Pienoismallit.net

Uusi kirja — Rautatieharrastuksen alkulähteillä



”Kauko Kuosma — rautatieharrastuksen alullepanija” -kirja kaivautuu monella eri tavalla suomalaisen rautatieharrastuksen alkulähteille. Kuosman esimerkki vaikutti siihen, millaiseksi rautatievalokuvaus kehittyi ja mihin suuntaan suomalainen pienoisrautatieharrastus lähti kulkemaan. Kun yhdellä miehellä on useampia intohimon kohteita, näkyy synteesi myös tavassa ottaa valokuvia.

Pienoismallien rakentelussa tarvitaan paljon tietoa esikuvan yksityiskohdista. Kun piirustus kuvaa kohteen litteänä, paljastaa hyvä valokuva kohteen kolmiulotteisen sielun. Tällä tavalla pienoismallirakentaja voi hahmottaa höyryveturin kampikoneiston osat ja osien keskinäisen sijoittumisen ilman rautatieinsinöörin ymmärrystä.

Pienoismallikäytön tarpeet näkyvät Kuosman kuvissa. Kuvakulmat ja valon lankeaminen kohteisiin ovat sellaisia, jotka paljastavat esimerkiksi höyryveturin käymäsillan alla varjoissa lymyilevät yksityiskohdat mehevästi. Kun malttaa polvistua kuvattavan kohteen edessä, tallentuu ruutuihin normaalia enemmän tietoa. Hetkiä on selvästi tallennettu sillä ajatuksella, että tämän kuvan avulla voin myöhemmin laatia hyvän työpiirustuksen.

Kohtisuoraan sivulta tai edestä otettu valokuva auttaa hahmottamaan veturin yksityiskohtien keskinäisiä mittasuhteita. Nykyaikaisella kuvankäsittelytekniikalla kuvaan voidaan tehdä perspektiivikorjaus, jolloin päästään peräti piirtämään työpiirustusta kuvan päällä. Kuosman valitsema tapa kuvata dokumentoi myös tekniikan historiaa.

Kuulostaako ahdistavalta niittien laskemiselta? Ei syytä huoleen. Koska Kuosman kuvat ovat useiden tarpeiden synteesi, antaa sama kuva katsojalle monenlaista tietoa — nippelidataa, suuria tunteita ja kaikkea siltä väliltä. Aina ei voi tietää, mitä katsoja kuvilta odottaa tai mitä hän kuvista etsii. Kirjan kuvat palvelevat monenlaisia tarpeita.

Kirjan taustalta löytyy pari tuttua henkilöä, joiden työpanos näkyy ja tuntuu. Kirjan koonnut Juhani Katajisto on suomalaisen rautatievalokuvauksen rocktähti ja valokuvat käsitellyt Antero Alku on graafisen teollisuuden pioneeri ja kaukopartiomies. Vanhojen valokuvien käsitteleminen painokelpoisiksi ei ole ruusuilla tanssimista tai edes voikukilla loikkimista. Verta, hikeä ja muutama kyynelkin on saattanut tirahtaa yön synkkinä tunteina, kun kirjan kuvia on käsitelty painokuntoon.

Sillä on väliä, kuka kirjan rakentaa ja millä otteella työ tehdään. Katajisto ymmärtää valokuvien voiman ja sisältöjen merkityksen — Alku taas ymmärtää sen, miltä laadukkaan kuvan pitäisi näyttää. Tässä auttaa myös se, että Alku on pienoismallirakentaja — varjoista on ehkä kaivettu yhtä ja toista mielenkiintoista, joka jonkun muun tekemänä olisi jäänyt piiloon.

Suurin osa kirjan kuvista huippuluokkaa: teräviä ja sävykkäitä. Muutamat kuvat ovat kuitenkin jääneet tummiksi tai jyrkiksi. Todennäköisesti alkuperäisestä kuvasta ei ole saanut tämän parempaa tai sitten painokone on päästänyt muutamalle arkille normaalia enemmän painoväriä. Kun kirjojen painosmäärät ovat pieniä, asettuu painokoneen värinsyöttö kohdalleen vasta painoksen edetessä. Kirjayksilöiden välillä voi siis olla eroja. Olkoon tämä pakollinen kriittinen huomioni, joiden puutteesta arvioitani on ehditty moittia.

Kuosman kuvat ajoittuvat aikakauteen, jota on kuvattu vähän. Siksi esimerkiksi värikuva Tk1-veturista vuodelta 1956 on ällistyttävä. Voiko tällaista kuvaa olla aikakaudelta, joka on totuttu näkemään vain mustavalkoisena — entä väreissä esiintyvä Vv12?

Kirjan tekstit on juoksutettu Juhani Katajiston kynästä. Jokaisesta veturityypistä on lyhyt käsikirjamainen esittely. Tämän lisäksi kuvateksti avaa kuvan tapahtumia. Kuvan yhteyteen liitetty infolaatikko taas kertoo nippelintarkasti junavuorosta, jota kuvassa näkyvä veturi kiskoi.

Ällistyttävän tarkasti Katajisto ammentaa tietoja muistojensa laatikosta. En todellakaan osaa ottaa kantaa siihen, vetikö Tv1 936 tavarajunaa T 4001 5.4.1942 kilometrillä 59/38 välillä Tampere-Tyrvää-Peipohja. Tyydyn vain ihmettelemään säilyneiden tietojen tarkkuutta — ja siteeraan tekstiä, mikäli sellaiseen tilanteeseen joskus joudun.

Jos pienoismallirakentaja innostuu kuvien esittämistä yksityiskohdista, niin numerofriikkien housut saattavat kastua tarkoista päivämäärä- ja aikataulutiedoista. Ehkä saamme nähdä vielä väittelyitä siitä, lähtikö kyseinen juna taipaleelle aikataulun mukaisesti vai peräti kahdeksan minuuttia myöhässä. ”Loputtomia ovat velhojen kiistat”, kuten Ursula Le Guin kirjoittaa Maameren tarinoissa.

Kauko Kuosman jättämät jäljet näkyvät suomalaisessa rautatie- ja pienoisrautatieharrastuksessa. Valitettavasti jäljet kylmenevät ja hämärtyvät vuosi vuodelta — samanlaiset asiat eivät enää kiinnosta nykypolven harrastajia.

Suomalaisten pienoisrautatiemallien rakentamisen perusteet eivät ole kuitenkaan oleellisesti muuttunet Kuosman ajoista, vaikka moni asia onkin nykyisin helpompaa. Jos haluat suomalaisia pienoismalleja, on ne rakennettava tavalla tai toisella itse. Rakentamisen tueksi tarvitaan yhä yksityiskohtaista tietoa — perustöiden tarve ei ole kadonnut.

Vaikka valokuvaaminen on nykyisin helpompaa ja ennen kaikkea halvempaa kuin 1950-luvulla, ei vetureita ja vaunuja kuvata enää pienoismallirakentamisen lähtökohdista — tai edes teknisen dokumentoinnin näkökulmasta. Tällä menolla liikkuvan kaluston dokumentointiin jää muhkea reikä, kun valtiollinen rautatielaitoskaan ei ole vuoden 1987 jälkeen julkaissut historiikiksi kutsuttua toimintakertomusta, joka esittäisi kattavasti Suomessa käytetyt veturit ja vaunut viimeisten 25 vuoden ajalta. Kun tulevaisuuden harrastajat kaipaavat tietoja 1990-luvun ja sen jälkeen rakennetun liikkuvan kaluston ulkoisista piirteistä, on edessä paljon työtä.

Toivottavasti Kuosman kirja innostaa rataverkolla kiertäviä kuvaajia dokumentoimaan liikkuvaa kalustoa myös tällä periaatteella: kohtisuorat otokset sivulta, edestä ja takaa. Mausteiksi räpsyjä yksityiskohdista.

Kauko Kuosma keskittyi kuvaamaan vetureita. Vaunujen tyyppikuvia kirjassa ei esiinny. Valinta on ymmärrettävää aikana, jolloin valokuvaaminen oli kallis harrastus. Oli mietittävä tarkkaan, mihin kohteisiin kallista filmiä uhrataan.

Kirjan apuotsikko ”Rautatiekuvaajien parhaat” on selvä lupaus tulevasta. Kauko Kuosman elämäntyötä rautatiekuvaajana käsittelevä kirja on loistava avaus. Odotan kieli pitkällä sarjan jatko-osia.

Pienoismallirakentajana tutustuin Kauko Kuosman teksteihin, kuviin ja piirustuksiin jo teininä, kun sain lukea faijan säilyttämiä Harrastelija-lehden vuosikertoja. Lehtien sisältämistä pienoisrautatiejutuista sain kipinän, joka on poltellut näihin päiviin asti.

Arvioni Kauko Kuosman kuvia esittelevästä kirjasta syntyi puhtaasta innostuksesta ja ilosta. Arvio ei ole ostettu tai tilattu eikä se perustu edes ilmaiseen kirjalahjukseen — tilasin kirjan omatoimisesti Kustantaja Laaksosen nettikaupasta.

Juhani Katajisto: ”Kauko Kuosma — rautatieharrastuksen alullepanija”
Kustantaja Laaksonen, ISBN 978-952-7260-28-9
Kiitos!

Kiitos todella nautittavasta arvostelusta, Petri! Aikoinaan olisin sanonut rautateistä ja junista EVVK. Petrin artikkelit Pienoismalli-lehdissä, kirjastossa selaillut Resiina (ja mitä niitä muita on ollut) ovat muuttaneet käsitystäni aikojen saatossa vankasti. Nämä vanhempaa rautatie- ja muuta liikennettä käsittelevät kirjat ovat jotenkin nautittavan nostalgisia.

Kari