ongelmia. Hankalin liimaamiskohta oli jälleen pyörät, joiden saaminen suoraan riviin olikin aikamoinen urakka. Jälkeenpäin ajatellen jonkinlainen tapittaminen olisi huomattavasti helpottanut urakkaa.
Vaunun kasaamisen jälkeen seurasi loogisesti maalausvaihe. Pesin vaunun varovasti saippuavedellä mahdollisen rasvan yms. törkyn poistamiseksi. Perusmaalauksen tein Humbrolin väreistä sekoitetulla sävyllä, jonka ”kaava” löytyy IPMS Finlandin sivulta Jukka Purhosen artikkeleista. Sekoitus on yksinkertainen: 1 osa seuraavia sävyjä Hu34+Hu110+Hu83+Hu84. Sävy ei ole liian tumma, mutta myöhempien pesujen ja sävytysten tummennusta voi estää sekoittamalla joukkoon vaikka yhden osan kirkkaankeltaista.
Seuraavat sävyt, vihreän ja punaruskean, lisäsin nekin Humbrolin sävyillä, Hu30 ja Hu96 taitettuna tipalla Hu94:ää. Ohensin maalit 40%:iin, jotta sain ne hallitusti ulos ruiskusta. Maalikerroksia väriä kohden tuli useita, joten kärsivällisyys ja tarkkuus olivat koetuksella tämän pikkutarkan mutta ehkä tärkeimmän työvaiheen aikana. Onnekseni ruisku, Iwata, toimi jälleen kerran moitteetta ja sain maalin mallin pintaan lähes täydellisesti. Täytyy sanoa, että vaikka ruiskutyö onnistui erinomaisesti, on kääntöpuolena moninkertainen määrä epäonnistuneita maalaussessioita ärräpäiden ryydittämänä. Tähän ei tunnu vaikuttavan edes harjoittelun määrä, vaan usein ”kuun asennolla” tuntuu olevan ratkaiseva merkitys.
Maalasin kaikki muut osat niille kuuluvin värein kuten työkalut, pakoputkipöntöt, renkaat jne. Käytin tässä vaiheessa Vallejon värejä, sillä ne toimivat luotettavasti pensselikäytössä. Renkaat maalasin mustan ja tummanharmaan sekoituksella ja työkalujen puuosat eri ruskean sävyillä.
Projekti eteni vauhdikkaasti seuraavaan vaiheeseensa eli lakkakerroksen lisäämiseen. Tähän käytin itselläni aina toimivaa Johnsonin lattiavahaa, jota ruiskuttelin kaksi ohutta kerrosta vartin väliajoin. Lopputuloksena oli satiininhohtoinen tasainen pinta, johon pystyin helposti kiinnittämään Kageron 234-kirjasta dekaalit, joita ei sarjan mukana ollut. Ohuet dekaalit asettuivat paikalleen erinomaisesti. Ruiskutin niiden suojaksi vielä yhden kerroksen lakkaa, jonka jälkeen olikin aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli pesuihin.
Öljyväreillä tein malliin ”paikallispesuja” eli lisäilin pieniä öljytippoja ympäri mallia suht tiheään. Väreinä käytin eri ruskean, punaisen, keltaisen, vihreän ja harmaiden sävyjä. Nämä häivytin mallin pintaan hitaasti lakkabensiiniin kastetulla pyöreällä pensselillä pyörittämällä. Pyyhkäisin välillä värit pois pensselistä paperiin ja jatkoin värien häivyttämistä mallin pinnalta. Käytännössä kyse on värin poistamisesta jättäen vain murto-osan pintaan ja syvennyksiin. Ensimmäinen vaihe syvyssvaikutelman tekemiseksi oli tehty. Tässä vaiheessa tein sen virheen, että en odottanut vuorokautta pesujen kuivumista vaan jatkoin käsittelyä jo muutaman tunnin tauon jälkeen. Tämä aiheutti sen, että sävyt sekoittuivat turhan paljon uusien kerrosten kanssa.
Jatkoin pesuja käyttäen Humbrolin värejä sekä lakkabensiiniä. Sekoitin 20%:n maaliseoksen käyttäen yksittäisiä värejä tummemmasta vaaleampaan. Ensimmäinen kerros HU96, seuraava Hu62, sitten HU82 ja viimeisenä Hu24. Lopputuloksena oli ainakin teoriassa syvyysvaikutelmaa esittävä eloisa maalipinta. Lisäilin vielä pieniä valumia sinne tänne yrittäen välttää liioittelua.
Lopuksi vielä kuivapensselöin joitakin kohtia vaunusta. Samoin tein siihen jonkin verran kulumia joko punaruskealla sävyllä tai metallivärillä. Nämä kuitenkin pidin minimissään, ettei malli näyttäisi ihan hölmöltä. Renkaat ja alarungon pölytin migmenteillä lisäten pölyä vähän myös kannelle.
Seuraavana siirryinkin mielenkiintoisimpaan osaan eli alustaan. Näin jossain Minitracksin lehdessä, miten tehtiin katukiveystä helposti ja nopeasti. Päätin itse kokeilla samantyyppistä ratkaisua, johon tarvittavat työkalut olivat yksinkertaiset. Hankin palan styrofoamia ja työkaluksi tarvitsin vanhan pensselin. Poistin pensselistä harjakset ja muotoilin metallisen holkin neliönmuotoiseksi. Piirsin tussilla styrofoamiin kadun ja jalkakäytävän ääriviivat sekä painelin peukalolla pintaa epätasaisemmaksi. Yksi kerrallaan painelin katukiveyksen kivet styrofoamin pintaan varoen rikkomasta pintaa liikaa.
Jalkakäytävät tein valamalla kipsistä muovistripeistä tehtyihin muotteihin. Irrotin osat varovasti muotista ja kaiversin niihin piikin avulla ensin isommat reunakiveykset ja sitten viivotinta käyttäen pienet kivet. Oli varottava painamasta liikaa etteivät kipsiset osat murtuisi. Tehostin kaiverrusta ”kiertämällä” jokaisen kiven erikseen muuttaen vaikutelman askeleen realistisempaan suuntaan. Välillä viilloilla irtosi kipsiä enemmän kuin oli tarkoitus, mutta lopputulokseen se toi itse asiassa oman pikku lisänsä rikkoen monotoonista vaikutelmaa.
Liimasin kipsiosat paikalleen ja maalasin pohjan tummanharmaalla. Seuraavaksi yritin hieman oikaista ja kuivasivelin kaikki kiveykset vaaleanharmaalla. Tämä ei todellakaan toiminut, joten lähdin seuraavalle pitkälle kärsivällisyyttä vaativalle tielle eli maalasin katukivet yksi kerrallaan eri väreillä. Sekoitin paletille eri Vallejon värejä sekä hidastinta. Käytin eri pastellisävyjä, joten lopputulos oli aika kirjava sekä sellaisenaan yhtä käyttökelvoton kuin edellinenkin versio.
Päätin sävyttää katukiveykset Humbrolin eri ruskeiden sävyillä. Samoin lisäilin migmenttejä lakkabensiiniin sekoitettuna. Kaiken kaikkiaan pohja alkoi näyttää jo aika hyvältä. Käsittelin jalkakäytävät myös eri harmaiden sävyillä saaden aikaan ainakin eloisan värimaailman.
Pelkkä tasainen katu ja vaunu eivät tuntuneet testisovitttelussa oikein toimivalta, joten päätin lisätä vielä katulampun kadunkulmaan. Koska varastoistani ei löytynyt katulamppua, oli se pakko tehdä kokonaan itse. Tolppa oli helppo tehdä parista eripaksuisesta muoviputken pätkästä. Valo-osa olikin sitten jo hankalampi. Tein lasiosan painamalla kuumennetun viilan kärjen kirkkaan muovinpalan läpi, jonka sitten katkaisin sopivaan kokoon. Punch and die:lla tein lampulle pohjan ja kartion muotoisen kuvun painamalla väriliidun kärjen lämmitettyyn kirkasmuovin läpi. Maalasin tolpan ja kuvun mustalla sekä sävytin hieman harmaalla. Tolpasta mitä luultaviimmin tuli hieman liian modernin oloinen ilman mitään koristeita tai ornamentteja.
Koska projektin edetessä aina ruokahalu kasvaa, päätin lisätä mukaan muutaman figuurin. Vaikka varastoihin on kertynyt iso määrä eri figuureja, en koskaan aiemmin saanut niitä valmiiksi asti. Nyt oli aika astua uuteen aikakauteen ja saada valmiiksi myös muutama maalattu ukko. 1/72-skaalassa figuureihin ei saa hirveästi mukaan detaljeja, joten maalaaminenkin on tehtävä liioitellusti. Valitsin miehistöksi Preiserin tankkivaunusarjasta muutaman ukon ja sommittelin ne paikalleen. Hyvä puoli Preiserin figusarjoissa on se, että ne ovat injektiovalumuovia, joten niitä on helpompi muokata ja liimailla. Samoin lähes kaikki kädet ja päät ovat irrallisia, joten jo pelkästään irtoraajojen asennoilla saa helposti aikaan eri vaihtoehtoja.
Maalasin figut kokonaan vaalennetulla mustalla käyttäen Vallejon värejä. Laskokset maalasin mustalla ja valoisammat kohdat vaalennetulla sävyllä. Kasvot pohjamaalasin ihonsävyllä ja sitten yritin lisätä varjo- ja valokohtia loogisesti järkeviin paikkoihin. Silmäkuopat maalasin punaisen ja ihonvärin sekoituksella, samoin suun. Hiukset väritin eri sävyillä. Tosin tässä Preiserin sarjassa detaljit olivat välillä todella hakusessa. Ilmeisesti sarja on hieman vanhempaa tuotantoa, sillä mielestäni uusimmat figuurit ovat loistavia detaljien suhteen.
Lähettifiguuri on otettu Mig Productionsin sarjasta ja on kohtuullisen hyvä resiiniukko. Harmillisesti en mistään saanut tälle mp-lähetille moottoripyörää, joten lähetti vaikutti hieman orvolta sellaisenaan. Maalasin figuurin harmaalla ja sävytin valo- ja varjokohdat vaaleammilla ja tummemmilla sekoituksilla. Kasvot menivät samaan tyyliin kuin miehistönkin osalta. Migin figuissa on jonkin verran havaittavissa ongelmaa kasvoissa, jotka ovat hieman pölkkymäisiä. Onneksi esim. Juuri Preiserin sarjoista voi vaihtaa päitä, jos vain kokoluokka täsmää.
Alustasta puuttui vielä tärkeä osa, sillä reunat ammottivat tyhjyyttään. Koska pelkkä puuviilu olisi ollut tylsä ratkaisu, päätin kokeilla seuraavaa. Etsin netistä kuvia vanhoista sanomalehdistä koskien Normandian maihinnousua. Valitsin sopivat otsikot, skaalasin ne sopivankokoisiksi ja printtasin ne. Sävytin vielä paperin kellertäväksi, leikkasin ja liimasin paikalleen. Nyt ainakin oli hieman erilainen alusta tuoden toivottavasti ”järkeä” dioraaman idealle.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
