Pienoismallit.net

Maalausneuvoja tarvitaan

Huomenta hyvät herrat,

tein eilen ensimmäiset "koe-ajot" Bilteman ruiskulla. Kokeilin Revellin matta valkoisella ohennettuna apteekin bensalla. Lopputulos on surkea! Pinta on hiekkapaperin näköinen, täynnä pieniä "hiukkasia". Kokeilin hioa pintaa n. 8 tunnin jälkeen ja se on onneksi helppo saada sileäksi. Mistä moinen voisi johtua? Väärä sekoitussuhde, liian kova ilmanpaine vai mitä arvelette? Tein tämän testimaalauksen autotallissa ja siinä ei ollut ihan huonelämpötilaa. Onko tietoa mikä mahtaa olla alin lämöptila missä maalit toimivat, jos tässä olisi (osa)syy??
Itse maalailin eilen ensimmäistä kertaa Humbrolin maaleilla Bilteman ruiskulla. Hyvin tuntui toimivan. Peitti hyvän ja sai täysin tasaisen pinnan ja mitä parast, tinneriliukoinen maali oli kosketuskuivaa lähes välittömästi. En kylläkään ohentanut maalia lainkaan enkä oikein usko, että on tarpeellista jos on tarkoitus maalata tasaista pintaa ilman litkutustarkoitusta. Liian kova ilmanpaine aiheuttaa sen, että ilmanpaine on kova mutta pisarakoko on pieni. Pisarakoko kasvaa jos ilmanpaine on liian pieni. Maalin juoksevuus ei varmaan ihan heti lähde pienemään kun on kuitenkin liuotin ohenteinen. Älä laimenna, hyvä mies!
Syy epäonnistumiseen on mattamaalin valinta. Mikään ohenne ei paranna mattamaalin ominaisuuksia. Mattamaaleissa on mukana talkkia tai talkitapaista aihetta, joka aiheuttaa pinnan jauhoontumisen. Tavallisin tapa on valita kiiltävä tai puolikiiltävä (satin) maali ja lopuksi lakata pinta mattalakalla, jos tavoitellaan mattapintaa. Apteekin bensiini ja Dicco Tinneri heikentävät jonkin verran kyseisten maalien kiiltoastetta (ohennussuhteesta riippuen). Usein esimerkiksi puolikiiltävä maali ohennettuna 1:2 antaa aika sopivan himmeän kiiltoasteen mallille.

Maalin ohentaminen ruiskua varten on ilman muuta välttämätöntä - pinnasta riippumatta. Humbrollin ja vastaavien maalien ohennussuhde omilla ohenteilla on luokkaa 1:1:een. Tosin valmistajien omilla ohenteilla pigmentti eroaa liuottimesta tällä ohennussuhteella ja peittokyky heikkenee; usein pinta on maalattava kahteen kertaan. Siksi apteekin bensiini ja Dicco ovat parempia. Valumien riski kyseisillä ohenteilla on olematon, koska ne haihtuvat mallin pinnalta erittäin nopeasti. Niiden peittokyky on myös hyvä, joten maalia eri tarvitse suihkuttaa kovin runsaasti mallin pintaan. Näin eivät yksityiskohdatkaan peity.

Hyvä tartuntapohjamaali parantaa oleellisesti lopputulosta: peittoväriä ei tarvita kovin paksua kerrosta. Decovärin ruosteenruskea pohjamaali on erinomainen, koska sitä saa purkkitavarana. Mastonin ja vastaavien spray-pullot ovat kohtuullisia, mutta maalin määrän hallitseminen spray-purkillla on hankalaa. Ruiskuun sopiva paine on luokkaa 1,2-1,4 baaria. Ruiskulla maalaaminen on aina melkoisen henkilökohtainen asia - erilaisia työmenetelmiä on aika paljon ja aika monenlaisia. Tämä on syytä pitää mielessä, kun toisten neuvoja tavaa.
Vaikein maali jolla koskaan oon maalannu, on nimenomaan toi Revellin mattavalkonen. Se kökkööntyy ruiskun kärkeenkin miljoona kertaa helpommin ko muut maalit.

Muut Revellin mattamaalit mitä oon käyttänny, on ollu paljo helpompia maalata.
Miksi maali pitäisi ohentaa? Ainakin mulla tuo humbrolin maali käyttäysyi ihan hyvin.
Olli-Pekka Manninen kirjoitti:
Miksi maali pitäisi ohentaa? Ainakin mulla tuo humbrolin maali käyttäysyi ihan hyvin.
Onko riittävä syy se, ettei se tuu ohentamattomana ruiskun läpi?

Ei viitti ruiskua särkeä tolkuttomien paineitten kanssa.

Toi mattavalkonen kuivaa niin nopeesti että kökkööntyy sen takia. Aivan sama minkälaista lirua se on. Oon kokeillu myös eri liuottimia, enkä oo huomannu eroa. Eikä sillä tunnu saavan tasasta jälkeä siveltimelläkään.

Rosmo
Olli-Pekka Manninen kirjoitti:
Miksi maali pitäisi ohentaa? Ainakin mulla tuo humbrolin maali käyttäysyi ihan hyvin.
Ohentamaton maali on paksua. Se tukkii yksityiskohdat, loiventaa uppoviivat ja kohokuviot sekä vetätyy huonosti tasaiseksi. Lisäksi ohentamaton maali toimii huonoisti ruiskun kanssa. Pienoismallien maalauksen ideana on tuottaa peittävä väripinta mahdollisimman ohuesti. En usko, että tästä aiheesta saa aikaan millään perusteella edes kvasitieteellistä väittelyä. Tosin jokainen maalaa sillä tavalla, mikä tuntuu omasta mielestä hyvältä. Tästä huolimatta en ole koskaan törmännyt missään yhdeydessä väittäämään, että maaleja ei tarvitsisi ohentaa ruiskua varten. Ruiskumaalaus on siinä mielessä tyypillinen mallaustekniikka, että sen taustalla on kymmenien vuosien aikana hankittu kokemuspohjainen tieto lukemattomilta eri harrastajilta eri puolelta maailmaa - siitäkin huolimatta, että maaliteollisuus aika ajoin tuottaa uudentyyppisiä maaleja. Harrastajapohjaisen tiedon lisäksi on olemassa ammattilaisten julkaisemaa tietoa ruskumaalauksesta.

Valmiiksi ruiskuohennettuja maaleja on myös olemassa (kuten olivat ModelMastersin pussimaalit), mutta ne ovat asia erikseen. Yleisesti ottaen ohentaminen parantaa aina lopputulosta. Tässäkin tulee raja vastaan sen jälkeen, kun ohentaminen heikentää maalin peittokykyä. Yliohentaminen on toisaalta yksi maalaustekniikkaa: reilusti ohennettu maali vetäytyy taatusti sileäksi, mutta edellyttää useita maalauskertoja.
Kun viikonloppuna maalailin, käytin humbrolin mattaa tumman vihreää aivan suoraan purkista. Ohentamattomana. Maali on ostettu jotain 14 vuotta sitten. Tuli todella ohut ja hyvä pinta. Detaljit tai mitkään mennyt tukkoon. Kuivui kosketuskuivaksi viiteen minuuttiin eikä parin tunnin kuluttua edes enää dunkannut niin vedin uuden kerroksen ja hyvin tuntui tarttuvan. Taisi olla aloittelijan tuuria.
Ei oo kokemusta Humbrolin maaleista, ko ei täältäpäin Suomea saa muuta ko Revelliä, mutta ilmeisesti se on melko lirua jo valmiiks.

Valmiiks ohuella maalilla on toki puolensa, mutta "litrahinta" on korkeempi. Ohenne ko on aina maalia halvempaa ;-)
Olli-Pekka Manninen kirjoitti:
Kun viikonloppuna maalailin, käytin humbrolin mattaa tumman vihreää aivan suoraan purkista. Ohentamattomana. Maali on ostettu jotain 14 vuotta sitten. Tuli todella ohut ja hyvä pinta. Detaljit tai mitkään mennyt tukkoon. Kuivui kosketuskuivaksi viiteen minuuttiin eikä parin tunnin kuluttua edes enää dunkannut niin vedin uuden kerroksen ja hyvin tuntui tarttuvan. Taisi olla aloittelijan tuuria.
Monesti noihin Humbrolin maaleihin jää helposti osa maalipigmentistä mössöksi purkin pohjalle hyvin sekoitettunakin, varsinkin jos maali on noinkin vanhaa. Joten siinä on ollut suhteessa enemmän maalin omaa ohennetta kuin normaalisti . Näin ainakin veikkaisin. Mutta aina kannattaa sekoittaa maali niin että se on täysin sekoittunut, pudottamalla esim. pieni mutteri purkkiin ja ravistamalla on tehokas konsti sekoittaa maali kunnolla.