Pienoismallit.net

Vitriinien tekeminen

Oletteko tehneet itse vitriineitä ? mistä ? mitä mieltä niistä noin yleensä ?
Minulla on mallit kirjahyllyn lasiovisessa ja valolla varustetussa kaapissa. Kannattaa varmaan ensin käydä vaikka Ikean sivuilla katsomassa, mitä saa valmiina, ennen kuin alkaa itse väkästää.

Hankin joskus lasiliikkeestä lisähyllyn tuohon kirjahyllyn kaappiin, eikä se ollut ilmainen sekään. Itse rakennettu vitriini voi äkkiä maksaa tarvikkeina ja materiaalina yhtä paljon kuin valmis kaupasta (valmis ja valmis, pitäähän nekin itse koota) ja säästyneen ajan voi käyttää vitriinin suunnittelun ja rakentamisen sijaan itse pääasiaan, eli mallien rakentamiseen.

Mikko
pophead kirjoitti:
Oletteko tehneet itse vitriineitä ? mistä ? mitä mieltä niistä noin yleensä ?
Oletko kokeillut huuto.net, sieltä voi löytyä tai varmaan löytyykin. Edullisesti aihioita joista voi väkertää, tai jopa valmiita. Olen tehnyt arkistokaapista käärmeelle terraarion. Lasit ostin samasta paikasta. Hakusanaksi "vitriini" löytyi 98 kandidaattia. Sieltä vaan etsimään.
Tykkään kyllä kaikenlaisesta rakentelusta, mutta koottavat kirjahyllyt savat minut voimaan pahoin - on sen verran rankkoja kokemuksia.

Heinäkuun alussa päätin ostaa kotiini (vaimo siis päätti) uuden ja hulppean kirjahyllyn. Kävin sen sitten ihan itse hakemassa eräästä suuresta huonekaluliikkeestä jaappanialaisella pakettiautolla. Kyllähän minä sen hyllykön tietysti olin koottuna nähnyt siellä myymälässä, mutta sitten kun pakkasin sitä osina Hiaceen, niin yllättävän paljon sitä tavaraa näytti pakettiautoon ilmestyvän (jokaisessa miehessähän elää jossakin pikkuaivojen takana snadi remonttireiska, joten minähän en ruvennut ylimääräistä maksamaan huonekaluliikkeen asentajille hyllykön kokoamisesta), MIES kokoaan itse hyllynsä.

Vaimoni veli (ammatiltaan poliisi) oli hommassa apuna. Saimme sitten tuon hillittömän kasan lastulevyä, lasiovia ja monta painavaa laatikkoa (sisälsivät ruuveja ja muita heloja) rahdatuksi olohuoneeseen, josta kaukonäköisesti oli vanha hyllykkö roudattu tieltä pois. Siihen asti kaikki meni hyvin.

Kun olimme availleet kaikki paketit suojakääreistään, huomasimme että ainoa mukana seurannut kokoamisohje oli sellainen A4-kokoinen papari, jossa oli käsittämättömiä numerosarjoja ja nuolen kuvia. Oli siinä kuvia sen kaapin osistakin, mutta ei siis minkäänlaista tekstiä apuna! Ei edes kiinaksi tai klingoniksi!
Kääntelimme ja vääntelimme isoja taustalevyjä (5kpl), korkeita väliseiniä ja hillitöntä kasaa hyllyjä. Tämän hyllykön mukana tuli 16 kpl lasiovia - jokainen ovi pitäisi sitten kiinnittää kahdella saranalla sivulevyihin - jokainen sarana tarvitsi kiinnittyäkseen 8 ruuvia - siis yhteensä 32 saranaa kertaa kahdeksan ruuvia = 256 ruuvia pelkästään lasiovien saranoitten kiinnitykseen. Lisäksi oli kauheat määrät erikokoisia ruuveja hyllykön keskiosaan tulevan baarikaapin lasiovien kiinnittämiseen, hyllyjen kiinnitykseen taas erilaiset namiskat, kamala kasa nauloja taustalevyjen kiinnttämiseen… ja sivulevyjen kiinnittämiseen hyllytasoihin löytyi tietenkin myös erikokoiset ristipääruuvit.
Kun kaikki kamat oli levitelty lattialle, niin kämppä näytti samalta kuin CNN:n välittämät kuvat Bagdadin torilta pommin posahduksen jälkeen - noh, verta ei sentään lattialla näkynyt, vielä.

Niin, pitänee tässä vaiheessa selittää, että vaimo ja penskat olivat koko viikonlopun omilla teillään kyläilemässä. Vaimo vaan sanoi minulle lähtiessään, että "tehkää pojat sitten huolellista työtä, nimittäin tuota kirjahyllyä me todennäköisesti katselemme koko loppuelämämme".

Enkä minä mitään poliisia olisi avukseni saanut, jos en olisi kundia ylipuhunut mukaan lupaamalla kiitokseksi kaljaa ja kossua niin paljon kuin maksa vinkumatta sietää ja sielu periksi antaa. Oli meillä tosin jääkaapissa ihan ruokaakin, oli vihanneksia (siis nakkeja) ja raikkaita salaatteja (siis makkaraa) ja tietenkin välimerellisen keittiön huipputuotteita (siis mikropizzoja).

… jatkuu.
Noh, sitten vihdoinkin itse asiaan, eli siihen hyllyn rakentamiseen.

Juotuamme ensin yhdet oluset, tulimme siihen tulokseen, että toiset neuvoa-antavat on nyt yksinkertaisesti pakko saada. Oli sen verran neuvoton olotila kummallakin. Jopa poliisilla.
Sitten kahden kaljan jälkeen homma käynnistyi. Olin varannut Operaatio Hyllyyn mukaan kaikki omasta mielestäni tarvittavat työkalut: oli akkuporaa kaikilla mahdollisilla terillä, oli varmuuden vuoksi ostettu jopa hyvin porautuvia puuruuveja lisäksi, oli pihtejä, manuaalisia meisseleitä, oli vasara ja oli jopa kirveskin (?).
Teimme työnjaon: Panin poliisin pitelemään hyllykön reunapalaa samalla kun itse sovitin siihen kiinni ylimmäistä kattokappaletta… se jopa surahti poran avulla hyvin paikoilleen. Sitten rupesin siihen kattokappaleeseen sovittamaan toisen puolen reunapalaa, joka sitten samalla toimisi väliseinänä seuraavalle hyllyvälikölle. Sitten meidän järkemme mukaan seuraavaksi piti asentaa taustalevy… että se tähän mennessä aikaansaatu hökötys pysyisi jotenkin pystyssä. Poliisi piteli sitä häkkyrää pystyssä, minä menin iso taustalevy käsissäni sinne hökötyksen taakse… mittailin sitä paikoilleen… ja ihmettelin kyllä että miksi se piti kiinnittää nauloilla? Kaikki muut jutskat siinä hyllyssä näyttivät olevan erikokoisilla ruuveilla kiinnitettäviä. Noh, otin vasaran toisella kädellä vyöltäni, (pitelin siinä vaiheessa sitä taustalevyä paikoillaan työntämällä sitä päälläni ja poliisi piti vastaan toiselta puolelta) koska tarvitsin sen toisenkin käteni kaivaakseni nauloja taskustani… kaivelin sitten ja sainkin niitä käteeni. Sitten hyvä tähtäys vasaralla ja mojova isku suoraan vasemman käteni peukalon kynteen. Teki siis aivan älyttömän kipeää… menin vaistomaisesti kyykkyyn pudottaessani vasaran lattialle… silloin tietenkin se taustalevy kaatui päälleni. Osui oikein ihanasti takaraivoon ja niskaan.

Tuon jälkeen huomasimme olevamme istumassa keittiön puolella juomassa kolmansia oluita pahimman järkytyksen lieventämiseksi. Olin sitonut päähäni pakastelokerosta löydetyn avaamattoman jääpalapussin vaimon pyykkikopasta läytämäni sukkahousujen avulla. Kylmyys lievensi päässäni kohoavan kuhmun tykytystä. Peukaloa kyllä särki edelleen aika kybällä. Vastapäätä istuva poliisi nauroi vedet silmissä katsellessaan minun naamaani.
Siinä vaiheessa kämpässä alkoi myös olla todella kuuma. Kello oli öbaut 14.00 kun lopetimme kaljat ja päätimme lähteä uudelleen rintamalle. Jätin tosin sukkahousut ja jääpalat pakastelokeroon.

Toistimme taustalevyoperaation sillä erolla, että poliisi meni levyn taakse vasaran kanssa. Ja hommahan sujui. Poliisi tuntui oleva aika haka vasaroinnissa, joten pääsin hänelle kuittailemaan, että eikö hän ollut päässyt yövuorossa ollenkaan pamputtelemaan, kun tuo hakkaaminen näytti nyt sujuvan noin jouheesti?

… jatkuu
… jatkuu

Olimme ylpeitä. Eka osa hyllyköstä seisoi nyt pystyssä, eikä se ollut edes vinossa, mielestämme. Innostuimme niin, että jätimme neljännet kaljat väliin… siirryimme suoraan kiinnittämään hyllykön seuraavaa kattopalaa seuraavaan väliseinäpalaan… ja sen jälkeen oli taas vuorossa se taustalevyn vasarointi. Koska homma näytti nyt sujuvan, päätimme "edetä tuskaa kohden" hiki päästä roiskuen. Niitä taustalevyjä oli vielä kolme kappaletta kiinnittämättä… se tarkoitti sitä, että meidän piti myös kiinnittää kolme kappaletta niitä väliseiniä.
Kämpässä oli nyt jo todella kuuma, vaikka kaikki ikkunat olivat sepposen selällään.
Noh, operaation kulahti sitten puolitoista tuntia. Kello näytti n. 15.30 kun päätimme mennä keittiöön palkitsemaan itsemme kylmällä kaljalla.
Istuimme siinä tyytyväisinä ja raukeina, päätimme jopa lähteä johonkin pizzeriaan illemmalla vähän tuulettumaan, kun tämä rakentaminen näytti sujuvan näin vikkelästi.
Sitten poliisi yhtäkkiä hiljeni. Äijä katseli sitä meidän kokoamaa, kieltämättä kunnioitusta herättävän kokoista häkkyrää totisena ja sanoi minulle:
- Oletsä koskaan kuullut sellaista sanaa kuin sokkeli?
En vastannut vaan katsoin kirjahyllyn torsoa. Silloin tajusin, että kyllä kai siihen häkkyrään pitäisi jokaisen väliseinän väliin tulla myös jonkinlainen sokkeli - muuten niihin väleihin asennettavien alimpien lasiovien alareunat ottaisivat lattiaan kiinni!
Voi keleen tana! Hyllyköllä oli nyt jo pituutta koko olkkarin seinän pituuden verran. Ne sokkelit olivat unohtuneet, koska ne olivat aivan samanpaksuista materiaalia kuin kaikki muutkin pakettiin kuuluvat tavalliset hyllyt. Niitä ei ollut edes mitenkään pakattu erikseen, vaan siellä ne olivat sikin sokin hyllylevyjen kanssa samoissa paketeissa.
Eikä tuota meidän rakentamaa viritystä voinut enää edes kaataa laatialle pitkin pituuttaan sokkelien asentamista varten, koska kaikki välilevyt ja taustalevyt olisivat varmasti repeytyneet liitoksistaan.
Joten se piti sitten kokonaan purkaa ja aloittaa kaikki alusta.
Nyt rupesi keittämään oikein tosissaan.

… jatkuu
Kersantti Kivisen saaga kirjahyllyn kokoamisesta on varsin viihdyttävä ja kuulostaa sydänverellä kirjoitetulta. Rohkenen kuitenkin väittää, että sen _täytyy_ olla puhtaasti fiktiivistä proosaa.

Kokeneen mallinrakentajan käden taidot ja kokemus piirustuksien lukemisesta ovat väkisinkin sitä luokkaa, että tavallisten kuluttajien mämmikourille tarkoitettujen huonekalujen kokoaminen on lasten leikkiä.

Mikko
olisi pitänyt tarkentaa hiukan. eli tarkoitin lähinnä sellaista dionpäälle tulevaa juttua. En saisi iku maailmassa laittaa malleja olohuoneeseen. Tuossa vitriinin kokoamisess menee näköjään niin paljon olutta että pitää ilmoittautua vapaehtoiseksi kavereille.
Mikko Pietilä kirjoitti:
Kersantti Kivisen saaga kirjahyllyn kokoamisesta on varsin viihdyttävä ja kuulostaa sydänverellä kirjoitetulta. Rohkenen kuitenkin väittää, että sen _täytyy_ olla puhtaasti fiktiivistä proosaa.

Kokeneen mallinrakentajan käden taidot ja kokemus piirustuksien lukemisesta ovat väkisinkin sitä luokkaa, että tavallisten kuluttajien mämmikourille tarkoitettujen huonekalujen kokoaminen on lasten leikkiä.

Mikko
Joo-o mulla oli kyllä vähän Steinerin tapainen kokemus taannoin kun jouduin mummoani muuttamaan uuteen asuntoon. Siis nimenomaan muutin tavaransa sisälle uuteen asuntoon, en vanhasta asunnosta ulos. "Kun olen kerran niin kätevä käsistäni" minulle delegoitiin tietysti kaikkien osiin purettujen huonekalujen kokoaminen. Näiden joukossa oli samanlainen paholaisen keksintö: koko seinän kokoinen olohuoneen hylly. Lystikästähän tästä hommasta teki se, että kuten sanoin, minä en muuttanut tavaroita vanhasta kämpästä ulos, joten en ollut hyllyä itse purkanut. Itse asiassa en ollut siellä vanhassa kämpässä edes käynyt vuosikausiin. Näiden pikkuseikkojen vuoksi minulla ei ollut juuri mitään käsitystä siitä, miltä valmiin hyllyn pitäisi näyttää. Olihan hommassa se hyöty, että en joutunut kantamaan kuudenteen kerrokseen Kalle Päätalon koottuja, tai mummon kivikokoelmaa, siinä kun meni nääs koko päivä. Valmista kuitenkin tuli, mikä panee minut vahvasti epäilemään kersantin (sinänsä oikein viihdyttävää) kertomusta.
Jaaha, täällä näköjään epäillään tuon minun hyllyavautumiseni todenperäisyyttä, mutta kyllä se vaan ihan totta on - ikävä kyllä.

Niin, siis jouduin sitten poliisin kanssa purkamaan suurella vaivalla kootun hyllykön, että saimme ne sokelit asennettua sinne alimmaiseksi. Hankalinta purkamisessa oli niiden taustalevyihin iskettyjen naulojen irrottaminen, koska poliisi oli ne hakannut sellaisella apinan raivolla, että ne todella olivat levyssä kantaa myöden.
Aikaa siis taas kului ja alkoi olla jo keskiyö kun hyllykkö oli uudelleen koottuna - nyt siinä oli jopa kaikki hyllytkin paikoillaan. Oli vuorossa niiden lasiovien asennus. Mainittakoon, että tässä vaiheessa en enää ollut laskenut nautittujen oluitten lukumääriä, mutta keittiössä oli ihan kiitettävä kasa tyhjiä ruskeita lasipulloja. Jossakin vaiheessa poliisi oli salakavalasti ruvennut lisäämään Koskenkorvaajan korvalääkettä oluiden sekaan, joten aika vahvoja kaljoja tuli siinä juotua. Lämpömittari olkkarin seinällä näytti + 31 astetta, mutta enää meillä ei ollut edes hiki - on se alkoholi kummallinen aine. Tiesin toki, että seuraavana aamuna sitä hikeä kyllä riittäisi.
Siinä sitten touhutessani onnistuin lipsauttamaan sormistani peltisen poranteräsarjan kannen - se putosi suoraan olkkarin nurkkaan jättämäni lasioven ruudulle… ja lasihan meni tietysti säpäleiksi. Kyseinen lasi olisi tullut hyllykön keskiosaan baarikaapin oveksi.
Ai niin ja sen hyllykön räjäytyskuvan (osuva ilmaisu) mukaan baarikaapin lasioven puukarmeihin tulevat kahvat ovat erilaiset kuin niissä hyllykön muissa lasiovissa. Pakkauksesta emme kuitenkaan löytäneet kuin yhdenlaisia kahvoja. Siinä baarikaapissa pitäisi myös olla valo. Ja kyllä minä sinne asensinkin sellaisen vekkulin näköisen pienen loisteputken. Harmi vaan että siitä valaisimesta ei lähde minkäänlaisia virtajohtoja mihinkään suuntaan… toimiikohan se ehkä ajatuksen voimalla? Ainakaan tähän päivään mennessä en ole siihen saanut ajattelemalla valoa aikaiseksi.

Noh, hyllykkö siis saatiin lopulta valmiiksi, tosin ilman baarikaapin ovea ja valoa. Seuraavana aamuna oli sitten pää kipeä ja joku oli ilmeisesti syönyt yön aikana minun suullani kissan kakkaa, ainakin sellainen oli maku suussa.
Opin tästä ainakin sen, että mitä tarkoittaa IKEA:

I = Itken
K = Kirjahyllyn
E = Edessä
A = Avuttomana

Ja opin myös sen, että ei ehkä kannata jättää sukkahousuihin sidottua jääpalapussia pakastimeen vaimon löydettäväksi…