Pienoismallit.net

Värien vaalentaminen mittakaavaan: illuusio realismista?

Ainakin kokeneemmille mallareille lienee tuttu ajatus siitä, että pienoismallin värejä on vaalennettava oikeaan nähden. Kuten Timo Nyyssönen ilmaisee asian kirjassaan:
"Kun alkuperäinen väri on tiedossa, on väriä vaalennettava riittävästi mittakaavaan sopivaksi ja luonnollista haalistumista jäljitellen. Mitä kauempana katseltava kohde on, sitä vaaleammilta näyttävät sen värit. Periaatteessa tämän ilmiön tulisi näkyä myös pienoismallissa. Pienoismallin voidaan kooltaan ajatella vastaavan kauempana olevaa oikeaa esikuvaa, joka etäisyyden päästä näyttää todellista pienemmältä."

Netistä löytyy tietenkin huomattavasti jyrkemminkin esitettyjä näkemyksiä ja myyttinen realismi on myös mainittu. Vaalentamisen kun pitäisi tehdä malleista realistisempia.

Aiheesta on keskusteltu aiemmin pm.netissä ja vaikka moni on ilmeisesti päättänyt jättää sen huomiotta värien yleisen epätarkkuuden takia, en ole huomannut, että itse periaatetta olisi juuri kritisoitu. Olen itsekin ohittanut koko käsitteen sen enempää miettimättä, mutta nyt olen lueskellut ns. skaalavärien kritiikkiä (ja myös puolustusta) sen verran, että ajattelin vähän tökätä muurahaispesää.

Teoria skaalavärien taustalla on sinänsä aivan pätevä. Värit näyttävät vaaleammilta kauempaa katsottuna. Tämä on hyödyllinen (vai välttämätön?) työkalu syvyysvaikutelman luomiseksi kaksiulotteiselle pinnalle esimerkiksi maalauksissa tai tietokonegrafiikassa. Efekti toimii, koska etualan ja taustan etäisyys on tekijän määrittämä ja kiinteä. Mutta voiko periaatetta soveltaa pienoismalliin, jota voi pyöritellä käsissään ja tarkastella viiden sentin, 30 sentin ja metrin etäisyydeltä? Lähikuvista puhumattakaan.

Jotta skaalavärit voisivat edes teoriassa toimia, on rakentajan otettava nimenomaisesti lähtökohdaksi se, että malli esittää esikuvaa kaukaa katsottuna. Tällöin mallia olisi tietenkin aina tarkasteltava tietyltä, ennalta määrätyltä etäisyydeltä, jota vastaaviksi värit on maalattu. Lisäksi pitäisi ottaa huomioon mitä yksityiskohtia kohteesta on ylipäänsä nähtävissä tuolta etäisyydeltä. Jos skaalavärit on valittu sen mukaan, miltä ne näyttävät 50 metrin päästä katsottuna, kaiken järjen mukaan mallista pitäisi silloin jättää pois antennilanka, joka ei ole havaittavissa samalta etäisyydeltä. Samoin paneeliurien korostuksessa yms. pitäisi huomioida tämä. Suunta näyttää olevan kuitenkin se, että malleihin lisätään yhä enemmän yksityiskohtia, jotka näkyvät esikuvasta vasta läheltä. Vaikuttaa siis siltä, että valtaosa mallareista ei rakenna mallejaan tästä lähtökohdasta vaan pienoiskokoisiksi kopioiksi esikuvastaan, jolloin on perusteltua käyttää mahdollisimman samanlaisia värejä kuin esikuvassa.

Jos kuitenkin oletetaan, että mallari on päättänyt rakentaa mallinsa vastaamaan tietyltä etäisyydeltä katsottua esikuvaa, törmätään käytännön ongelmiin. Ensimmäinen on aiemmin mainittu värien epätarkkuus. Jo esikuvissa ja käytettävissä pienoismallimaaleissa on niin suuria epätarkkuuksia, että miten 15% vaalennuksen voisi sanoa tekevän väristä jotenkin oikeamman? Toiseksi ulkoiset tekijät kuten valaistus vaikuttavat nähtyyn väriin niin paljon, että kaikella todennäköisyydellä se ei lopulta päädy katsojan silmään "oikein" mallarin ponnisteluista riippumatta. Lopulliseen sävyyn vaikuttaviin tekijöihin voi lisätä myös pohjamaalin.
Lisäksi olisi kiinnostavaa tietää millainen 1/1200 Bismarck olisi vaalennusoppien mukaan maalattuna. Kokonaan äärimmäisen vaalean harmaa? Olisihan se sikäli realistista, että siltä se kauempaa otetuissa valokuvissa näyttää. Malli tuskin silti näyttäisi kovin hyvältä tai voittaisi palkintoja.
Skaalavärien käytännön ongelmia tuntuu korostavan se, etten ole kuullut niitä käytettävän juurikaan muualla kuin sotilaskalustomallarien piirissä. Sotilaskalustoon kuuluu tyypillisesti kuluneen maalipinnan kuvaaminen, joten haalistuneen näköinen maalipinta ei aiheuta ihmetystä vaan kuuluu asiaan.

Periaatteessahan tämän kaiken pitäisi tarkoittaa, että jos vertaat Hornetin pienoismallia esikuvaan, skaalaväreillä maalatun mallin pitäisi näyttää samalta kuin esikuvan kun olet skaalan mukaisella etäisyydellä sekä mallista että esikuvasta. Jos taas seisot malli kädessä esikuvan vierellä, oikeilla väreillä maalatun mallin pitäisi näyttää samalta kuin esikuvan.
Käytännössä skaalaväreistä voisi olla hyötyä suurikokoisessa dioraamassa, jonka valaistus on vakioitu ja jota voi katsoa vain yhdestä suunnasta. Silloin värejä voisi käyttää syvyysvaikutelman luomiseen.

Kuten aiemmissa keskusteluissa on todettu, pienoismalleissa on pohjimmiltaan kyse illuusiosta. Jos joku kokee skaalavärien auttavan sen illuusion luomisessa, en ole tietenkään sanomassa ettei niitä saisi käyttää. Haluan vain, että kukaan ei tarpeettomasti tunne toimivansa väärin jättämällä skaalavärit huomiotta, koska se on "epärealistista". Lisäksi teorian voisi pudottaa mallailun perusopeista, koska sen relevanttius riippuu täysin siitä mistä lähtökohdasta mallejaan rakentaa. Värejä on siis vaalennettava ainoastaan jos ajattelee, että malli esittää esikuvaa kaukaa katsottuna.

Lisäksi ilmiön tausta tuntuu jossain tilanteissa hämärtyvän, mikä sotkee asiaa entisestään. Puhutaan mittakaavan vaikutuksesta väreihin vaikka kyse ei ole mittakaavan vaan katseluetäisyyden vaikutuksesta. Mittakaavan suhde katseluetäisyyteen ei puolestaan ole mikään fysikaalinen fakta vaan kiinni siitä miten mallari hahmottaa asian pääkopassaan.

Pohjimmiltaanhan skaalavärit ovat äärimmäistä realismin tavoittelua, joka ei ehkä tällä hetkellä ole niin muodissa kuin mallien elävöittäminen eikä siten yhtä paljon pinnalla. Koska ajatus kuitenkin nousee säännöllisesti esiin (viimeksi varjokeskustelussa) ja se periaatteessa kuuluu "oppikirjaan", niin ehkä asia on syytä nostaa esille.
Omassa puuhasteluni pohjalta näkisin asian näin, vaaleampien sävyjen säistäminen on lopputuloksen kannalta hedelmällisempää koska jälki on helpommin tarkasteltavissa. Ts litkutukset, valumaefektit yms näkyvät vaalealta pohjalta paremmin kuin tummalta, siksi itse pyrin mieluummin vaaleampaan sävyyn. Hyvä esimerkki Tamiyan buff dunkelgelbinä, todella vaalea sävy suoraan purkista mutta tummenee käsittelyjen myötä huomattavasti.

Ja tämä(kin) on taas makuasia mistä saatanee hyvää vään…keskustelua aikaiseksi ;-) (vitsi!!!)
Vanha aihe jo ja ketjujakin löytyy. Vois käyttää vanhaa ohjetta käyttää PM.netin hakua. Mutta aloituskommenttina vois heittää, että esim. 1/72 Spitfire ei ole realistisen kokoinen, vaikka sitä katseltaisiin miltä etäisyydeltä tahansa. Siis jos sitä verrataan esikuvaansa, oikeaan Spitfireen.

Eipä ole montaa viikkoa, kun aiheesta viimeksi keskusteltiin. Itse vaalentelen värejä, mutta esimerkiksi Antti Kotirannalla on myös melko vakuuttavat argumentit oman näkemyksensä tueksi.
Kalle Rantanen kirjoitti:
Pohjimmiltaanhan skaalavärit ovat äärimmäistä realismin tavoittelua, joka ei ehkä tällä hetkellä ole niin muodissa kuin mallien elävöittäminen eikä siten yhtä paljon pinnalla. Koska ajatus kuitenkin nousee säännöllisesti esiin (viimeksi varjokeskustelussa) ja se periaatteessa kuuluu "oppikirjaan", niin ehkä asia on syytä nostaa esille.
Omasta mielestä mallin sävyttäminen vaaleampaan (skaalan) katseluetäisyyden mukaan on aika turhaa tai oikeammin tarpeetonta. Kuten tiedämme oikeat olosuhteet luomalla esm. valokuvattu malli saadaan näyttämään oikeassa ympäristössä olevaksi, mutta samaan ei päästä live mallissa koskaa (tai juuri koskaan). Periaatteessa tuossa skaalan mukaisessa esittämisessä pitäisi huomioida myös kiiltoasteet jne. Käytännössä tänä päivänä mallit tehdään tietyltä tarkasteluetäisyydeltä hyvältä näyttäväksi joten siihen kuuluu kaikki esivarjostamisesta lähtien. Esikuvissa ei todellakaan ole varjosteltu yhtään mitään ja se uusi maalipinta on kauhtunut pikkuhiljaa tai nopeaan riippuen olosuhteista ja käytetyistä materiaaleista. Periaatteessa kaikesta pidettiin hyvää huolta niin kauan kuin siihen oli resursseja, eli vehkeet pestiin puunattiin korjausmaalattiin, mutta kun aikaa kului niin vanhempien/kovasti käytössä olevien ulkoasun hoito jäi vähälle ja siitä syystä nyt haetaan sitä "rönttärealismia" kaikista malleista. Minusta tähän realismin tavoitteluun voi jokainen suhtautua niin kuin parhaaksi näkee ja itse soisin että jätettäis sitä taiteilijan vapautta hieman mallin esittämiseen.
Tomi Eloranta kirjoitti:
Omassa puuhasteluni pohjalta näkisin asian näin, vaaleampien sävyjen säistäminen on lopputuloksen kannalta hedelmällisempää koska jälki on helpommin tarkasteltavissa. Ts litkutukset, valumaefektit yms näkyvät vaalealta pohjalta paremmin kuin tummalta, siksi itse pyrin mieluummin vaaleampaan sävyyn. Hyvä esimerkki Tamiyan buff dunkelgelbinä, todella vaalea sävy suoraan purkista mutta tummenee käsittelyjen myötä huomattavasti.

Ja tämä(kin) on taas makuasia mistä saatanee hyvää vään…keskustelua aikaiseksi ;-) (vitsi!!!)
Yksi syy miksi keskustelun aloitin oli juuri se, että skaalavärejä markkinoidaan faktana, joka on huomioitava, jotta värit ovat "oikeat". Jos vaan tykkää vaaleammista sävyistä jostain muusta syystä, niin se on asia erikseen.
PhantomII kirjoitti:
Vanha aihe jo ja ketjujakin löytyy. Vois käyttää vanhaa ohjetta käyttää PM.netin hakua. Mutta aloituskommenttina vois heittää, että esim. 1/72 Spitfire ei ole realistisen kokoinen, vaikka sitä katseltaisiin miltä etäisyydeltä tahansa. Siis jos sitä verrataan esikuvaansa, oikeaan Spitfireen.

Eipä ole montaa viikkoa, kun aiheesta viimeksi keskusteltiin. Itse vaalentelen värejä, mutta esimerkiksi Antti Kotirannalla on myös melko vakuuttavat argumentit oman näkemyksensä tueksi.
Käytä toki hakua ja kerro jos löydät nimenomaan tätä aihetta käsittelevän keskustelun. Minä en löytänyt. Kuten totesin aloitusviestissä, tiedän kyllä, että aihetta on käsitelty aiemmin useammassakin ketjussa, viimeksi varjokeskustelussa. Kyseinen keskustelu on nimenomaan yksi syy miksi otin asian esille. Koska keskustelu oli omistettu valoille ja varjoille, jotka ovat selvästi erillinen kysymyksensä, joten en nähnyt järkeä jatkaa tästä aiheesta enää siellä. Tai Lifecolor-keskustelussa tai missään muussakaan, jossa aihe vain sattui nousemaan esiin.
Nämä ns "oikeat sävyt" ovat kyllä niin loputon suo… Postaisin sen kuvan dunkelgelbin eri sävyeroista tähän mutta en löydä ko kuvaa tähän hätään. Kun puhutaan maaleista mitä on kentällä levitetty milloin milläkin ja ohennetu milloin milläkin, niin jotenkin se asiasta vääntäminen on aika turhaa mikä on se "oikea" sävy.

En lähde edes siihen miten eri käyttäjien monitorit (tai jos katsotaan vain mobiililaitteelta) on eri säädöissä kun aletaan kuvia julkaisemaan täällä, puhumattakaan siitä miten kuvaustekniset aspektit muuttavat asioita sävyjen suhteen.
Jep tiedän: kulloinkin kiinnostavaa aihetta/ketjua ei todellakaan löydä. Ajattelin neuvoa haun käyttöä, koska moderaattorit ovat niin usein muita neuvoneet tekemään samoin.

Kuten Tomi sanoi "oikeat sävyt" ovat loputon suo. Täytyy olla melkoinen fakiiri, jos vaalentaa esim. RLM65:n oikein mittakaavaan 1/72. Minulle riittää 10-15% vaalennus, enkä edes kaikkia värejä vaalenna ollenkaan.

Ja tosiaan vaalentamisen perusajatus on, että malli tietyssä mittakaavassa näyttää siltä suurinpiirtein, miltä 1:1 esikuva ihmissilmään näkyy ollessaan ko. mallin kokoinen eli juuri niin etäällä katsojasta, että hän näkee mallin vaikkapa 1/72 kokoisena. Mutta pitääkö mallia katsoa metrin, puolen metrin vai kolmenkymmenen sentin päästä, jotta se näyttää juuri autenttiselta? Entä missä valaistuksessa? Miten se määritellään?
Ehkäpä tämä aihe kannattaakin ottaa pikemminkin mielenkiintoisena pohdintana näkyvästä maailmasta ja harrastuksen tasoa syventävänä. En pyri käännyttämään ketään omien tekniikoideni sokeiksi kannattajiksi. Toisaalta on olemassa ilmiöitä, jotka jokainen voi helposti todeta, eivätkä ne muutu miksikään mielipiteiden perusteella. Olen maalannut mallejani sekä skaalaväreillä että "Full Scale" -väreillä. Nykyisin käytän vain jälkimmäistä tekniikkaa. Perustelu tuli jo esille aiemmin tässä ketjussa: skaalavärein maalattua mallia pitäisi katsella aina määrätyltä etäisyydeltä ja tietyissä olosuhteissa.

Tein juuri kuluneella viikolla kokeiluja tutkiakseni suomalaisen Hawkin värejä. Otin luukut molempien siipien yläpinnoista (541A ja 641A) sekä muutaman numeroimattoman koneen pohjasta. Kun "Full Scale" -väri oli riittävällä varmuudella kohdallaan, tein vielä muutaman "Scale Color" -kokeilun. Lopputulos muuttuu sen mukaan, onko kappale suorassa valossa vai varjossa. Kun kappaleeseen kohdistuu suora Auringon valo, siihen osuu kaikki aallonpituudet eli valkoinen valo. Sydänvarjossa kohdetta valaisee vain valon sininen aallonpituus. Syy: vain "Skylight" eli taivaalta heijastunut, hajataittunut valo valaisee varjoalueita. Samalta katseluetäisyydeltä värit näyttävät hyvinkin erilaisilta ollessaan varjossa tai suorassa valossa. Sopivan sininen väri häviää varjossa kokonaan esim. filmikameran näkyvistä. Vihreät naamiovärit muuttuvat hyvinkin paljon varjon ja suoran valaistuksen välillä. Tässä vaiheessa en ole uhrannut ajatustakaan aamun tai illan valolle, joka on huomattavan punaista.

Monet julkaisevat "Scale Color" -ohjeita netissä. Kertomatta jää useinmiten, että kyseessä on Thomas Hitchcockin, Ian Huntleyn tai David H. Klaussin tekemien kokeilujen tulosten toisinto. Pointtini on, että Klauss ja Hitchcock tekivät kokeensa Teksasissa ja Kaliforniassa ja Huntley Englannissa. "Vaalennusprosentit" eivät siis sovellu sellaisenaan Suomeen tai Pohjois-Eurooppaan. Valaistuksen kokonaisarvo on paljon matalampi talvella Karjalan kannaksella, kuin Kalifornian kesässä. Vaalennustarve kannattaa siis kokeilla itse.

Jäin pohtimaan Phantomin aloittamaa varjot ja valot keskustelua. Näyttäisikö 1/32 mittakaavainen Hawkini paremmalta, jos maalaisin siihen valot ja varjot "Full Scale" värien päälle? Vai käyttäisinkö "Scale Color" -värejä? Entä miten siinä tapauksessa toteuttaisin huippuvalot ja varjot? Entä jos annankin vitriinin valaistuksen tuoda mallin muodot ja pinnan kolmiulotteisuuden esiin. Monta kysymystä, joiden vastaukset löytyvät lopulta omien mieltymysten puolelta.

Ikuisuuskysymys oikeista sävyistä on niin ikään mielenkiintoinen. Tälläkin sivustolla käytiin jopa kitkerää sanailua siitä, osuvatko Lifecolorin Suomi-värit kohdilleen vai eivät. Ulkomaisella saitilla joku tietäjä tyrmäsi Humbrollin uudet Luftwaffe -sävyt esittämällä mielipiteitä todisteina. Ja miljoona kärpästä toistivat kuorossa tätä "totuutta". Ostin nuo maalit ja vertasin niitä "spesifikaatioväriin" eli tässä tapauksessa RAL -kokoelmaan. Tulos: useimmat osuvat tarkasti kohdalleen. Luonnollisesti piti huomioida, että 70 vuotta sitten julkaistu RAL -kokoelma on varmasti ollut erilainen, kuin tänä päivänä tuotettu. Vertasin maaleja sitten Hitchcockin ja Merricin kirjoittamaan Monogrammin Luftwaffe Painting Guiden "havaittuhin väreihin". Jotkut osuivat edelleen kohdalleen, mutta osa jäi kauaksi esikuvistaan. Tai tarkemmin, yhden havaitun ja kopioidun alkuperäisnäytteen ja maalin välillä oli huomattava ero. Miten paljon liikkumavaraa ja millä perusteella mallari suo itselleen onkin sitten jo eri juttu.
Väriasiassa on kaksi tasoa:

1. Mikä on todellinen autenttinen väri.
2. Miten autenttista väriä jäljitellään pienoismallissa.

1.

Autenttinen väri on aina silloin absoluuttisesti oikea, mikäli se perustuu alkuperäiseen reseptiin. Joidenkin värien osalta alkuperäiset tehdasmääritelmät ovat säilyneet näihin päiviin asti. Jos ollaan tarkkoja, niin absoluuttisesti oikeaan sävyyn pääseminen edellyttäisi myös alkuperäisten kemikaalien ja valmistusmenetelmien käyttöä. Asiassa ei kuitenkaan tarvitse mennä näin syvälle.

Oheisesta taulukosta löytyy esimerkki suomalaisten rautatievärien määrittelystä. Olen käyttänyt samaa taulukkoa jo muissa yhteyksissä — pahoittelen toistoa. Vasemmanpuoleisessa sarakkeessa näkyy VR:n käyttämä värikoodi ja viereisissä sarakkeissa ovat Tikkurilan Väritehtaiden säilyneet tehdaskoodit (TVT) — näillä päästään aina 1930-luvulle asti. Tässä tapauksessa tehdaskoodi on siis "absoluuttinen totuus". Tuon koodin perusteella voi tilata Tikkurilan Väritehtaalta autenttista maalia. 1:1-rautatiekalustoa kunnostavien harrastajen kannalta tai pienoismalliharrastajan kannalta informaatio on kuitenkin hankalassa muodossa. Kun maalia tarvitaan vain pieniä määriä, olisi informaatio voitava muuntaa sellaiseen muotoon, jotta muutaman desilitran voisi teettää vaikka paikallisessa maalikaupassa tai etsiä värille vastaavuuksia Humbrollin ja kumppaneiden värikartoista. Siksi alkuperäinen väri on koodattu sekä RAL-muotoon että NCS-muotoon, jotka kummatkin ovat yleisesti käytössä olevia värijärjestelmiä. Tällaisen informaation käsittely on jo helpompaa.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomata, että vastaavuus ei ole enää absoluuttinen. RAL-kartta ei sisällä kuin vajaat 200 väriä — toisaalta NCS-kartta sisältää lähes 2000 väriä — värikartasto tai värijärjestelmä on siis vain kattava kuin mikä on niiden sisältämien värien määrä. Värikarttainformaatio kertoo siis aina vain sen, mitkä karttojen värit ovat lähinnä autenttista väriä.

Sarakkeissa näkyvät de-koodit kertovat kuitenkin poikkeaman alkuperäisestä väristä. Täydellinen vastaavuus olisi 0 — mitä suurempi luku, sitä suurempi poikkeama. Tosin jos poikkeama on 5 tai sitä pienempi, ei tällä pitäisi olla merkitystä — ellei sitten tieto lisää tuskaa. Tarkka mallari/restauroija voi teettää värin käyttämällä aina sitä värijärjestelmää, missä poikkeama on pienin.

Suomessa rautatievärejä ovat valmistaneet Tikkurilan lisäksi Winter (Teknos). Heilläkin on soppia varten omat tehdaskoodinsa, jotka nekin ovat säilyneet. Aika monen värin osalta niistä johdetut RAL-koodit eivät ole kuitenkaan samoja kuin Tikkurilan tehdaskoodeista johdetut. Tästä voinee vetää sellaisn johtopäätöksen, että eri tehtaat sekoittivat värit vähän eri tavalla — tästä mallari saa uuden ulottuvuuden, kun malli asetetaan aika-akselille, eli kumman tehtaan sekoittamalla maalilla malli on maalattu :)

Tieto RAL- tai NCS-koodista lienee 98 prosentissa tapauksista riittävä. Tämän tiedon hyvä puoli on se, että sen välittäminen luotettavasti on helppoa toisin, kuten "ota joulupukin punaista 10 ml ja lisää siihen pari tippaa keltaista".

Joissakin tapauksissa autenttinen väri on jo alunperin koodattu RAL-muotoon, joten silloin se on "absoluuttista oikeaa tietoa". Näin ei aina kuitenkaan ole — esimerkiksi yhtäkään VR:n väriä ei alunperin ole koodattu RAL-muotoon, British standardia sen sijaan on käytetty joidenkin värien osalta.



Joissakin tapauksissa alkuperäisestä väristä ei ole olemassa minkäänlaista numeerista tietoa. Silloin koodaus on yritettävä tehdä vanhojen värinäytteiden perusteella, säilyneiden laitteiden kyljestä kaivetuista hipuista tms. Tässä onkin jo mahdollisuus tehdä virheitä tai peräti täysin metsään meneviä tulkintoja, jos ei ole tietoa alkuperäisestä värityksestä. Lifecolorin Suomi-sävyt ovat tästä hyvä esimerkki.

Kun hippuja tai vanhoja maalinäytteitä koodataan RAL-koodeiksi tai miksi tahansa koodeiksi, niin koodaajan tarkkuudestahan lopputulos on kiinni — ainakin, jos se tehdään amatööripohjalta.

2.

Lähes aina ulkokäyttöön tarkoitetut laitteet — junat, lentokoneet, autot jne. — esiintyvät päivänvalossa. Päivänvalossa pienoismalitkin siis pitäisi esittää — varsinkin siinä tapauksessa, että ne on maalattu autenttisilla väreillä tai autenttisen kaltaisilla :) väreillä. Eri vuorokauden aikoina päivänvalon värilämpötila on tunnetusti erilainen ja erilaistahan päivänvalo on myös eri puolella maapalloa. Jotta homma pysyisi hanskassa, niin ehkä pelkkä tarkemmin määrittelemätön päivänvalo on kuitenkin tässä tapauksessa riittävä määritelmä — värilämpötilaltaan vaikka 5500 kelviniä, mikäli tämä helpottaa jonkun elämää. Toisaalta 5500 kelviniin speksattuja lamppuja on yleisesti saatavilla.

Helpointa on käyttää 1:1-sävyjä myös pienoismalleissa — ilman mittakaavasävykorjauksia. Mielestäni mittakaavasävykorjaus on kvasitiedettä pahimmillaan — sen verran epämääräisä julkaistut sävykorjausohjeet ovat. Niiden määrittelystä ja määrittelyjen oikeellisuudesta voisi kinastella loputtomasti. Toisaalta tässäkin voi toimia niin kuin hyvältä tuntuu. Esimerkiksi puhdasta valkoista tai puhdasta mustaa en itse käytä lainkaan, vaikka niitä olisikin esikuvissa. Varsinkin pienen mittakaavan malleissa melkein mikä tahansa väri puhtaan mustan tai puhtaan valkoisen rinnalla aiheuttaa luonnottaman jyrkän kontrastin.

Pohjamaalin värisävyn merkitys unohdetaan näissä keskusteluissa lähes tyystin. Pienoismalleissa värikerrokset ovat niin ohuita, että pohjaväri kuultaa aina läpi (opasiteetti). Se minkä väristä kamaa peittomaalin alla on, vaikuttaa siis lopputulokseen. Onneksi ainakin rautatiekaluston osalta on tiedossa, mitä pohjamaaleja aikanaan käytettiin esikuvissa — yleisin oli lyijymönjä, eli Ferrexin punaruskea sävy. Veikkaisin, että lyijymönjä oli aika yleinen muissakin ulkona käytetyissä laitteissa. Asia on varmaan aihekohtaisesti selvitettävissä kohtuullisen luotettavasti ja vähällä vaivalla. Tässäkin tapauksessa on syytä pitää järki mukana — kunhan pohjalla on "punaruskeaa", niin tämä määritelmä on riittävä. Se nyt kuitenkin on ymmärretetävästi eri asia kuin valkoinen, jota mallarit melko usein käyttävät pohjamaalina.

Sävylakkaus viimeistelyssä on myös kokeilemisen arvoinen asia. Esimerkiksi tippa sinistä Humbroll-lakkapurkkiin toimii monessa tapaukssa hyvin kontrasteja himmentävänä — tai valmiiksi sekoitetut smoke-lakat.
Viimeksi muokattu 17.8.2015 22:54
Tuo oli hyvä pointti tuo alla oleva pohjaväri. Se ohjailee värisävyjä kyllä jonkin verrankin. 1:1 maailmassa hyvä esimerkki tästä on autojen maalaus ja erityisesti candy-maalauksessa tämä pohjavärin väri muuttaa lopullista sävyä melkoisesti. Candy-maalaus? Käytetäänkö tätä termiä enää?

Antti K:n mietelmä valoista ja varjoista leko-malleissa voisi olla mielenkiintoinen toteuttaa?