Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1946–
X-24A/B
Lifting body -kokeilu
A ja B, pikemminkin A ja Ö. Sama moottori, sama ohjaamo, ulkonäkö kuin eri maailmasta.
Nasan ja Yhdysvaltain ilmavoimien tilaama ja Martin Marietta -yhtiön rakentama rakettimoottorikäyttöinen X-24A oli ensimmäinen versio, joka teki ensilentonsa vuonna 1969. Kone perustui NASA M2-F1- ja Northrop M2-F2-, Northrop M2-F3- ja Northrop HL-10-koekoneisiin. (Legendaarinen kuuden miljoonan dollarin mieshän sai alkunsa M2-F2:lla sattuneesta onnettomuudesta.)
X-24A teki 28 lentoa, jonka jälkeen se purettiin. Kone heräsi tavallaan uudelleen henkiin vuosina 1999-2002 X-38-koneen muodossa.
X-24A ei kuitenkaan vastannut odotuksia, joten se purettiin. Osista käytettiin ohjaamo ja moottori, joiden ympärille rakennettiin uusi runko. Aikaan saatiin X-24B, jolla tehtiin 36 lentoa vuosina 1973-1975.
Vaikka X-24A ja B -koneet eivät semmoisenaan mihinkään johtaneetkaan, niiden avulla saatiin arvokasta tietoa avaruussukkulaohjelmaa varten.
Itse mallit ovat siis ranskalaisen Mach 2 -valmistajan tekemiä. Valmistajan jälki tuntuu olevan samaa tasoa mallista riippumatta: karsea. Liekö siitä johtuen valmistajan sarjoja ei juuri ole näilläkään sivuilla näkynyt. Ainoa, minkä itse muistan, oli joku Raimon kasaama malli. Näitäkin kahta pitkän tappelun jälkeen valmistunutta voisi luonnehtia lähinnä kittimalleiksi, joissa on muovia sen verran referenssiksi, että muoto on saatu suurin piirtein oikeaksi. Kaikissa osissa oli paljon valupurseita, joissakin jopa enemmän kuin itse osaa. Lasiosat olivat aivan luokattoman sameita ja alta kaiken arvostelun. Onneksi Johnson pelasti asiaa jonkin verran. Itse muovi oli jotenkin erikoista, edes Ambroid Pro Weld ei meinannut toimia kunnolla, ja sen vuoksi jouduinkin noita pystysiivekkeitä liimailemaan ja kittaamaan pariinkin otteeseen saumojen petettyä. Ajan ja tuskailun kanssa näistä kuitenkin sai aikaan jossain määrin esikuviaan muistuttavat mallit.
Itse malleissa perän rakettimoottorit rakensin itse kokonaan alusta alkaen uusiksi levystä ja putkista. Samoin kävi moottorien ylä- ja alapuolella oleville ohjaintasoille.
Myös siirtokuvat olivat taas oma tarinansa. Ne piti skannata sekä piirtää ja tulostaa kokonaan uudestaan. Onneksi tämä tuli tutuksi jo saman valmistajan Douglas X-3 Stilettoa tehdessä pari vuotta sitten, joten tähän osasi varautua jo alussa.
Näissä malleissa tuli taas sovellettua paria uutta kikkaa. Ohjaamon kuomun oranssi raita on maalattua teippiä. Olen käyttänyt kikkaa nyt muutamassa mallissa, kun kokeilujen jälkeen huomasin saavani sillä tavalla raamitukset tehtyä siistimmin. Toinen kikka sai tuossa X-24B -mallissa ensi-iltansa. Rungon johtoreunan sinistä yritin ensin pariinkin kertaan maalata, mutta maali karkasi aina maskiteipin alle. Siinä vaiheessa malli oli tehdä viimeisen lentonsa jätehuollon huomaan, mutta onneksi keksin kokeilla yhtä mieleen juolahtanutta keinoa: maalattua silkkipaperia. Eli maalasin paperisuikaleet siniseksi, leikkasin oikean kokoisiksi, ja kiinnitin sitten paikalleen Johnssonin vahalla. Huomasin, että vaha ei onneksi ihan heti kuivu, joten suikaleita oli aikaa siloitella pumpulipuikolla.
Kaiken kaikkiaan mallia on laadullisesti hankala suositella kenellekään, mutta vaihtoehtoja ei ole, en ole ainakaan löytänyt. Erittäin mielenkiintoinen aihe kuitenkin antoi motivaatiota tehdä mallit loppuun asti. Eli jos aihepiiri kiinnostaa eikä edessä oleva työmäärä pelota, niin eikun hommiin vain - jos sarjan onnistuu vielä jostakin löytämään. Omani ostin Martin kaupasta viime kesänä.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
