Pienoismallit.net

Mallailu ja ns. muoti-ilmiöt

Jaska Rissanen kirjoitti:
välillä mennään outojakin polkuja pitkin, jotta haluttuun lopputulokseen pääsisi. =) Joskus onnistuu, joskus ei.
Liippaa aika läheltä meikäläisen mallailufilosofiaa :)
Mitenköhän tämän edellämainitun voi viestittää, esim. tämän viikonlopun julkaistuille malleille?
Kädetöntä rakentamista, ja "huutamista" kommentointiin… Pitääkö junnuille vaan hymyillä, koska itsetunto ei kestä totuutta…? (Junnujen)
Saivartelut sikseen mallinrakentajat… ;)
Tuskin kukaan täydellistä on rakentanut… Ja jos on, tuskin kannattaa jatkaa…
Aika moni muoti-ilmiö on mallailunkin saralla tullut jäädäkseen. Pikkupoikana tuli rakenneltua malleja oikein massatuotantona, eikä realistisuudesta ollut hajuakaan (eikä paineita), mutta varsinainen silmien aukaisija minulle oli tyylittömällä 80 luvulla loistava Francois Verlindenin "The Verlinden way", jossa setä Francois opasti kohta kohdalta sanoin ja kuvin upeiden dioraamojensa tekoa. Vielä tänä modulaatioiden ja filttereiden ja pigmenttienkin aikana ei voi kuin ihailla hänen kättensä jälkeä, vaikka tuolloin ei vielä fotoetseistä tiedetty (ainakaan laajalti) ja ainoat säistämiset olivat juuri litkutus ja kuivasively. Käsite "skaalavahvuus" ei myöskään kuulunut ajan muotiin.
Nykyään Mig ja rinaldi ja kumppanit luovat suuntaviivat sotilaskalustomallien viimeistelylle upeilla malleillaan ja oivalluksillaan. Itse sovellan näitä tekniikoita parhaaksi katsomallani tavalla, mutta en ole niistä asettanut itselleni mitään "pyhää ohjetta", jo senkin takia, että muistaakseni kaikki kikat, joutuisin joka mallin kohdalla katsomaan kaikki Migin opas DVD:t uudestaan. Hidas hämäläinen, nääs.
Tulevana vuotena aion yrittää tuhoutuneiden vaunujen rakentamista, asteikolla lievästä Klimin kuperkeikasta palaneen T-62:n kautta Pantterin totaaliseen tuhoon.
Niinkuin koulussakin sanotaan " kaikkea pitää edes maistaa" Niin eikö tämäkin sovellu aika hyvin mallailuun? Eihän siinä tavalaan häviä mitään, jos kokeilee. Päinvastoin siitä vain voittaa. Etenkin, jos oppii kantapään kautta. Tarkoituksena olisikin kokeilla flittereitä ja pigmenttejä. Kunhan vai saisin ne hommatuksi:)
Timo Turunen kirjoitti:
Niinkuin koulussakin sanotaan " kaikkea pitää edes maistaa". Tarkoituksena olisikin kokeilla flittereitä ja pigmenttejä. :)
Timo hyvä, älä ainakaan kokeile näitä maistamalla. uskoisin että eivät ole kovin hyvän makuisia, saati kovin hyvin sulaviakaan. Voi joutua ruoansulatus järjestelmä koville. ;-)
Tapio Huhtelin kirjoitti:
Timo hyvä, älä ainakaan kokeile näitä maistamalla. uskoisin että eivät ole kovin hyvän makuisia, saati kovin hyvin sulaviakaan. Voi joutua ruoansulatus järjestelmä koville. ;-)
Siks kait mää en oo saanu hommattua niitä, kun kauppiaat pelkää, että mä syösin ne. Ei sillä etteikö mun rautainen ruuansulatus kestäisi;)
Ainakin yksi tämän päivän ilmiö, joka saattaa tulevaisuudessa näyttää kyseenalaiselta, on automallien istuinten vuoraaminen esim. Hiron tekstiilimateriaaleilla. Mittakaavaan suhteutettuna turkismattoa muistuttavat vuoraukset saavat parhaimmankin mallin näyttämään vähän lelulta.
Kaikki on suhteellista - siis jokin ns. muoti-ilmiö voi olla jollekin mallarille aivan uutta, mutta jollekin toiselle sama "ilmiö" saattaa olla jo vanha tuttu juttu.
Esim. itse en ollut ennen joulukuun alkua koskaan minkään pienoismallin rakennusprojektin aikana käyttänyt lopputuloksen parantamiseksi omaa kuolaani ja merisuolaa. Noh, tuli sitten kuolattua ja suolattua yksi 1/32 skaalan lentokone - ja noin isoa mallia saikin sitten räkiä oikein tosissaan. Olen kyllä useinkin "kuolannut" jotakin uutta komeata mallisarjaa jossakin alan putiikissa, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun ihan konkreettisesti kuolasin oman valmiin pienoismallini…
Tämä on sinällään ihan mukava keskustelu, mutta taitaa kyllä jäädä aika yksipuoliseksi. Tuskin täällä kukaan uskaltaa tulla mesoamaan, että kyllä nuo muodit pitää hyllyttää ja pitäytyä vaan FS-standardien mukaisissa väreissä xD.
Hienoa nähdä, että tuo Hemilän 222 on viikon malli! Siitä vaan tulee sujuvasti mieleen malliesimerkki siitä, miten mielestäni kannattaa lähestyä uusia mallailumenetelmiä. Tekee ensin aivan tismalleen samoin kuin jossain Migin DVD:llä neuvotaan ja katsoo minkälainen on lopputulos. Vasta sen jälkeen alkaa virittelemään näitä menetelmiä ja sovittaa niitä omiin mieltymyksiinsä ja jopa kehittää niitä eteenpäin!
Ajatelkaa nyt, kaveri tekee harvinaisen monta mallia vuodessa, mutta ei silti haaskaa aikaa ja rahaa keksimällä pyörää uudelleen. Mielestäni on melko hyvä idea, jos ensin kopioi jotakin säistysohjetta orjallisesti ja sitten vasta virittelee sitä omiin tarkoituksiinsa. Ai niin, mutta tämähän menetelmä sotii vastoin vanhoja suomalaisia periaatteita. Ensinhän ihan kuuluu tehdä virheitä, että oppii, eikä suinkaan saa alkaa alentumaan lukemaan jostain ohjeista, saatikka että joku neuvoisi xD.
Mika A.C. Heikkilä kirjoitti:
Tuskin täällä kukaan uskaltaa tulla mesoamaan, että kyllä nuo muodit pitää hyllyttää ja pitäytyä vaan FS-standardien mukaisissa väreissä xD.
Vai ei! Itse tilasin Methuenin värien kirjan Saksasta ja ajattelin palata takaisin vanhaan hyvään "Pysähtyneisyyden aikaan", joten FS-standarditkaan eivät enää kelpaa…
;P