Pienoismallit.net

Onko vanhat mallarit sivuilla

Kun esim. minä aloittelin tätä harrastusta 1960-luvulla, niin täällä Kekkoslovakiassa oli tasan tarkkaan kaksi tv-kanavaa näkyvissä (kummatkin mustavalkoisia), tietokonetta ei ollut vielä keksitty, puhelin oli erittäin erikoinen kapistus ja sitä ei monessa kodissa edes ollut (eikä ollut monessa kodissa sitä televisiotakaan) - joten jos lapsi halusi itselleen jonkinlaista actionia, niin sitä piti ihan itse kehittää esim. liikkumalla paljon ulkona kavereitten kanssa - jos halusi pelata jalkapalloa tai jääkiekkoa, niin sitä ihan oikeasti mentiin itse ulos pelaamaan pakkaseen tai vesisateeseen - ja jos sitten halusi ruokkia omaa mielikuvitustaan, niin siihen tarkoitukseen tuo muovimallien rakentelu sopi oikein hyvin. Oli nimittäin hienon tuntuista saada käsiinsä ihan kolmiulotteisena niitä samoja lentokoneita joita oli ihaillut mustavalkoisten Korkeajännitys- ja Siivet-sarjakuvalehtien sivuilla. Itse rakennettu Spitfire tai Hurricane - tai peräti iso B-17 Flying Fortress oli pikku pojan ylpeyden aihe - eikä haitannut mitään vaikka ne olivat maalaamattomia - tai että niistä puuttui joitakin osia.

Yhdessä vaiheessa asuimme Helsingissä 60-luvulla Roihuvuoressa ja siellä oli "Roihiksen" ostoskeskuksessa kaikki palvelut - vierekkäin oli apteekki, kemikaliokauppa ja Elannon ruokakauppa. Usein viikonloppuisin homma meni niin, että isä haki apteekista Hota-pulveria itseaiheutettuun päänsärkyyn, äiti haki sapuskat Elannosta ja minä hain Airfixin 1/72 pienoismallisarjan kemikaliosta - kyllä, siis kempparista tosiaankin! Kyseisessä kempparissa oli myös hyvä valikoima neppisautoja ja niihinkin tuli aina välillä taskurahoja tuhlattua - neppisautot olivat ikäänkuin 60-luvun vastine tietokonepeleille joissa ajetaan kilpaa.
Viimeksi muokattu 14.12.2011 12:08
^^ Juu kyllähän se kovin valitettavaa on että nykyään pennut opetetaan könnäämään vain tietokoneella tai videopelien parissa. Kaikenlainen omin käsin tekeminen ja liikunta vähenee jatkuvasti. Itse siis olen vasta vaatimattomassa 30 vuoden iässä, mutta kyllä ihan minunkin lapsuudessani (80-luvulla ja 80-90 luvun taitteessa) esim. mallien rakentaminen ja urheilu oli huomattavasti suuremmassa suosiossa kuin nykypäivänä. Sieltä tämä meikäläisen viime vuosina uuden kipinän saanut mallinrakentamisharrastus on peräisin.
Raimo Leino kirjoitti:
Kun esim. minä aloittelin tätä harrastusta 1960-luvulla, niin täällä Kekkoslovakiassa oli tasan tarkkaan kaksi tv-kanavaa näkyvissä (kummatkin mustavalkoisia), tietokonetta ei ollut vielä keksitty (eipä oltu keksitty vielä edes Afrikan tähti-lautapeliäkään),
Afrikan tähti on kyllä julkaistu jo vuonna 1951, minulle sen taisi tuoda Joulupukki ja sen täytyi silloin olla 50-luvun loppupuolella. Airfixin pussimallit maksoivat 1,50 mk ja niitä kuolattiin Hämeenlinnassa paperikauppa Elbessä. Myös Revelliä ja Falleria muistan siellä olleen.

Jokuset tätäkin ketjua lukevat muistavat varmasti mainoslauseen "Koottavat Laurilalta" ja putiikin oman pakkauspaperin, jossa komeili ainakin T-34 ym. Tampereella sijaitsi toinen myymälä joitakin aikoja.


En missään tapauksessa ole mikään ansioitunut mallimies, mutta totisesti muistan Erkki Laurilan liikkeen ja miehen itsensä olemuksen. Sittemmin liikettä hoiti jonkin aikaa hänen poikansa. Tekisi mieleni sanoa, että Laurilan liikkeestä ei sellaisen lentokoneen sarjaa puuttunut, jonka 12-14-vuotias pojanjuippi tiesi olevan olemassa. Jos jotakin olisi Laurilalta kannattanut ostaa varastoon, niin niitä itäsaksalaisia siviilikonesarjoja. Vaan pitihän niitä silloin väheksyä :D Näkyy olevan jossain määrin kallis tuo Il-62 -sarja, mikä tuolla jossakin romuvarastoissani seilaa. Tieto Laurilan Tampereen liikkeestä on minulle uusi.

Partojen vanhuudesta sen verran, että jos reissaan Helsinkiin, en taatusti jätä käymättä Martti Kuivalaisen valinnassa. Miltei poikkeuksetta järjestän reissuni siis viikon loppupäähän. Olen 40-vuotias, ja useammin kuin kerran on käynyt niin, että olen nuorin paikalla oleva asiakas. Onneksi en sentään läheskään aina.

Kuivalaisen liikkeessä on, kuten Laurilallakin oli, oma harras tunnelmansa. Sillä erolla, että etenkin Laurilan eteisportaikossa oli oma, erityinen pölyn tuoksunsa. Tunnelmaan kuuluu myös tietty hartaus. Keskustellaan malleista ja sarjojen laadusta sekä esikuvista. Tuntuu kuin arkiset tittelit jäisivät kadun puolelle, kun asiantuntemusta vaihdetaan. Pitänee myös todeta, että tämä mallihomma on edelleen hyvin miehistä puuhaa. Muistan kerran nähneeni naisasiakkaan Kuivalaisella. Samoin oli muuten Laurilalla: tyylikkäästi pukeutunut rouva tuli vauhdikkaasti ovesta sisään, pyörähti keskellä permantoa ja loi silmäyksen joka seinälle: pelkkiä koottavia… poistui noin 15 sekuntia tulonsa jälkeen yhtä vauhdikkaasti. En tosin järin ihmettele: etupäässä tarjolla olevat sarjat ovat kovin maskuliinisista aiheista. Vaan eihän kukaan tietenkään kiellä kokoamasta esimerksiksi Messerscmitt Bf 109:ää ja maalamasta sitä pinkiksi tai sydänkuvioiseksi. (Otinkohan haasteen itselleni..?)

Aikaisemmin tässä keskustelussa arvellusta nuorten lyhytjänteisyydestä en ole täysin samaa mieltä. Nuoret harrastavat paljonkin kädentaitoja ja käytännöllistä ajattelua vaativia asioita. Tämän hetken tilannetta en tiedä, mutta kymmenkunta vuotta sitten monet tuntemani teini-ikäiset pystyttelivät erilaisia fantasiamaailmoja.
Reijo Liljedahl kirjoitti:
Afrikan tähti on kyllä julkaistu jo vuonna 1951,
Hups, kiitos asian korjaamisesta - kun itse tutustuin kyseiseen peliin vasta 60-luvun puolivälissä, niin sehän ei tarkoita sitä, että se peli olisi vasta silloin tullut markkinoille - muistini teki tepposet - taas.
Helsingissä, tarkemmin Etelä-Haagassa, oli (Ansaritien ja Kangaspellontien kulmassa) paperitavarakauppa josta sai Airfixin sarjoja, niitä pussissa olevia. Se sattui olemaan lähellä kouluani ja sieltä varmasti ostin suuren osan 1970-luvun Airfixin tarjonnasta.
ted kirjoitti:
Jos jotakin olisi Laurilalta kannattanut ostaa varastoon, niin niitä itäsaksalaisia siviilikonesarjoja. Vaan pitihän niitä silloin väheksyä :D
Muutama viikko sitten löysin eräästä pienoismallitapahtumasta aivan uudenveroisessa kunnossa olevan itäsaksalaisen sarjan Junkers G.24:stä (1/72-skaalassa). Kaveri joka sitä kaupitteli ei sarjasta tiennyt mitään ja luopui siitä $5:n hintaan.
Reijo Liljedahl kirjoitti:
Airfixin pussimallit maksoivat 1,50 mk ja niitä kuolattiin Hämeenlinnassa paperikauppa Elbessä. Myös Revelliä ja Falleria muistan siellä olleen.
Paperikauppa Elbe jäänyt muuten myös mieleen, isovanhemmat asuivat aikanaan Hämeenlinnassa ja tuoltakin tuli malli jos toinen ostettua. Hämeenlinnan Sokoksella oli myös kohtuuhyvä malliosasto, vastapäisessä kauppakeskuksessa oli joku akvaarioliike tms joka myi myös malleja. Näitä ei enään ole, mutta Vanajaveden rantakadun kulmassa sinnittelee edelleen Askartelukauppa. Käytiin siellä viime kesänä lasten kanssa, huvitti suunnattomasti kun seuraava sukupolvi vinkuu samassa kaupassa isäänsä ostamaan paketillisen muoviukkoja ;)
Esko Koskinen kirjoitti:
Reijo Liljedahl kirjoitti:
Airfixin pussimallit maksoivat 1,50 mk ja niitä kuolattiin Hämeenlinnassa paperikauppa Elbessä. Myös Revelliä ja Falleria muistan siellä olleen.
Paperikauppa Elbe jäänyt muuten myös mieleen, isovanhemmat asuivat aikanaan Hämeenlinnassa ja tuoltakin tuli malli jos toinen ostettua. Hämeenlinnan Sokoksella oli myös kohtuuhyvä malliosasto,
Elbeen minäkin olen vähiä taskurahojani kantanut 70-80-lukujen vaihteessa, mutta eikö se kuitenkin mennyt niin, että Centrum oli niistä kahdesta vierekkäin olleesta tavaratalosta se, jossa malleja enemmän oli?

Muutin paikkakunnalta pois 1983, joten muistikuvat ovat vähän hataria.

Mikko
Raimo Leino kirjoitti:
Hups, muistini teki tepposet - taas.
Ja jo tuossa iässä! :O

;)