Lähes kaikilla ruiskuja valmistavalla yrityksellä on malleja monessa eri hintaluokassa. Valintaa ohjaa ennen kaikkea se, minkälaisia kohteita maalaa ja kuinka kuinka paljon ruiskua käyttää - ja kuinka paljon on ruiskusta valmis maksamaan. Ruiskujen hinta ja laatu korreloivat ennen kaikkeaa kestävyyttä. Jos puhutaan perusruiskuista ja perusmaalauksesta, niin noin viiden kympin halpisruiskuilla saa lähes yhtä hyvää jälkeä kuin kalliimmilla merkkiruiskuilla, eli lopputuloksen kannalta ei ole automaattisesti selvä, että kallis merkkiruisku olisi avain onneen.Toni Redsven kirjoitti:Olen käsittänyt että iwata badger erot ovat suurinpiirtein siinä että iwata on vielä vähän paremmin viimeistelty ja näin vielä helpompi puhdistaa? Mutta muut erot olisivat keskiverto käyttäjälle lähes huomaamattomia? Tämä siis näistä ja muutamista muista keskusteluista poimittua mutua. Ja jos näin on niin onko ne badgerit sitten bilteman laatuun verrattuna millaiset puhdistaa?
Halpisruiskujen pintakäsittely ei ole yhtä hyvää kuin kalliissa merkkiruiskuissa eikä neuloja ole karkaistu. Rajut ohenteet kuivattavat pinnat ajan myötä, jolloin maali tarttuu pinnoille ja ruisku menee helpommin ja nopeammin tukkoon. Jos maalaa muutamia malleja vuodessa, voi viidenkympin ruisku olla hyvinkin perusteltu hankinta.
Mitä ohuempaa viivaa ruiskulla haluaa maalata, sitä kalliimpi ruisku. Olettamus, että ruiskulla pitäisi voida maalata jotain 0,3 mm:n viivaa ja toisaalta suuria pinta-aloja on epärealistinen. Yhdistelmä toimii yhtä huonosti kuin kameroiden zoom-putket: ääripäissä huonosti ja keskialueilla kohtalaisesti.
Itse arvostan ruiskuissa seuraavia ominaisuuksia: irrotettava yläpuolinen säiliö ja liipaisimen rajoitin. Ruiskuja työkalupakista löytyy kolme: Bilteman kaksitoimiruisku pohjamaalauksiiin ja suurille tasaisille pinnoille, Tamiyan HG perusmaalaukseen ja Meijin MP-2 säistämiseen (ja siihen jos joskus tulisisi tarve maalata 0,3 mm:n viivaa). Tamiyan HG on erinomainen ruisku. Velipojan kanssa hankittiin sen 1990-luvun alussa kimpassa ja sitä on rääkätty todella paljon. Vain neuloja ja suuttimia on jouduttu vuosien varrella vaihtamaan. Meiji MP-2 on todellinen superruisku, jonka neula on hirvittävän ohut, maalikanavat ahtaat ja yläpuolinen kiinteä säiliö hyvin pieni. Erittäin ikävä käyttää, mutta sillä voi tehdä surutta malliin säistämisefektejä jne. Tätä ei usein tule otettua esille. Bilteman ruiskun paiskaan aina silloin roskikseen, kun joku osa hajoaa tai pinnat kuivuvat liiaksi ja ostan uuden. Bilteman ruisku menee vaihtoon käytännössä noin viiden vuoden välein.
Kompuraa ei passaa myöskään unohtaa. Sen painetta pitää voida säätää, siinä pitää olla vedenerotin ja mieluiten mallia öljytön. Turha hankkia kallis merkkiruisku ja käyttää sitä jollain vakiopainetta runksuttavalla sykkivää ilmanpainetta tuottavalla mäntäkompuralla.
Kansainvälisillä ruiskumaalausta käsitelevillä sivustoilla kerrotaan, että ainakin Iwatan, Tamiyan ja Gunzen ruiskut tulisivat samasta tehtaasta nimeltään B.B.Rich Company. Jossain arvostelussa mainittiin, että Tamiyan ruiskut olisi valmistettu ruostumattomasta teräksestä. Tähän en osaa ottaa kantaa, mutta voisi olla selitys siihen, että pinnat pysyvät aina vaan liukkaina kovasta rääkistä ja selluloosapohjaisista ohenteista huolimatta. Löysin myös sellaisen väittämän, että Iwatan ruiskut olisivat Olympos-nimisen ruiskun kopioita (ilmeisesti Olympos on joku legendaarinen ruisku).
Ruisku on ylipäätään hyvin henkilökohtainen valinta niin kuin tästäkin ketjusta voi päätellä. Eräs kaverini ei päässyt sinuiksi lainkaan Patriotin kanssa, vaan maalaa kaikki mallinsa Bilteman kallliimmalla ruiskulla - eriomaisin tuloksin. Eräs mallarivelho käyttää yhä Badgerin IL-200 -yksitoimiruiskua, myös erinomaisin tuloksin. Ruisku on siis vain yksi osa maalauskokonaisuutta. Olipa ruisku mikä tahansa ja laitteet miten hyviä tahansa, on hommaan hankittava rutiinia ja tehtävä hommia säännöllisesti - ja silti homma voi mennä pieleen.
