Pienoismallit.net

Ketutusketju

mä olen toiminut pikaliiman kanssa niin, että kun liima sekä osa X ovat paikallaan, liima vielä märkää, niin viedään tavallinen topsipuikko (pumpulipuikko, korvakeppi, mikä ikinä..) osan juureen, niin se imaisee liiat liimat ja jäljelle jääneet liimat jämähtävät heti.

tätä kannattaa tosin varoa kovin näkyvissä kohteissa, koska pumpulipuikosta saattaa jäädä "nöyhtää" liimaan.
Itseäni ketuttaa tällä hetkellä se, että eilen jääkiekkopelissä joka sattui olemaan runkosarjan viimeinen, ja enköhän minä juuri silloin mennyt ranteeni murtamaan. Joten nyt jäävät välistä playoffit ja ruotsinturnaus. Eikä lisäksi pääse ihan vähään aikaan mallailemaankaa. Anteeksi epäselvä viesti. yhdellä kädellä ja nopeasti kun yrittää niin ei tule hyvää.
Mie rakensin vuonna -96 Calypso laivan mallin vasen käsi "lentokone" lastassa. 5 viikkoa siihen rakentamiseen meni ja ei työnjälki parasta mahollista oo, mutta onnistuu se mallailu yhelläkin kädellä.

Niin ja apua en saannu, ko ei koira osannu mallailla.

Eli ei muuta ko jollain halvalla mallilla yrittämään.

Rosmo
Aamulla aloin irroittaan laivan mastoa ja sain vetaistua veitsellä peukalon pään auki..
hehee…hassuahassua…kaikkea sitä sattuu..hiihoohoo…=/..

Työn alla Rodenin 1/48 Gladiator ja siihen kaupanpäälle sen seittemänsorttista etsiosaa. Moottori on läjässä, eli ohjaamon kimppuun. Siitä tulee varmaankin super upea kaikkine etsivöineen sun muineen..mahtavaa!

Maalauksella on hyvä aloittaa ja kohtuuhyvin se onnistuikin ja eikun kasaamaan! heti sen jälkeen kun on saanut pähkäiltyä, että kuinka hiivatissa tuo etsipenkki oikein kasataan kun ohje on luokkaa: "ota tämä ja laita se siihen".

No menihän se läjään tuli vielä oikein onnistunutkin. Sitten latomaan osia kiinnin ohjaamon lattiaan ja ihastelemaan kättensä töitä.

Mieleen nousee takavuosien karmeat kokemukset rungon väliin sopimattomista ohjaamoista! Entäs jos tämänkin kanssa käy siten! Vielä en uskalla kokeilla, sillä uskon, että liima on vielä märkää, eli annetaanpa kuivua kunnolla ja kokeillaan huomenissa.

Sopimattomien ohjaamoiden aiheutamien painajaisten tuottamasta hiestä märkänä kampean itseni seuraavana aamuna vuoteesta ylös ja taistelutahtoa uhkuen suuntaan kohti mallailuhuonetta! Pöydällä odottelee valmis ja kuiva ohjaamo ja kaksi kappaletta rungonpuolikkaita, jotka selvästi irvistelevät pahaelkeisesti.

Vapisevin käsin otan ohjaamon ja sijoitan sen kuivakokeiluna toisen rungonpuolikkaan kiinnikkeisiin. Vielä vapisevimmin ja taas hiestä märkänä asetan varovasti toisen rungonpuolikkaan paikalleen ja…ja…ja… se sopii TÄYDELLISESTI!!! Saumat umpeutuvat kuin farmarin auran jälkeen ja kaikki on päinvastoin kuin painajaisissani! IHANAA!!!

Mutta hei…tähän ohjaamon taakse tulee vielä taustalevy! Missäs se on? Jaha, tuossa…mitäs hittoa? Mitenkäs tämä tänne muka tulee? tuohonko? Ohjeetkaan eivät ohjeista…hmm…no joskos tuohon…hieman ahistaa…no…kun järki loppuu tulee voima avuksi…uuuunnnggghhh…ja kyllä vain pellinkappale loksahtaa oikeaan koloonsa!

Tunnen voittajan riemua ja samalla universaalista tyydytystä, mutta tämä ei ole ainoa tuntemus! Samalla hetkellä peukalo-etusormiote rungonkappaleista heltiää ja ne työntyvät toistensa sisään aina kiihtyvällä voimalla juuri kasatun, maalatun ja hienoja etsiosia sisältävän ohjaamon pystyessä vain vähän hillitsemään näiden kahden järkäleen toisiaan kohtaa tuntemaan vetovoimaa. Ohjaamo yrittää viimeiseen asti, mutta joutuu antautumaan ylivoiman edessä rusentuen ainakin viiteen osaan…!!!

EEEIIIIHH!!!! parkaisu pääsee sieluni syvyydestä!!…

…ja eiku kotio…ärrh!…maatkoon siellä vaikka tuomipäivään asti…tai ainakin huomiseen… =/…
Humbrolin emalimaali nro 11 (silver) on kyllä ihan kätevä mallailun lisäksi eräissä kodin pikku koristeluhommissakin.
Niinpä sitten eilisiltana maalasin tuolla hopean värillä yhden kukkavaasin vaimon riemuksi - näin jopa niin paljon vaivaa, että maskiteipin avulla sain siihen tehtyjä ihan kivoja ornamenttejä. Maalasin siis siveltimellä, en ruiskulla, joten pystyin homman suorittamaan ihan olkkarissa, ei tarvinnut sulkeutua työhuoneeseen. Tosin olisi ehkä kannattanut sulkeutua. Nimittäin nyt sitten meidän tummansinisen kulmasohvan kangaspinnassa on kolme hopean väristä kissan tassun jälkeä. Voi itku.
Siis olin jättänyt huolimattomasti pöydälle keskiaukemalta avatun iltapäivälehden, johon aina välillä maalausoperaation aikana sotkin sitä sivellintäni. Jossakin vaiheessa sitten kissa oli päättänyt steppailla siinä lehden päällä. Voi itku uudestaan.
Siis miten ihmeessä otus, jolla on niin älyttömän tarkka hajuaisti, menee vapaaehtoisesti lähellekään Humbrolin hopeamaalin hajua? Voi itkujen itkujen itku.

edit: korjattu hajuatsi hajuaistiksi
Viimeksi muokattu 9.3.2007 13:50
Mie oon yrittänny jo pari vuotta perustella olkkari harsoverhossa olevia sinisiä kuvioita. Miusta ne selkeesti parantaa verhon ulkonäköä, mut emäntä on jatkuvasti eri mieltä.

Ilmeisesti on maalipurkin kannen reunassa ollu maalia, ko oon sitä ohentamisen jälkeen ravistellu. Siitä sitten roiskeet lentänny verhoon. En ainakaan ite keksi muuta selitystä.

Mut hei! Voiko olla persoonallisempaa sisustus yksityiskohtaa ko oman rakkaan kissan tassunjäljet sohvassa. 3kpl kuulostaa just oikeelta lukumäärältä, ja sen saa väännettyä varmaan jollain keinolla romanttiseks. Perheen koko tms. hyvä syy.
Siks toisekseen mikään muu väri ko hopea ei sovi siniseen sohvaan.

Vielä lisäisin viimmoseks puolustukseks sen, että jos RAKKAUDELLA vaimolle jotain väkertää ja sattuu pieni vahinko, on mies syyn takeeton. Ja nimenomaan toi RAKKAUDELLA väkertäminen omin pikku kätösin antaa kaiken anteeks.

Rosmo
Rantarosvo kirjoitti:
Siks toisekseen mikään muu väri ko hopea ei sovi siniseen sohvaan.

Ja nimenomaan toi RAKKAUDELLA väkertäminen omin pikku kätösin antaa kaiken anteeks.
Ihan hyviä pointteja sinulla - vielä kun saisi vaimonkin olemaan samaa mieltä. Et sitten ruvennut kuitenkaan pohtimaan, että onko meillä kolmijalkainen kissa, kas kun niitä hopeisia tassunjälkiä ilmestyi siihen sohvaan kolme kappaletta. Noh, tarkistin kollin tassut ja huomasin että se oli sotkenut maalilla kummatkin takajalkansa, mutta ei ollenkaan etutassujaan. Ehkä meillä on sitten se maailmankaikkeuden ainoa kissa, joka hyppää lattialta pöydälle takaperin? Ja sen jälkeen käy luihu ilme karvaisella naamallaan painamassa kolme siistiä tassunjälkeä sohvatyynyihin? Mutta miksi vain kolme? Miksei jokin parillinen lukumäärä, kun niitä takajalkoja kuitenkin on hänellä kaksi olemassa? Ja kun kerran pelleilemään rupesi, niin olisi voinut ne tassunjälkensä ensin edes pohjamaalata mattaharmaalla. Ihme otus.
Vanhimman pojan kanssa yhteistyönä Revellin 1:72 Dam Busteri.. Kone hienosti kasattuna ja ensikerrokset maalia pinnassa.. Vein mallin "turvaan" meidän makuhuoneeseen telkkarin päälle.. kuinka ollakkaan kone oli yhtenä aamuna kuulema hyökänny vaimon päälle? Toinen siipi irti liimauksista ja 2 pilotti on jossain koneen sisäällä piilossa. Molemmin puolin korkeusvakaajat irti ja yksi moottorikoppa halki..Nyt vasta uskalsin katsoa tarkemmin vahinkoja… Näin täällä tänään

ps. montako konetta sitä piti "tiputtaa" ässän maineeseen :)
Jani Väärälä kirjoitti:
ps. montako konetta sitä piti "tiputtaa" ässän maineeseen :)
Eikös se oo hiukan noloo, jos vaimosta tulee se perheen ensimmäinen hävittäjä "ässä"

Lennokkiharrastajalla on helpompaa. Jos omien koneitten pudotus riittää, ni miekii oon ollu ässä jo pitkään :-)

Rosmo