Oletko mieluimmin rakentaja vai maalari?

Kahden kauppa muna-kana kierteellä jonka tuloksena ei paljon saa aikaiseksi: haluan, että malli on "hyvän näköinen" eli maalaus on oikein ja hyvä kun samalla pitäisi päättää kasaako ensin ja maalaa sitten vai maalaako ensin ja kasaa sitten. Siinä sitten useinmiten istuu rankojen edessä ja hetken pyöriteltyään pistää ne takaisin laatikkoon odottamaan inspiraation iskemistä.

Täytyy sanoa että molemmat puolet ovat varsin kiehtovat. Sotakaluston ja figuurien väsäämisessä pidän eniten omien yksityiskohtien ynnä muiden detaljien lisäämisestä. Maalaaminen ja säistäminen kuitenkin taitavat viedä täpärän voiton. Ehkäpä tuollainen visuaalinen puoli on muutenkin enempi se kiinnostava puoli.

Itellä riippuu hieman kohteesta. Pitkään pidin itseäni rakentajana. Esim. 1/35 panssukkejen kokoaminen on rentouttavaa touhua, maalaaminen melkeinpä välttämätön paha, kun ei niitä ihan muovipinnalle kuitenkaan kehtaa jättää. Sama pätee melko pitkälle myös varsinaiseen keppihevoseeni, 1/72 lekoihin. Nyt kun aloin hiukka enempi tosissaan pykäämään figuureita, löysin itsestäni maalarinkin. Kauhiastihan tuossa pensselöinnissä on vielä opittavaa, mutta sekin on näköjään ihan hauskaa touhua, ja harjoittelemalla opittavissa.

poistettu

Hyvä kysymys. Omalta kohdaltani voisin sanoa ehkä 50/60. :) Tuo rakentamisen riemu irtoaa tällä hetkellä kun samalla opettelen tuota purjelaivojen rakennetta noin yleensä, tutkin kirjoista ymym, ja yritän saada sormet tottelemaan yhä tarkempien yksityiskohtien kanssa. Maalaaminen on oma riemunsa. Tauluja kohta 20 vuotta maalanneena tämä mallien maalailu on oma upea maailmansa, kerrassaan hauskaa opeteltavaa.

Panssarivaunuissa pidän enemmän rakennuksesta, varsinkin pienien osien liimailu on varsin mukavaa. Siis oikeasti ;) Tamiyan sarjat ovat tähän mennessä hyvää ajan vietettä, parempi laatuisia osia kuin yleensä. Ohjeet selkeitä, ja fiiliskin niitä rakentaessa on ollut aivan erilainen kuin Revellin malleja rakentaessa! (niitä mitenkään paheksumatta)

Autoissa taas sitten tykkään maalata - sisustat, korit jne. Ja jos mukaan lasketaan pohjatyöt ja muut.

Vanhentaja ja aidontaja ehdottomasti. Ns. Suoraan tehtaalta tulleen(eli pelkkä kasattu ja maalattu) osaa tehdä kuka vaan. Haasteen luo se että saat mallista aidon näköisen. Ja figuissa ja dioraamoissa oikean tunnelman luonti.

Raimolta briljatti avaus! Itse olen mallari, joka vanhenpana aloitti vakavamman mallailun. Pojan kloppina mallit pantiin hirmu kiireellä kasaan ja ei puhettakaan maalaamisesta. No, kasaamisessa on omat kiksinsä niinkuin maalaamisessakin. Äskettäin sain taivuteltua/liimattua ensimmäiset photoetsit onnistuneesti. Sitä autuutta ja onnistumisen tunnetta! Tosi on, että hienosti kasattu malli on aloittelijan kovin helppo ryssiä maalausvaiheessa, mutta oppirahnat on maksettava ja kukaanhan ei ole seppä syntyessään.

Omasta mielestä molemmissa on omat mielenkiintoiset sekä tylsät vaiheensa. Rakentaminen tuottaa aina mielihyvää koska tykkään näprätä kaikkea pientä. Joskus myös löydän itsestäni masokistin piirteitä taivutellessa pieniä etsejä ja huomaan nauttivani siitä. :D

Maalauksessa nautin erityisesti naamiomaalausten tekemisestä ja pienten yksityiskohtien maalaamisesta. Myös vanhennuskäsittelyt ovat mieleen ja sen varmaan huomaa malleistani.