Supermarine Spitfire Mk. Vb

Kone pilotin silmin kun marssitaan koneelle varjo olalla...
Tätä Trumpan isoa Spitfireä tuli väsättyä parisen vuotta. Tokihan tuohon aikamäärään sisältyi pitkiä motiivaatiopausseja jolloin homma oli lepotilassa. Tuossa reilu kuukausi takaperin päätin että nyt se on valmis, pa*ka ei pöyhimällä parane.
Itse mallista sen verran että kasaus oli helppoa, osat sopivat toisiinsa hyvin ja kittiä ei juurikaan tarvinnut. Penkki näyttää todella oudolta ja ei muistuta Spitin penkkiä kuin yläosaltaan. Spinneri on liian tylppä, ainakin kuvissa se näyttää terävämmältä. Kyllä tässä varmaan muitakin viboja on, mutta niittien laskemiseen en lähtenyt, muuten tätä ei olisi saanut ikinä valmiiksi.
Esikuvaksi olisi kannattanut varmaan valita joku muu kuin tämä RF-D, niitä kun tuntuu täälläkin olevan pilvin pimein. Kone esittää siis laivueenkomentaja (squadron leader) Jan Zumbachin konetta syyskuussa 1942. Zumbach selvisi sodasta hengissä saavuttaen 12 vahvistettua, kaksi jaettua, viisi todennäköistä ilmavoittoa sekä viisi vaurioitettua.
Moi Tero, nähtävästi kaksi vuotta pausseineen rakentelussa kannatti, koska lopputulos on hieno kauniista lekosta. Samoin mielestäni kannatti valita Sqd Ldr Jan Zumbachin kone pelkästään jo kivan hlökohtaisen tunnuksen takia.
Kokonaisuudessaan ja kaikinpuolin onnistunut pienoismalli Spitistä - eipä tässä mitään narinan aiheita juurikaan ole, kenties jotain pientä kun hakemalla hakee; päinvastoin hyvin rakennettu ja viimeistelty - tykkään kokonaisuudesta - mutta kyllä 1/24 skaalan mallit on isoja. Hieno Spitti Vb! Parhain terveisin, AJ
Osia tän kokoisessa Spitissä taitaa piisata tarpeeksi.Nätti kone ja vanhennuksiakin mukavasti.Tuo oikean siiven kärjen suuntavalon väri askarruttaa.Olen itse maalannut ne Glossy tumman vihreällä Humbrollilla yleensä.Oliko ohjeissa kirkas vihreä ?
Kiitoksia kommenteista.
AJ: Tuo henkilökohtainen tunnus minuakin kiehtoi. Siirtokuvat ovat muistaakseni Techmodin arkilta jossa oli vaihtoehdot kolmelle eri RF-D versiolle. Valitsin tietysti sen jossa "Aku Ankka" on kaikista suurin.
Teppo: Osia tässä on 233 kappaletta, kaikkia ei tosin tarvinnut käyttää, mm. pommi telineineen. Ja tosiaan, tuo suuntavalo saisi ehkä olla vähän tummempikin, tosin kuva saattaa vähän valehdella oikean sävyn suhteen.
Vaikka tuossa esittelytekstissä kehuin osien hyviä sovitteita, täytyy mainita että olin todellisessa liemessä sarjan laskutelineiden kanssa. Ensinnäkään niitä ei meinannut millään saada oikeaan asentoon, ja toisekseen laskutelineissä oleva "ämpärimuovi" ei meinannut liimautua millään ilveellä kiinni runkoon. Tellingit taisivat pysyä paikoillaan vasta kolmannella yrittämällä…
Aika hurja määrä osia tässä.Itse kokosin äskettäin 1:72 kokoisen pommarin jossa noin 240 osaa.Kaikki yli 200 osaiset on aika huimia koottavia.Jokatapauksessa hieno Spitfire,varsinkin merkit istuvat kuin maalattuna.
Hyvin tehty Spitfire. Isoja lekoja on kiva väsätä ei lopu osat heti :).
Hieno on laite ja malli myös.
Säistyskin sopivaa.
Tuossa Teppo ja Tero kertoivatkin osien lukumäärästä. Tämän kokoisessa mallissa pitääkin olla paljon, että päästään hyvään lopputulokseen.
Se, mitä olisin vielä himpun lisännyt on renkaat. Edes aivan vähän pölyä ja alapuolelta "tyhjemmän" näköiset. Myös pakoputkiin muutakin kuin ruskeaa. Vaikka ripaus kuivaharjaamalla metallia ja mustaa.
Kokonaisuutena hienoa katseltavaa.
Hieno spitti. Itse kohta aloittamassa saman kokoluokan hurricanea :)
Tuossa vasemassa siivessä näyttäisi tuo etureunassa oleva sauma paistavan hieman läpi, varsinkin tuon keltaisen värin kohdalla.
Pienenä pilkun viilauksena, eikös tuo sorkkarauta tuossa ovessa pitäisi olla vihreä? Tuo punainen väritys minun muisti kuvien perusteella tuli vasta sodan jälkeen.
Kiitoksia edelleen kommenteista.
Timo: Renkaita olisi tosiaan voinut pölyttää. Renkaat itsessään on "oikeata" kumia ja siksi aika hankala litistää. Hiomalla se tietysti onnistuisi. Pakoputkissa on kyllä mustaa, mutta kuvissa se ei oikein näy, ehkä hieman rohkeampi sotkeminen siltä osin olisi paikallaan.
Michael: Maalasin sorkkaraudan (joko muuten on tehty rautalangan pätkästä) referenssikuvan mukaan. Kuvat otettu museokoneesta joka ei tietystikään ole kaikkein luotettavin lähde. Ja kyllä se sauma näköjään hieman irvistää, kuva on armoton. Kittaus siis epäonnistui tuolta osin.
Myös antennimasto on omaa valmistetta, alkuperäinen katosi taistelun tuoksinnassa jonnekin askartelutilan syövereihin. Ei auttanut muuta kuin viilata alumiinilevystä uusi…
RF o D Aku Ankalla on komea valinta. Mitä väliä sillä jos niitä on paljon mallattu, kun tällä tasolla niistä ei moni kuitenkaan ole.
Aikaisempii kommentteihin haluaisin lähinnä lisätä, että tuo taustapeili on hyvin vakuuttava. Pidän.
Timo Rasimus kirjoitti:
Aikaisempii kommentteihin haluaisin lähinnä lisätä, että tuo taustapeili on hyvin vakuuttava. Pidän.
Kiitoksia. Tuo heijastinpinta on tehty Battery-tölkin pellistä liimaten kirkas sisäpinta ulospäin. Sitten reunojen siistiminen, pieni kiillotus ja se oli siinä.
Hieno Spitti, mutta vähän noi renkaat mietityttää. Pientä 'painon tuntua' kaipaisin. MYös spinnerin ja pakoputkien yksivärisyydelle voisi tehdä kevyesti jotain. Aihevalinnassa ei mitään vikaa, Zumbachin koneet on hyvin dokumentoitu mm kirjasessa 'Zumbach's Spitfires' , Model Detail Photo Monograph No 5. Tekijä : Wojtek Matusiak.
Karin mainitsema Wojtek Matusiak käsittelee tuota Michaelin esille nostamaa sorkkarautakysymystä erinomaisessa Spitfire-kirjassaan "Supermarine Spitfire Mk V" sodanaikaisten värikuvien suurennoksiin vedoten. Näyttää siltä, että alunperin sorkkarauta on todellakin ollut joko vihreäksi maalattu tai tyystin maalaamaton ja siten tummahkon metallin värinen. Meidän päiviimme selvinneissä Spiteissä rauta on lähes poikkeuksetta punainen. Matusiak on muuten kiinnittänyt samassa yhteydessä huomiota myös tuossa luukussa olevien ohjetekstien variointiin. Eri malleja löytyi yllättävän monia…
Hyvältä näyttää Trumpeterin iso Spitti eikä vähiten rakentajan käden taitojen ansiosta, Airfixin detaljit ei pääse ainakaan suoraan laatikosta ihan samaan mikä on ihan ymmärrettävää. Tässä Spitissä tykkään noista hyvällä maulla tehdyistä kulumista ja maalauksen sävynvaihteluista jotka ei 1/24-mittakaavassa ole välttämättä sen helpompia tehdä kuin pienemmissäkään. Pieniä parannusehdotuksia on tuossa edellä jo lueteltukin joten ei siitä sen enempää.
Iso on kaunista kun tekijällä on homma hallussa, tätä suuremmat Spitit taitaakin olla jo oikeasti lentäviä skaalalennokkeja tai pienennettyjä replikoita. Urakkaa on silti tähän malliin varmaan riittänyt, mutta näin hieno lopputulos kyllä palkitsee!
Kiitoksia kehuista sekä rakentavista ja asiallisista palautteista. Tuo sorkkarautajuttu oli minulle ihan uusi, kiva että sitä aina oppii jotain uutta.
Noita Matusiakin kirjoja yritin rakentamisvaiheessa hankkia, mutta en löytänyt kohtuuhintaan mistään. Pääreferenssinä oli SAM Publicationsin Modellers datafile 3: Supermarine Spitfire, Part 1: Merlin powered.
Mutta seuraavaksi kohti uusia seikkailuja: laatikossa odottaa Trumpan 1/24 Focke-Wulf Fw190 D-9. Tasaisen vauhdin taulukon mukaan se valmistuu joskus kesällä 2013… :=)
Erittäin komian näköinen Spitti, mutta kuuluuko tuolla keulassa olla Puolan Ilmavoimien merkki?
Joona Suhonen kirjoitti:
Erittäin komian näköinen Spitti, mutta kuuluuko tuolla keulassa olla Puolan Ilmavoimien merkki?
Kyllä kuuluu. Asia selviää vaikkapa vilkaisemalla AJ:n aikaisemmin postaamaa linkkiä kuvapankkiin.
RAF:n väreissä lensi paljon eri kansalaisuuksia, mm. puolalaisia, tsekkejä, ranskalaisia ja kanadalaisia. Kaikki nämä lisäilivät omia kansallisia tunnuksiaan koneisiinsa.
Tero Ekholm kirjoitti:
Kyllä kuuluu. Asia selviää vaikkapa vilkaisemalla AJ:n aikaisemmin postaamaa linkkiä kuvapankkiin.
RAF:n väreissä lensi paljon eri kansalaisuuksia, mm. puolalaisia, tsekkejä, ranskalaisia ja kanadalaisia. Kaikki nämä lisäilivät omia kansallisia tunnuksiaan koneisiinsa.
Näinpä,tiedä miten pitkä lista on todellisuudessa.Ainakin Tanskan lipunkin voi listaan lisätä.