Stug III B

Olin jo pitkään halunnut tehdä vaunun Friulin talviketjuilla ”Winterketten”. Se onko ko. vaunussa ikinä ollut talviketjuja, ei ole minulla selvillä, enkä ole vielä sellaista kuvaa löytänyt mistä asian voisi tarkistaa, teoreettisesti se on mahdollista koska B sturmit olivat käytössä ainakin kesään -42. Vaunu on 192nd StuGAbt 3 komppanian vaunun, ja melko varmaa on, ettei kyseisessä yksilössä ole ollut talviketjuja, ja on hyvin epätodennäköistä että vaunu oli keväällä -42 enää rivissäkään. Mahdollista tämä kuitenkin on voinut olla.

Rakentaminen

Itse rakentamisessa ei oikeastaan ollut mitään ihmeellistä, enkä huomannut mitään sellaista virhettä mitä ei osia sovittamalla huomaisi, käytännössä suoraan laatikosta tuli koko vaunu kasattua, ja valmiiksi asti ennen kuin aloitin maalaamisen. Johdot valoille tein kuparilangasta, jotka taivutin muotoonsa ja liimasin paikoilleen, sotavalon korvasin Mig:n valmistamalla.
Vaijerit ovat Karayan joihin liimasin sarjasta ottamani päät. Kiinnikkeet tein sinappituubista leikatuista paloista, jotka taivutin oikeaan muotoonsa. Lopuksi kiinnitin Griefin linssit ajovaloihin.

Maalaaminen

Kun olin saanut vaunun rakennettua, pohjamaalasin vaunun vaalealla hiekanvärillä, ja kun paikattavaa ei ollut, ruiskutin pintaan ihonvärillä vaalennetun harmaan. Tämän kuivuttua kiinnitin siirtokuvat pehmennintä käyttäen, lakkasin kuvien pohjat ennen kiinnittämistä, koska en ollut varma kuinka ohutta on Tamiyan käyttämä kalvo. Kuvien kuivuttua lakkasin ne vielä satiinilakalla.

Halusin malliin kuluneen talvinaamiovärin, ja käytin suolatekniikkaa sen toteuttamiseen. Homma toimii seuraavalla tavalla, kastellaan vedellä haluttuja kohtia joiden on tarkoitus jäädä harmaaksi, ja ripotellaan näihin paikkoihin suolaa, joka jämähtää kiinni veden ansiosta. Näin toimien suolataan koko malli, kun suola on kuivunut, voidaan ruiskulla maalata valkoinen suojaväri mallin päälle. Kun valkoinen on kuivunut, pestään suola pois raanan alla, apuna voi käyttää vanhaa hammasharjaa, tosin hyvin varovasti ettei malli vahingoitu.

En ollut tyytyväinen lopputulokseen, joten sekoitin hieman ihoväriä lisää alkuperäiseen harmaaseen, ja töpöttelin väriä sienellä ympäri vaunua, näin tehden tuli pinnasta elävämpi. Saman voisi tietysti tehdä pensselillä, mutta sienellä homma hoituu nopeammin.

Jälleen käytin satiinilakkaa, ennen seuraavaa työvaihetta. Tein kalvon tinnerillä ohennetulla harmaalla öljyvärillä. Yksi kerta oli tarpeeksi, tosin vaunu jäi jotenkin lämpimän oloiseksi, mikä ei ollut tarkoitus. Joten tein uuden kalvon valkoisella öljyvärillä, joka sai vaunun näyttämään kylmältä. Kalvoja voi tehdä useita, jos tuntuu ettei haluttua vaikutusta saada, on tosin muistettava, ettei vaikutus näy ennen kuin kalvo on täysin kuiva, noin vuorokauden kuluttua maalaamisesta.

Tein pesun tummalla umbralla, levitin juoksevan värin ohuella siveltimellä suoraan saumoihin, enkä sotkenut koko mallia litkulla. Ruoste valumat tein samalla tumman umbran sävyllä. Valuma tehdään seuraavasti, öljyväriä ja tinneriä laitetaan omiin astioihin, ohut ja leveä sivellin esille. Ensin maalataan pieni piste öljyllä, tämän yli vedetään tinneriin kastetulla leveällä siveltimellä, valuman suuntaan. Tinneri levittää öljyvärin kapeaksi valuma jälkeä muistuttavaksi soiroksi. jos homma ei onnistunut, tilanteen voi korjata tinnerillä joka pesee väärään paikkaan joutuneen värin pois. Lopuksi maalasin valkoisella akryylillä epämääräisiä läikkiä sinne tänne valkoisen päälle, antamaan elävyyttä mallin pintaan.

Pakoputket maalasin yksinkertaisesti mustiksi, ja ruostuneen pinnan tein Rust all nimisellä aineella. Pakoputken päät viimeistelin migin mustalla pigmentillä.

Kura

Käytin Migin pigmenttejä vaunun kuraamiseen. Sekoitin erivärisiä ruskeita jauheita ja polyfillaa astiassa, ja kaadoin sekaan akryyliresiiniä. Sekoitin sotkun hyvin, ja huonolla siveltimellä sudin kuran vaunun runkoon. Sotku ei näytä oikeaa väriään ennen kuivumista joten maltti on valttia. Jos tuntuu, ettei sävystä tullut oikea, voi sitä vielä parannella pelkillä jauheilla ja tinnerillä halutuilta kohdilta. Lokasuojien alapuolta kuratessa on hyvä muistaa telojen tarvitsema tila, akryyli resiini kuivuu kivikovaksi, joten jälkimuokkaus on hieman hankalaa.