Pienoismallit.net

Ketutusketju

Tässä ketjussa on tarkoitus avautua jos ja kun jokin asia oikein pahasti ketuttaa, hatuttaa, kyrsii, ottaa päähän, syö miestä rotan lailla ja niin edelleen.

Aloitan ketjun kertomalla että onnistuin sitten viimeisimmän askartelusessioni huipennukseksi poraamaan reiän sormeeni. Ja koska kyseessä on vasemman käden etusormi, niin se aiheuttaa kaikenlaista häikkää kauan aikaa. Esmes nenän kaivamiseen täytyy nyt treenauttaa jokin toinen sormi ja se tulee kyllä olemaan vaikeata, koska olen koko ikäni käyttänyt tähän tärkeään toimenpiteeseen nimenomaan vasemman käden etusormea. Täytynee sitten alentua kouluttamaan oikean käden etusormi kumpaankin sieraimeen.
Viimeksi muokattu 6.2.2009 12:28
Ketuttaa ehkä jossain määrin se, että ei ole pariin kuukauteen ehtinyt koskemaankaan malleihin, kun vapaa-aikaa on tullut turhankin tehokkaasti käytettyä tämän sivuston parissa puuhastellessa. Onneksi kaikki alkaa nyt olemaan kuitenkin pikkuhiljaa siinä kondiksessa, että ehtisi taas paneutua itse asiaankin.

Itsekin olen useampaan otteseen poran kanssa jyrsinyt palasia irti sormista, mutta onneks mitään vakavampaa ei ole koskaan sattunut. Pahin mallailuonnettomuus itselläni on tainnut olla joskus kymmenisen vuotta sitten kun uretaania työstäessä veitsi lipsahti viiltäen pohkeeseen melko pitkän ja syvän poikittaisen haavan. Verta tuli melkoisesti ja pieni jälki on tuosta edelleenkin muistona.
Tomi Mynttinen kirjoitti:
Pahin mallailuonnettomuus itselläni on tainnut olla joskus kymmenisen vuotta sitten kun uretaania työstäessä veitsi lipsahti viiltäen pohkeeseen melko pitkän ja syvän poikittaisen haavan.
Ou jea ! Meillä tosimiehillä on arpi poikineen muistuttamassa harrastuksen vaaroista. Minä olen myös katkoteräveitsellä onnistunut viiltämään jalkaani… tuli nimittäin punainen sisäkumi reidestä näkyviin kun katkoteräveitsi lipsahti pauttiarallaa viisi (5) cm vasemman polven yläpuolelta lähtien viistosti alaspäin kiveksiä kohden. Tämä tosin tapahtui erään lasikuituoperaation takia, joten kyseessä ei ollut mikään muovimallailusta suoranaisesti johtunut jutska.
Hah, en siis oo ainoa jolla lipsuu. Toissa kesänä karkas semmonen pyöreävartinen askarteluveitsi kokonaan lapasesta. Tipahti terä edellä oikeaan reiteen, housuihin ja reiteen reikä, 2-3 senttiä vasemmalle nii reikä ois ollu paljo tuskasemmassa paikassa.

Oikeasti mua ketuttaa oma huolettumuuteni joissain asioissa. Ostin rapia vuosi sitten kaksi airfixin 1/72 lekoa yhen halpahallin superhalvennuksesta, ja jotenkin onnistuin malttaan mieleni pakettien avaamisen suhteen viime viikkoon asti. Noh, Sabren vasemmassa rungon puolikkaassa on aivan kauhia monttu. Ihan niinku muovi ois osittain sulanu tai jotain. Ja sitte avasin p-40e:n. Runkopuolikkaat on aikalailla erimittaset. Tämä tulee oikeestaan esille ohjaamon kohdalla: oikean puolen ohjaamon takaseinä on pari milliä edempänä ku vasemman puoliskon… No pääseepä harjotteleen mallarin perustaitoja, hiontaa ja kittausta. Ois siis pitäny kurkata laatikoihin heti, nyt lienee turha purnata mihinkään ku valmistajan olemassa olo on kai vähintään epämäärästä, myyjäliikettä ei varmasti enää ole, eikä tasan mitään ostokuittia tallessa.
Vauhtipahvi kirjoitti:
Tuo ei ole tuon sarjan virhe vaan ominaisuus
Joo no, virhe eli ominaisuus, nyppii silti. :)
Petri Manninen kirjoitti:
Vauhtipahvi kirjoitti:
Tuo ei ole tuon sarjan virhe vaan ominaisuus
Joo no, virhe eli ominaisuus, nyppii silti. :)
Eipä tuo ole ainoa esimerkki ns. 'ominaisuuksista'. Paras on mielestäni Microsoftin esimerkki. Windows 2000 manualissa oli 13 sivua, jossa käsiteltiin ns. surullisesti kuuluisaa "Blue Screen of Death":ää. Ne, jotka NT:ta ja 2000:ta käyttivät ymmärtävät mistä puhun. Esimerkiksi sen taustavärin ei tarvinnut enää olla sininen, vaan sitä voisi vaihtaa mieluisammaksi väriksi. Eipä enää ollut bugi vaan "ominaisuus".
Jos taas palataan mallien maailmaan, niin viimeinen ketutukseen saattanut malli oli Airfixin T-34 1/72 skaalaa. Ensimmäisenä malli ei ollut 1/72 skaalaa vaan 1/76, mikä selvästi näkyy kun viereen laittaa samaa skaalaa Revellin T-34. Osat eivät sopineet yhteen kovin hyvin, vaan jäi niin paljon rakoja, että piti käyttää reilusti kittiä niiden paikantamiseen. Tykki on niin ohut, ettei siihen ole mitään mahdollisuutta tehdä reikiä, kaiken lisäksi se taipuu melko helposti. Oli kyllä tosi halpa, mutta se on ihan kirjaimellisesti hintansa värtti.

Huonoimpia malleja, joita ikinä kokosin on ollut Neuvostoliistossa valmistettuja, joita kasasin (ainakin yritin) pikku poikana. Runkojen puoliskot yleensä taipuivat pois toisistaan niin, että piti käyttää melkoista voimaa saadakseen ne yhteen. Osat olivat erikokoisia eivätkä sopineet yhteen ilman melkoista muokkausta tai väkivaltaa. Useat tärkeät osat puuttuivat kokonaan tai niiden tilalle tuli jotain muita osia. Joskus sain ihan OK mallit, mutta usein joutui käyttämään kaikki mahdollinen, jos halusi saada mallin valmiiksi.

Tästä jatkaakseni haluaisin sanoa, että olen positiivisesti yllättynyt, että tätä nykyä Venäjällä, Ukrainassa ja Valkovenäjällä valmistettujen mallien laatu on huomattavasti parantunut. Erityisesti haluaisin kehua valkovenäläistä PST-yritystä, jonka 1/72 toisen maailman sodan aikaisia puna-armeijan panssarivaunuja kasasin. Mallien laatu on erittäin hyvä ja detaljien taso on tosi korkea. Erittäin hyvät mallit.
Druzhina Captain kirjoitti:
Erityisesti haluaisin kehua valkovenäläistä PST-yritystä, jonka 1/72 toisen maailman sodan aikaisia puna-armeijan panssarivaunuja kasasin. Mallien laatu on erittäin hyvä ja detaljien taso on tosi korkea. Erittäin hyvät mallit.
Kyllä vain, itselläni oli työn alla ja melkein valmiina PST:n 1/72 JSU-152, mutta onnistuin kadottamaan projektin jonnekin edellisen muuton yhteydessä. Todella positiiviset kokemukset kuitenkin jäi kyseistä sarjasta.
Kerrassaan mahtavaa. Hyvin harvoin tulee mallailtua silloin kun kuviossa on mukana renki nimeltä Alkoholi.

Noh, minulla on lauantaisin tapana saunan jälkeen siemaista olut… ja sen jälkeen olut - mutta yleensä en olusien aikana rupea mitään ihmeempiä rakentelemaan. Tällä kertaa sitten saunan raikkaana olutta siemaillen maalailin siveltimellä erästä 1:32 lentsikan mittaritaulua … ja sitten puhelin soi. Olin kaatanut oluen sellaiseen isohkoon saksalaiseen matkamuistotuoppiin ja sen tuopin vieressä oli sellainen lasipurnukka, jossa veden ja muun huomattavasti vettä vahvemman liemen sekoituksessa likosivat pensselit.

Kännykkä oli laturissa viereisessä huoneessa, joten jouduin sitten menemään sinne puhelimen kutsuun vastatakseni. Soittaja oli joku kaupparatsu, joka oli vankasti sitä mieltä että minun pitää ehdottomasti tilata lehti nimeltä Tekniikan Maailma. Sanoin jätkälle, että olen jo itse olemassaolollani osoittanut maailmalle, että ilman tekniikkaakin voi olla olemassa ns. Kahdeksas Ihme. Ekan kerran kävi niin, että puhelinmyyjä katkaisi tämän antoisan keskustelun jo heti tähän.

Palasin sitten itseeni tyytyväisenä työpöytäni ääreen - nähdäkseni miten pitkävartinen pensseli sojotti keskellä kaljatuoppia siinä muita pensseleitä sisältävän lasipurkin vieressä valuttaen kaikenlaista eksoottista aromia oluen sekaan.

Ja jääkaapissa ei sitten kolmatta kaljaa ollut. Tietenkään.

Menen saunan taakse ja lyön päätäni kolme kertaa seinään. Ehkäpä tämä tästä.
Tästähän on hyvä aloittaa oman olutmerkin tuottamisen. Ei tarvitse kuin sekoittaa hiemaan väriä valmiiseen olueeseen ja uusi Sergeant Steiner olutbrändi on valmis. Ei muuta kuin vaan lyödä rahoiksi.