Pienoismallit.net

Ketutusketju

Olli Leinonen kirjoitti:
Oulun Jr hobby taas lopettaa ilmeisesti kokonaan pienoismallien myynnin. :( Kaupassa oli alennusmyynnissä Revellin maalit 1€purkki kun kävin viimeksi Oulussa noin kuukausi sitten.
Joo, niinhän ne sanovat jo viime keväänä. Käväsin kyseisessä kaupassa pari viikkoa sitten, ja joitain malleja oli vielä jäljellä. (ostinkin pari kun sattui oleen mielenkiintosia) Kysäsin siltä omistajahepulta muovimallien kohtalosta, ja vastaus oli jotain ympäripyöreää tyyliin "jouluksi saattaa tulla jotain lisääki". Joten ei menetetä toivo rikkaut' millää taval' ; ) Ja jr:stä löytyy sentäs työkalupuolta jonkun verran
Varsinkin lekomallareilta voisi kysyä että kuinka monta pudotusta on tililläsi? Eikös VIISI pudotusta ole se raja jolla saa ässän arvonimen?
Tosin tässä nyt on kyse siitä, että oletko joskus onnistunut pudottamaan työpöydältäsi vahingossa lattialle suht valmiin lentokoneen pienoismallin?
Ainakin allekirjoittanut on 1960-luvulla alkaneiden (ja edelleen jatkuvien) rakentelusessioiden aikana ohittanut tuon viiden pudotuksen "ässyyden" rajan - tosin en ole enää vuosien varrella sattuneista pudotusmääristä edes selvillä, en ole tässä niin pikkutarkka kuin joku Gallandin Aadolffi tai Juutilaisen Ilmari.

Mutta viimeisin pudotus on kyllä hyvin muistissani. Kaiken lisäksi en edes itse tuota pudotusta saanut tililleni, vaan homman hoiteli monivuotinen "taka-ampujani" - eli perheessämme elävä kissa.
Tämä viimeisin tapaus sattui heinäkuussa. Olin loppusuoralla 1:48 Messerschmitt 210:n rakennusoperaatiossa ja kone odotteli työpöydällä maalausruiskun suhahtelua teipattuna maskiteipillä sieltä sun täältä. Lähdin sitten hakemaan kompuraa… ja sillä välin tämä meikäläisen katti oli bongannut jonkin ötökän lentelemässä siinä pöydän ympärillä. Luonnollisesti kissan saalistusvaistot heräsivät ja se ponkaisi lattialta pöydälle ja samantein Mersun siiven päälle. Kuului vähemmän kiva rusahdus ja ehdin sivusilmälläni nähdä miten Mersu teki voltin ilmassa ennenkuin mätkähti lattialle.
Noh, onni onnettomuudessa oli ilmeisesti ne maskausteipit - ne suojasivat konetta jonkin verran, paitsi että kumpikin laskutelineistä ja antenniviritykset menivät kyllä aivan atomeiksi.
Tästä pudotuksesta ei "taka-ampujani" saanut palkinnoksi Victorian ristiä eikä edes korpraalin natsoja. Onneton kolli. Enhän minäkään koskaan ole sen leluja mennyt rikkomaan.

Onkos täällä muita viiden pudotuksen ässiä?
Viimeksi muokattu 23.11.2006 14:54
Minua ottaa päähän mallitehdas Dragonin tiettyjen mallien julkaisupolitiikka. Osa malleista julkaistaan keskentekoisina - esim Sd.Kfz 251 -sarja ja PaK40. Sitten kun tekevät hyvän mallin - esim Tiger I initial ja late - niitä tehdään yksi satsi ja lisää ei sitten tulekaan. Per***e.
Sergeant Steiner kirjoitti:
kuinka monta pudotusta on tililläsi? Eikös VIISI pudotusta ole se raja jolla saa ässän arvonimen?
Tuo oli muuten aika hyvä. Meidän perheen pudotustilaston ykkönen on avovaimo, johtaa mua 2-1. Viimesin muutaman kuukauden takaa, siivotessa kuulemma "vahingossa" rätti hipas keskusyksikön päällä ollutta swordfishiä… No, saanpahan koota saman mallin moneen kertaan. : )
Ihailtavaa, kaveri on onnistunut yhdistämään pienoismallit ja tietokoneen! Ei ihme että hameväki on rätteineen huiskimassa noin herkullisella kohteella. Pikkasen kun yrittää niin rätillä saa pienoismallin lattialle ja rätistä valuvalla vedellä käräytettyä keskusyksikön. Sitten on miehen harrastukset eliminoitu ja mies voi omistautua täysillä avokkaan helluttamiseen.

Itse käyn jatkuvaa eloonjäämistaistelua rakentelemalla väliin naiselliseen makuun sopivan dioraaman, figuurin tai jonkun vastaavan härpättimen. Rutkatus kaikialla lojuvista työkaluista vähenee kun tätä tarvetta voi perustella kodin koriste-esineiden valmistamisella tai korjailulla. Uusien työkalujen hankkiminenkin menee helpommin hallituksen iltakoulussa läpi kun sen voi perustella jollain yleishyödyllisellä (lue: naista miellyttävällä) nikkaroinnilla.

Toista se oli ennen, vanhoina hyvinä aikoina kun sai sinkkuna pienessä opiskelijaboksissaan rakennella liimankatkuista nuppi turpeana malleja vaikka läpi viikonlopun. Eikä haitannut jos maalipurkki kaatui syliin tai liimaa roiskui lattialle. Sanomalehdellä vaan liiat pois ja syljellä loput. Toista se on nykyään. Eukko on kehittänyt jonkun ihme maalitutkan, huomaa todelliset ja kuvitellut maalitahrat kilometrien päähän ja huutaa kuin palosireeni. Tee siinä sitten taidetta…

Ja jos Combat Missionia erehdyt pelaamaan vaikka edes puoli päivää niin jestas mikä älämölö. Olisi vaan tasavalta pistänyt tuon seireenin meuhkaamaan rajalle vuonna 1939, niin olisivat piippalakit painuneet ei pelkästään Uralin yli vaan saman tien uiden Alaskaan. Politrukitkin olisivat ampuneet ensimmäisenä itsensä ja vasta sitten olisivat ruvenneet miettimään laajempia likvidointeja.

Kaikista eniten kismittävät kuitenkin pienoismallien alati nousevat hinnat. Jos hintakehitys jatkuu samana niin kohta on halvempi alkaa harrastamaan 1:1 sotilaskalustoa. Mitähän tuo yksi sanoisi jos päräyttäisin panzerilla olohuoneeseen?

Tuo sgt Steinerin kuvaus mattamustasta pitää täydellisesti paikkansa! Toinen kirottu purnukka on yleensä mattalakka. Maalaukseen onnistuu valitsemaan aina sen pilalle menneen kappaleen, joka vetää mattapinnan valkotäplille.
Viimeksi muokattu 23.11.2006 23:43
Timo Nyyssönen kirjoitti:
Kaikista eniten kismittävät kuitenkin pienoismallien alati nousevat hinnat.
Niin ja pienoismallien hintojen lisäksi kismittää se että oikein mitään ei kehtaa enää rakentaa "suoraan laatikosta". Menet ja ostat tasokkaan 30 euroa maksavan rakennussarjan. Sitten kun ostat siihen mukaan kaikki mahdolliset "after marketit" niin tuo kolmen kybän koottava maksoikin yhtäkkiä 120 euroa. Siihen sitten vielä maalit, lakat ja liimat päälle (jos sattuu niin huonosti että varastossasi ei ole tarvittavia värejä ja muita nesteitä). Sitten joku vielä kasvattaa tuota loppuhintaa hankkimalla hermosauhut tai tutinanestokaljat.

Niin ja risoo sekin etteivät ns. suuret sarjojen valmistajat juurikaan rupea valmistamaan malleja kohteista joista ei aikaisemmin ole jossakin tietyssä mittakaavassa mallia ollut - sen sijaan monet eri valmistajat pukkaavat hyllyille aina vaan näitä tuttuja ja turvallisia. Löytyy kaikenlaista Tiger-tankkia - Tiikeri maassa, Tiikeri puussa, Tiikeri edestä, Tiikeri takaa, Tiikeri makaa, Tiikeri sukeltaa ja näin käy Tiikeriltä rock´n roll.
Esim. tämä minä kaipaisin kovasti uutta ja parannettua sarjaa 1:72 Short Sunderland lentoveneestä. Airfix tuon väsäsi alunperin joskus silloin kun James Bondille ei vielä parta kasvanut, mutta kyseisen sarjan virheet eivät mahdu enää nykyisin rennoimmankaan mallarin aivokoppaan - vai olivatko ne oikean Sunderlandin niitit todellakin pilotin pään kokoisia?
MOLAK-VAROITUS! Menin heikkona hetkenäni ostamaan Risteysasema-nimisestä puljusta Molakin valmistamia emalituotteita. Maalit toimivat ihan niinkuin pitääkin (kunhan niitä ensin ohensi todella roimasti), mutta purnukka jonka piti sisältää kirkasta lakkaa sisälsi kyllä ihan jotakin muuta! Lakkasin nääs Humbrolilla maalatun pinnan ja lopputuloksena tuo pinta alkoi ikäänkuin kiehua!
Siis kyllä nyt ottaa päähän! Meni kertaheitolla uusiksi Eduardin valmistaman kaksitasofokkerin tasojen maalaus. Just nyt kyrsii niin kybällä, että tunnen olevani suorastaan vaarallinen.
Tällä hetkellä tappelen Zvezdan t-26:sen ämpärimuovisten telaketjujen kanssa. Pikaliimalla liimaaminen ei näköjään onnistu ja telaketjut tuntuvat olevan vieläpä hieman lyhyet. Kokeilen että pysyykö telaketjut kasassa nitojan avulla.
Kaksi turhauttavaa tapahtumaa toistaiseksi yli muiden…
- Wildcatin takarunko, decalien kiinnitys ei tällä taitotasolla onnistunut… (uusi yritys, kun viitsin ja kaivan esiin uudet tunnukset tai saan aikaiseksi maalata) En edes viitsi mennä siihen mitä kaikkea siinä kahden lätkän kiinnityksessä pystyi menemään pieleen pelkkien decalien osittaisen tuhon lisäksi.
- Yhdistelmä pinsetit, nakkisormet, mikroskooppiset osat (erityisesti fotoetsit) --> katapulttiefekti otsan tai lampun kautta hukkaan --> johtaa poskivalssiin parketin (niinkuin joku jo mainitsikin…) kanssa tai pelonsekaiseen imurointiin.

--> Vaimo huomauttaa sitten siitä, että onko pakko harrastaa jos kerran johtaa kiroiluun.
Sami Immonen kirjoitti:
--> Vaimo huomauttaa sitten siitä, että onko pakko harrastaa jos kerran johtaa kiroiluun.
Pitää opetella noitumaan äänettömästi. Ei sen puoleen, en minäkään tuota jaloa taitoa hallitse. Ääneen kiroilemisen lisäksi olen joskus kesken rakentelusession löytänyt itseni parvekkeelta karjumasta.

Tämän päivän ketutusaihe on minipora. Miksi oi miksi minä aikoinaan menin hankkimaan poran, jonka kierrosnopeutta ei pysty säätelemään. Eihän tuolla sohlolla tee oikeastaan yhtään mitään. Muovi sulaa terään kiinni oitis kun hiemankin reikää yrittää rykiä. Voihan ekstoplasmaturjakkeenameebapunttinenääliöiljetys ja tanakeleeentöttöröönpirskatinpurskatinturskatti sentään.