Kyllä näistä pienistä kuvista näkee että upeahan tämä on. Olen aina ihastellut näissä onnistuneita takilointeja kuten tässä.
Varmaankin hirmuinen työmäärä?
Etusivu 
Galleria Mallit: vesialukset
HM Brig Badger
Badgerin historia ennen kuninkaallisen laivaston ja Nelsonin aikaa on osittain arvailujen varassa. Mutta lähes varmana tietona on kirjattu, että Badger oli entiseltä nimeltään Pitt ja päätyi Englannin laivastoon sotasaaliina (Amerikan) Yhdysvaltain vapaussodasta 1776.
Nelsonin komennossa Badgerin lokikirjaan ei merkittäviä merisotahistoriallisia tapahtumia kirjattu. Hänen aikanaan Badger toimi Jamaikalla ja tehtävät olivat lähinnä kauppalaivojen valvontaa ja saattuetoimintaa rannikon suojassa ja läheisyydessä. Kuten prikit yleensä, tämäkään alus ei ollut parhaimmillaan kovassa kelissä ja laivan toimintakyky heikkeni avomeriolosuhteissa kovemmassa merenkäynnissä nopeasti.
Laivassa oli kannella 14 tykkipaikkaa, mutta 4 naulaisia tykkejä ei tiettävästi ollut koskaan 12 kappaletta enempää. Pienempiä lähitaistelu (kiertohaka) tykkejä oli useampia, mutta näiden tarkka lukumäärä vaihteli eri lähteissä. Upseeriston ja miehistön yhteenlaskettu pääluku oli 90 ja painoa laivalla arvioitiin olevan 137 tonnia. Badgerin elinkaari jäi kovin lyhyeksi koska se oli rakennuttu Pohjois-Amerikan havupuista eikä tammesta.
Sitten rakentamisesta ja sen riemusta…
Jotikan/Caldercraftin sarjojen tasoa pidetään yleisesti hyvänä laivanrakentajapiireissä ja tässä mielessä tämäkin malli oli odotusten mukainen. Badgeria pidetään sopivana ns. toisena mallina kun joitakin rakentamisen taitoja ja kokemuksia on tullut hankittua aikaisemmin.
Ohjeet ja piirustukset olivat erinomaiset ja esim. takiloinnin tietyt poikkeukset aikansa muihin laivatyyppeihin verrattuna myös selitettiin ohjeissa hyvin.
Rungon muoto ei ollut mitenkään haastava kaksoislankutuksen osalta, mutta toisen lankkukerran pähkinäpuu oli päässyt kuivaksi ja 1mm paksuisena se ei taipunut katkeamatta muutoin kuin nopeasti liottamalla vedessä.
Kansilankut taas olivat jostain syystä rispattu vinosyiseksi jonka seurauksena ne olivat päätyleikkaukseltaan enemmän suunnikkaita kuin suorakaiteen muotoisia. Yritin särmätä niitä uudestaan, mutta sillä ei tietenkään vinosyisyys minnekään katoa. Loppujen lopuksi hioin kansilankut kantiltaan kevyesti, mutta kovin hyvää jälkeä en näinkään saanut aikaiseksi. Näin ollen kansilankkujen riveäminen näyttää turhan korostetulta mittakaavaan nähden kun reunat jäivät osittain liian rosoisiksi.
Tykkien rakentaminen ja niiden takilointi oli yksi työläimmistä rakennusvaiheista vaikka niitä oli ”vain” 12 kpl. Plokit ovat 2mm pitkiä ja tein niihin koukut 0,3mm messingistä. Silmukkalenkit ovat sarjan etsiosista. Tykkien köydet ovat 0,1 mm sarjan omaa punosta.
Takilointi oli aikansa selkeää tekniikkaa. Hyvänä apuna toimi Lennarth Petterssonin ”The rigging of period ship models”-kirja ja kirjan kuvat konkretisoituivat nyt Badgeria takiloidessa. Solmut eivät vaan tahdo toimia mielestäni tässä mittakaavassa ja niistä tulee väkisinkin ylisuuren näköisiä vaikka köysi olisi kuinka laadukasta. Oman haasteensa toi myös suhteellisen pienen mallin kapea runko jonka vuoksi viimeisten köysien vedoissa työtila auttamattomasti loppui kesken.
Muuten rakentamisessa käytin sarjan osia ja puutavaraa sellaisenaan pois lukien ”keittiökatoksen” savupiippu ja pumppujen rungot jotka tein 4 mm messinkiputkesta koivukepin sijaan.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
