Pienoismallit.net

Korkeajännitys & Siivet

Raimo Leino kirjoitti:
No varsinkin niitten alkuperäisten Korkkareitten piirtäjät ja kässäreiden kirjoittajat olivat melkein kaikki brittejä, joten…
Muistelisin jostain lukeneeni, että Korkeajännitys(Commando) olisi alunperin tarkoitettu eräänlaiseksi brittiarmeijan värväys/mainostuslehdeksi.
Jaaha, näkyy myyntiin ilmestynyt Ilmasodan Korkeajännitys, erikoisnumero 2E/2009. Läpyskässä on 259 sivua ja neljä eri tarinaa:

1) ÄSSÄ ÄSSÄÄ VASTAAN
Stoori I-maailmansodan aikaisista hävittäjien "koiratappeluista". Piirtäjänä tässä tarinassa on legendaarinen J.M. Jorge, jonka piirrosjälki on kyllä komeaa katsottavaa - jokainen sarjakuvan ruutu on kuin pieni taideteos.

2) KUNNIAKAS BREWSTER-LAIVUE
Tässä kuvataan Kaukoidässä toimineiden brittiläisten Brewster Buffaloiden yritystä panna hanttiin japanilaisille.

3) SEAFIRE-HAAKSIRIKKO
Lentotukialuksen vaurioituessa Seafire-laivue joutuu laskeutumaan syrjäiselle saarelle ilman polttoainetta, ruokaa ja radiota. Sinänsä tarina tässä on ihan jees, mutta piirrosjälki on melko kamalaa.

4) SAPELI JA RAUTARISTI
Toinen legendaarisen J.M.Jorgen mestarillisesti piirtämä seikkailu. Tapahtuma-aika on Korean sota, ja tarinassa seurataan miestä, joka Sabre-hävittäjän ohjaimissa kehittyi ässäksi - se tässä on sitten erikoista, että samainen mies II-maailmansodan aikana palkittiin Saksassa rautaristillä saavutuksistaan saksalaisen hävittäjän pilottina.

Suosittelen - jo pelkästään noiden kahden J.M.Jorgen piirtämän stoorin takia.

edit: nii ja japanilaiset näköjään edelleen huutavat AIEE saadessaan osuman …
Raimo Leino kirjoitti:
Suosittelen - jo pelkästään noiden kahden J.M.Jorgen piirtämän stoorin takia.
Jees, J.M. on huippu piirtäjä. Yleensä teenkin korkkarinostopäätökseni (huh) nimenomaan piirtojäljen perusteella. Tuo tyyppi on mun ehdoton suosikki.

Tarinat tässä uudessa korkkarissa olivat taattua kj-laatua, tuohon Brewster-tarinaan olisin toivonut parempaa piirrosjälkeä.
Petri Manninen kirjoitti:
Jees, J.M. on huippu piirtäjä.
Juu ja jees - mies on argentiinalainen ja piirtänyt näitä Korkkareiden tarinoita vuodesta 1969. Hänen koko nimensä on Jose Maria Jorge ja näyttää häneltä googletuksen jälkeen löytyvän netistä kotisivutkin - mies tekee tilauksesta esim. neliömetrin kokoisia öljyväritöitä.
Onkohan Siivet-lehtien tarinoita julkaistu missään uudestaan suomijulkaisuina? Itse aikoinaan tykästyin erityisesti Ian Kennedyn huipputarkkoihin ja suurikontrastisiin piirroksiin.
Aiheeseen liittymätöntä. Klikkaa tästä nähdäksesi tekstin.
Huom! Pysythän aiheessa etkä ota tätä käyttäjän offtopiciksi merkitsemää sisältöä mukaan keskusteluun.
Raimo Leino kirjoitti:
Mies tekee tilauksesta esim. neliömetrin kokoisia öljyväritöitä.
Tekisipä Korkeajännityksen pokkarin jokaisen ruudun tuollatavalla. Siis ihan originaaliin mittakaavaan 1x1m. Olisipa kerrankin KJ joka ei häviäsi…
…unohtamatta näitä muita aihepiirejä. Itse ainakin vedän kättä lippaan Egmontin pojille. On hienoa, että näitä vanhoja korkkareita julkaistaa yhä aihe paketteina esim. juuri julkaistu panssaritaistelujen korkeajännitys. Onhan nuo tarinat sen tuhat kertaa jo luettu, mutta kyllä edelleen käteen tarttuu varsinkin Saksalaisten korkeajännitys (Jossa ne peijakkaat aina antautuu ja vaihtaa puolta, paitsi se yksi nazi) ja Suomi aiheiset tottakai. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni "sota mallari" on hakenut vauhtia harrastukselleen juuri korkkareiden välityksellä - Raaka veikkaus, että 35v-90v. mallareista varmaanki yli 80%

Jassoo tulipa taas turistua, ennenkuin luin ketjua olleskaan. Asiaahan oli puitu jo sivu tolkulla.
Täytyy sanoa, että lekoaikakaudella tuli Mersu 110 rakennettua Korkkarin innoittamana. Eräs lehti, joka on jäännyt pysyvästi mieleen kertoo erään Kuningastiikerin tarinan. Juttu alkaa Italiasta, missä pari brittien Sherman Firefly-vaunua tuhoaa Gootti-linjalla Tiikeri I-torneista tehtyjä bunkkereita. Tämän jälkeen vaunut ajavat läheisen kaupunkiin, missä toinen vaunuista tuhoutuu Kunkun osumasta.

Toinen Firefly saa lähelle osuman, jonka seurauksena hautautuu sortuvan talon raunioihin. Tässä vaunussa on tarinan toinen päähenkilö. Tiikeri II vaununjohtaja olettaa toisenkin brittivaunun olevan pysyvästi poissa pelistä. Saksalaiset vetäytyvät kaupungista Kunkun suojatessa.

Raunioihin hautautunut Sherman pääsee, kun pääseekin rauniosta irti ja suuntaa kaupungin torille. Siellä vaunu kaataa päälle ajamalla pari 251-puolitelavaunua. Kunkun Firefly löytää torilta ampumassa jo tuhottua vaunua.

Firefly pääsee ampumaan sakuvaunua tornin juureen, joka jumittuu siihen paikkaan. Alkaa kissa ja hiiri leikki, joka päätyy Kunkun ampuessa osuman Shermannin telakoneistoon. Tiikeri B vetäytyy kaupungista brittivaununjohtajan jäädessä miettimään tapaako enään tätä reilua vastustajaa.

Tarinan englantilais-sankarin ollessa Kairossa lomalla, on Kunkku siirretty itärintamalle. Siellä venäläiset harhauttavat 68-tonnisen hirviön ajamaan matalaan suohon, johon se tietysti jää kiinni. Saksalaiset olettavat vaunun uppoavan kokonaan suon syövereihin, eivätkä vaivaudu räjäyttämään vaunua. JS-2 vaununjohtaja sanoo venäläisten haluavan Kunkun tutkittavaksi ja saksalainen vaununjohtaja kiroaa vaunun jäädessä ehjänä vihollisen käsiin.

Kuningastiikeri ja vaununjohtaja lähetettään Moskovaan, mutta venäläisen tehokkuuden tuloksena vaunu johtajan kera päätyy Mantsuriaan. Tarinan saksalais-sankari päätyy muiden sotavankien kanssa korjaamaan venäläisten sotasaaliiksi saamaa kalustoa. Saksalainen saa tietää olevansa matkan päässä japanilaisista. Venäläisvartija toteaa, että yhtä hyvin voisit päästä kuuhun, kun Saksan liittolaisjoukkojen luokse.

Vaununjohtaja tuumaa, ettei jalan ole rintamalinjan yli mitään mahdollisuuksia, mutta jos löytyisi kulkupeli. Matkalla vankileirin parakille heppu bongaa vaununsa läheisestä katoksesta. Muiden vankien joukosta kaveri löytää neljä muuta panssarimiestä. Yhdessä tuumin porukka karkaa ja kun saavat vaunun liikkeelle, niin ajavat vaunun leirin ammusvarastolle, mihin venäläiset ovat tuonneet suuren määrän saksalaisammuksia.

Vaunun aiheuttama meteli on herättänyt venäläiset ja pari kuorma-autoa täynnä miehiä on tulossa kohti vaunua. 88 millinen on kuitenkin jo valmiiksi käännetty mahdollista uhkaa vastaan ja 2 laukausta tekee autoista romua. Lähtiessään leiristä sakut jättävät käyntikortin ja tuhoavat sotasaalisammukset.

Vaunun huristellessa japanilaisia kohti, venäläiset pyrkivät pysäyttämään vaunun tykistöllä. Muutama 152 mm putoaa lähelle japanilaisasemia ja japsit vastaavat tuleen. Tämän jälkeen vaunun voi melko huoletta ajaa rintamalinjojen läpi.

Saksalaisten toive päästä kotimaahan on mahdoton toteuttaa, joten Kunkku miehistöineen liitettään japanilaisvaunuvahvuuteen. Tiikeri B pomo kysyy 88 mm ammusten saatavuutta ja japanilaisupseeri kertoo ammuksia löytyvän, kun ovat saanneet tykkejä testattavaksi. Saksalaiset kouluttavat Nipponin vaunumiehiä tulkin välityksellä.

Kunkku ottaa osaa japsivaunujen kanssa taisteluun, mikä päättyy murskavoittoon Akselivoimille. Saksalaiset eivät ole tuosta ihmeissään, sillä vastassa oli ainostaan kevyitä Stuart-vaunuja. Tuumivat vielä, jos vastassa tulee jatkossa olemaan Sherman vaunuja, niin voi tulla tiukat paikat.

Tarinan brittijohtaja näyttää sairaalassa toipumassa olevalle sotilaalle kuvia Tiikeri II, jonka tornin sivuja koristaa iso kruunu. Saman tyyppinen vaunu oli ampunut hänen vaunustaan ketjun rikki Italiassa ja upseeri miettii, onko tämä sama vaunu. Sankari on mukana vaunuryhmässä, joka hyökkää japanilaisia vastaan. Nyt japsit jäävät tappiolle ilman suuren vaunun antamaa voimaa ja saksalaisten kokemusta.

Kun 800 mm leveällä taistelutelalla olevaa vihollisvaunua ei löydy, niin sankarimme lähtee sitä etsimään omalla Fireflyllä. Saksalaiset huomaavat Shermannin ja valmistautuvat ampumaan. Jostakin puskasta tielle kömpii ihan oikea tiikeri ja teekannu väistää kissapedon. Väistöliikkeen ansiosta 88 millinen kuti menee ohi. Kunkun pääase puhuu vielä kahdesti ja ohi, kunnes lataaja ilmoittaa ammusten olevan loppu. Kapealla tiellä vaunut tulevat rinnatusten ja saksalaiset päättävät yksinkertaisesti kiilata brittivaunun ulos tieltä joen törmälle.

Tarinan brittijohtaja on kunnian mies ja haluaa estää saksalaisvaunun paluun kylään, jossa sitä odottaisi määrällisesti ylivoimaiset brittivaunut. Niinpä hän avaa luukun ja pistää päänsä pihalle. Varoittaa saksalaisia ajamasta kylään. Kunkunjohtaja tunnistaa miehen. Vielä kerran vaunut osuvat yhteen tiellä ja Firefly luiskahtaa joen rantaan. Saksalaiset tajuavat taistelun olevan mahdotonta ilman ammuksia ja yhteisestä päätöksestä antautuvat. Kunkun hinatessa Shermannia takaisin tielle, vaununjohtajat huomaavat tiikerin löntystelevän heitä kohti. Eivät kuitenkaan ammu sitä, kun peto ei näytä uhkaavan heitä.

Tarinan lopuksi nauravat sitä, että tiikeri pelasti Tiikeriltä. Lehden nimi taisi muuten olla simppelisti: Kuningastiikeri

Pitäisi olla jo nukkumassa, mutta kahvi valvottaa :) Ei tarvitse lähteä töihin aamutuimaan :)
^Heh, kyseinen "Kuningastiikeri" -korkkaritarina on (vieläkin) yksi meikäläisen suosikkeja ja se löytyykin kotoa niiden parin-kolmenkymmenen muun suosikkitarinan joukosta, jotka aikanaan tuli kovan selaamisen/etsimisen jälkeen divareista ostettua. Tämä on yksi niistä harvahkoista tarinoista joissa akselivallat esitetään "positiivisessa" valossa ja liittoutuneetkin ottavat "takkiin". Tosin loppu on vakiokorkkarityyliä kun "hyvät" saksalaiset antautuvat.
Tällainen pisti silmään. Tarina eroaa hiuksenhienosti yleisestä Korkkarilinjasta.