Ketutusketju

Joo, mutta kanttilat ja muut kitimarketit myy kaikkea muutakin, joten ei tavi niin isoa tuotta tulla sieltä levyosastolta. Ite en kyllä myöskään imuta netistä musiikkia. Mikään ei voita sitä tunnelmaa (siis äänitteiden kuuntelussa) kun pistää vinyyli pitkäsoiton levylautaselle ja keskittyy kuuntelemaan… mallailun ohella.

Jonkinasteista ketutusta aiheuttaa tällä hetkellä myös staattisen sähkön muodostuminen kropassa - ainakin minä olen aivan älyttömän sähköinen tällaisilla pakkaskeleillä, kun ilma on muutenkin kauhean kuivaa. Aamulla töihin lähtiessäni silitin meidän kisulia - kissa sai oitis kunnon säkärin sormistani ja singahti karvat pystyssä lähimmän verhon kautta katonrajaan turvaan. Itse tartuin kalsareistani kiinni samaiseen verhoon, kun aamulla nousin sängystä ylös - kroppa sähköstä rätisten. Sitten lävähti oikein pienen sinisen lieskan kera sormille, kun tartuin auton metalliseen oveen. Työpaikan kahvihuoneessa pöydän ohi kulkiessani sanomalehden sivu värähteli vienosti ja leijui sitten kiinni housuihini reiden sivuun. Sama homma myös työpisteessä pöydällä lojuvien papereiden kanssa - ne pyrkivät seuraamaan minua, kun kuljen ohi. Kun yritän kylppärissä peilin edessä kammata tukkaani, niin kuuluu omituinen rätinä ja tukka harottaa pystyssä omituisesti aaltoillen. Ei tää nyt niin kauheen kivaakaan ole. Täytyy kai kohta asentaa takapuoleen jonkinlainen kuminen maahan asti ulottuva laahus poistamaan tätä staattista sähköisyyttä?

Raimo Leino kirjoitti:

Täytyy kai kohta asentaa takapuoleen jonkinlainen kuminen maahan asti ulottuva laahus poistamaan tätä staattista sähköisyyttä?

Tällaisia ns. "kissasähkönpoistajia" näkee paljon täällä itärajan tuntumassa, samaisen rajan takaa tulleissa ajoneuvoissa.

Itse joudun kärsimään todella kivuliaista sähköshokeista joka kerta kun palaan näppäimistön ääreen. Apple McIntoshin pojat kun ovat suuressa nerokkuudessaan valmistaneet näppiksen rungon näyttävästä alumiinista. ZAP!

Mitenkäs se muuten meni, paljonko tarvitaan virtaa jotta saadaan aikaiseksi n. 4 sentin mittainen kipinä?

Teemu Siltanen kirjoitti:

Mitenkäs se muuten meni, paljonko tarvitaan virtaa jotta saadaan aikaiseksi n. 4 sentin mittainen kipinä?

Ei tarvita virtaa nimeksikään, pikemminkin jännitettä.

Karjalan Arska kirjoitti:

Teemu Siltanen kirjoitti:

Mitenkäs se muuten meni, paljonko tarvitaan virtaa jotta saadaan aikaiseksi n. 4 sentin mittainen kipinä?

Ei tarvita virtaa nimeksikään, pikemminkin jännitettä.

Aivan, niinpäinhän se menikin. :)

En voi ymmärtää, mitä tein taas väärin…

Yleensä (aina), kun putsaan ruiskuani käytön jälkeen, ruiskutan sen läpi ohennetta, kunnes se ei enää värjäänny. Sen jälkeen puran ruiskun osiin ja laitan ne likomaan Tikkurilan pensselipesuun reiluksi ajaksi. Kun osat ovat siellä tarpeeksi kauan lionneet, putsaan ne huolella läpi käyttäen hammasväliharjoja, hammastikkuja ym. Lopuksi huolellinen huuhtelu vedellä ja ruisku kasaan. Ruisku on toiminut loistavasti ja Tikkurilan pensselipesu on vähän rasvaisen tuntuista, jolloin ruiskun osat toimivat todella hyvin. No, enkö sitten taas tehnyt saman operaation maalauksen jälkeen ja huomasin kauhukseni pensselipesussa liottamisen jälkeen, että ruiskun messingin väriset osat (mitä sitten ikinä ovatkaan), ovat tummuneet mustaksi ja ruiskun sisälle on tullut ohuen ohut kerros valkoista töhnää - tai oikeastaan sekin on vain muuttanut väriään. Ruiskun liipaisin on todella nihkeä ja koko ruisku tuntuu aivan omituiselta. Kokeilla en ole vielä uskaltanut miten se toimii. Täytyy huomenna pruutata sieltä vettä läpi ja katsoa sitten. Mietin vain, että lakkasin yhden mallin samalla ruiskutuskerralla ja olisikoan mahdollista, että pensselipesu olisi reagoinut jotenkin ruiskuun jääneen lakan kanssa muuttaen osien väriä…?

Veikkaisin Samuli, että tiivisteet ovat sulaneet? Muuta en osaa oikein veikata. Siksi ite jätän ruiskuni likoamaan lasinpesunesteeseen. Ei tuhoa kumiosia ja voi jättää pitemmäksikin aikaa. Nimittäin töhnää sinne on ilmestynyt vaikka olenkin puhdistanut ruiskuni huolella.

Niin… Toivottavasti ei. Ihme vain, että ne olisivat sulaneet vasta nyt, sillä olen pessyt ruiskun saman kaavan mukaan jo monta kertaa, ja minkäänlaisia ongelmia ei ole tullut. Tiedä sitten…

Moneen kuukauteen ei ole mitään edistystä tapahtunut. Kakspyöräset, kaiken maailman remontit ym. vie maalaustilat kokonaan, ja vähän aikaa sitten murtunut käsikään ei lupaa parempaa. No mutta, ehkä keväällä sitten kerkeää kaivaa noi muoviharrasteet esiin..