Pienoismallit.net

P-47M

Republic P-47M-1-RE Thunderbolt

Tamiyan 1/48 mittakaavan Republic P-47M Thunderbolt (kit # 61096) pienoismalli

Ensimmäinen valmistunut rakentamani pienoismalli sitten apatirallaa vuosien 1981/83 jälkeen, joten aikaa viime rakennuskerrasta on jo ehtinyt vierähtää tovi. Samoin ensimmäinen mallini, jonka olen maalannut ruiskulla (käytin Gunzen ja Tamiyan akryylejä).

Monta muutakin pienoismallirakentamisen ”ekaa kertaa” (mm. vesiväriviimeistelyä yms…) tuli nyt harjoiteltua/testattua. Näin ollen olen täysin aloittelijan tasolla pienoismallien rakentamisessa, vaikka joitain "vanhoja" rakentamisjuttuja/kikkoja palautuikin aina silloin tällöin mieleen.

Ko. P-47M pienoismalli yrittää aloittelijarakentajan vinkkelistä esittää 61st Fighter Squadronin/56th Fighter Groupin aka Zemken ”susilauman” luutnantti Russel ”Russ” S. Kylerin (5 ilmavoittoa + 5 tuhottua konetta maassa + 2 mahdollista pudotusta – joista toinen Me 262) henkilökohtaista P-47M:ää nimeltään ”Lorene” sarjanumerolla 44-21116 ja koodilla HV-J. Mallin rakensin suoraan laatikosta eli ns. out-of- the box, ilman mitään lisukkeita/lisä-/vaihto-osia, mallin omilla siirtokuvilla.

Lisää taustahistoriaa P-47M:stä ja 56FG:stä löytyy täältä:

www.pienoismallit.net/kirjoitukset/artikkeli_327/

Puolestaan kuvia P-47M:stä löytyy täältä:

www.pienoismallit.net/galleria/referenssi_5705/

P-47M Kit # 61096 on tutusta Tamiyan harmaasta valettua muovia. Itse olin yllättynyt runsaasta määrästä valujälkiä ja osien yleisestä sopimattomuudesta kohdilleen, joten viilaamista, höyläämistä ja hiomista kyllä riittää mallarille. Osien sovittaminen paikoilleen ennen kokoamista on ehdoton must, muuten luvassa on ikäviä kindereitä. Huolimatta valujäljien määrästä sekä osien sovittamisesta ja niiden korjaamiseen tarvittavasta työmäärästä, Tamiyan Kit # 61096 on hyvin laadukas mallisarja mm. yksityiskohdiltaan, mittakaavaltaan ja vaihtoehtoisten osien määrän suhteen. Mallisarjasta voi rakentaa periaatteessa minkä tahansa P-47M:n ja/tai P-47D-30-RE:n koneyksilön. Näin ollen mallisarjaa voi lämpimästi suositella mallareille.

Perus/pohjamaalauksen (Tamiyan ja Gunzen mattamustat akryylit - eri värisävyt (eräänlaista filtteröintiä) jälkeen ainakin yritin elävöittää pintaa maalaamalla koko koneen Gunzen alumiini-, hopea- ja kromiakryyliväreillä (jälleen eri värisävyt - filtteröinti). Varsinaisen lekon maalauksen suoritin Gunzen kirkkailla mustilla akryyleillä - jälleen filtteröiden. Näin jälkiviisaana ajatellen olisi ehkä kannattanut käyttää Gunzen kirkkaita mustia perus/pohjamaalaukseen ja puolestaan mattamustia varsinaiseen maalaukseen - tiedä häntä???

Käytin mallin omia siirtokuvia (hyödyntäen pehmentimiä), jotka ovat pääsääntöisesti oikeat, ainostaan "Lorenen" kuva lienee ollut todellisuudessa enemmän "mustavalkoisempi" kuin vaalean keltaisenruskea - näin ainakin Russin itsensä mukaan, mutta jokatapauksessa Tamiyan dekaali itsessään on riittävän hyvä.

Laitoin malliin aikalailla ymmärrykseni mukaan normilakkauskerrokset; en enää muista kuinka monta kerrosta ja tarkalleen missä vaiheissa - malli valmistui viime kesäkuussa. Vanhennusta ja kulumista tein hyödyntäen jo edellä mainittuja akryylejä, Lifecolorin akryylisettejä (bensa, savu yms…), raaputustekniikalla (alta paljastuu toinen maalipinta ja/tai metallipinta eri värisävyineen) ja loppulitkutukset suoritin vesivärellä.

Melko raskas, ei niinkään pitkä, projekti tästä sitten muodostuikin aloittelevalle mallarille - paljon virheitä tuli tehtyä, paljon tuli opittua ja myös kerrattua ja paljon on tietysti vielä opittavaa ja kehitettävää; mutta kokonaisuudessaan projekti oli erittäin positiivinen kokemus ---> pienoismallin rakentaminen, maalaaminen ja viimeistely on lopuksi paljon hauskempaa ja kehittävämpää kuin muistinkaan; iloinen ja miellyttävä harrastus kaiken kaikkiaan! Nyt onkin työn alla usempia malleja eri vaiheissa.

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen rakentamaani P-47M pienoismalliin, se ei ole huippumalli - päinvastoin kaukana siitä - , mutta ihan mukiinmenevä pienoismalli ensimmäiseksi malliksi yli 20 vuoteen ja etenkin oppimiskokemuksena aivan mieletön - tästä on hyvä jatkaa ja oppia lisää. Näin jälkiviisaana voinen todeta, että ko. Tamiyan Kit # 61096 pienoismalli on kaltaiselleni aloittelijalle hieman liian haastava työmäärän, rakentamisen, maalaamisen ja viimeistelyn osalta.

Iloisia mallaushetkia toivottaen,

AJ

PS Hyvää huomista Isänpäivää kaikille Pienoismallit.net sivuston Mallari-isille!

Kommentit

Aika kiva säistys, varsinkin alapuolella. Kuomun maalauksettomuus vie nyt pinnoja samoin kuin antennilangan puuttuminen. Kuvista myös pikkaisen miinusta. Aika hämäriä.

Mutta ehdoton plussa ja iso tulee siitä, että olet pitkästä aikaa vaivautunut…/…herännyt taas kivan harrasteen pariin. Ja vielä ruiskulla. HUH.
AJ 13.11.2010 20:11 Vastaa lainauksella
Moi Timo,

Kiitos kommenteista ja kannustuksesta. Joo, pitkästä aikaa on kiva palata mallailun pariin, opettelua ja oppimista kyllä piisaa. Työn alla on useampi malli eri vaiheissa ja tuon ruiskun kanssakin on harjoiteltava vielä paljon.

Kuomu on kyllä asianmukaisesti maalattu, itse asiassa useammalla hopean/alumiinin/kromin sävytyksillä, mutta kuvien ottamisessa minulla on myös paljon opittavaa/harjoiteltavaa, sillä olen varsin huono valokuvaaja - vaimo yleensä hoitaa kaiken valokuvaamisen taloudessamme - joten ottamani kuvat pienoismallista (vaimon eräällä kameralla) eivät valitettavasti ole sieltä parhaasta päästä; itse asiassa ensimmäinen kerta kun kuvaan ylipäätään mitään pienoismallia tällä tavalla (eka kerta siis siinäkin osiossa).

P-47M:ssä ei ollut antellilankoja, kuten ei myöskään useimmissa P-51 D/K Stangeissa, joten siitä syystä en niitä myöskään laittanut.

Yes, maillailu on hauska ja kiva harrastus; mukavaa palata sen pariin - mutta kuten jo sanottu oppimista ja kehittymistä kyllä riittää.

Kiitos vielä kerran kannustavista kommenteista Timo ja hyvää isänpäivää huomenna!

Parhain terveisin,

AJ
Ihan hyvä malli kertomuksesi huomioiden.Itse keräilen samaa mittakaavaa ja aihetta.WW II.Seuraavassa mallissa säistämisessä kannattaa olla aavistuksen maltillisempi,"ei täysillä sotaan" heti, vaan pikku hiljaa tässäkin hyvä tulee.Mutta on tällainen rohkeakin kokeilu opettavaista.Seuraava mallisi on varmasti jo parempi.Suosittelisin vaikka Revellin IX Spitfireä tai Tamiyan Mustangia.
Siisti konehan tästä tamiyan mallista on rakentunut. Tausta tiedosta plussaa, tykkään tuosta koneen kuluneesta maalipinnasta ja alapuolen sopivasta likaisuudesta. Ei olleskaan huono paluu mallailurintamalle:) Näissä ukkospulteissa on sitä jotakin, Siirtokuvat istuu hyvin ja tuo naisen kasvokuva on todella tyylikäs yksityiskohta. Kaikin puolin komea ja asiallinen malli ilmojen hot rodista.
AJ 17.11.2010 15:46 Vastaa lainauksella
Moi Teppo,

Kiitos kommenteista ja kannustuksesta.

Vaihdoin muutamia kuvia ja työvaihekuvat (pari kuvaa - mallissa ei vielä säistystä/kulutusta, mutta filtteröinti) osoittanevat (kuvien laadusta huolimatta), mikä on kuitenkin loppupelissä ero mielestäni realistisemman (valmis malli) mallin ja ei niin realistisen mallin (työvaihekuvat) välillä. Uskoisin että ns. "puhtoisista malleista pidetään enemmän" ja näin ollen minunkin olisi ehkä kannattanut jättää malli tuohon työvaihetilaan.

No, oli sitten niin tai näin, itse en jaksa uskoa, että II MS:n kovassa käytössä olleet lekot olivat kovinkaan puhtoisia ja kulumattomia, etenkään a) kuin sen aikaiset maalit eivät olleet yhtä kestäviä kuin nykyiset, b) korkealla ohuessa ilmassa lentäminen kuluttaa ja rasittaa konetta melkoisesti - huippunopeus ja sakkausnopeus lähestyvät toisiaan, mitä korkeammalla lentää, c) g-voimat ovat melkoisia taistelulentoliikkeissä, likaa roiskuu ja maalipinta kuluu/ropisee pois d) hätätehojen (WEP/Sondernotleistung) käyttö lisää rasitusta sekä moottorille, että rungolle/siiville, e) yhdessäkään näkemässäni autenttisessa II MS:n taistelulentokuvauksessa (BBC, History Channel, You Tube, National Geographic yms…) ei ole puhtoisia kulumattomia lekoja, poislukien propagandafilmit, joita varten koneet oli puunattu ja f) itsensä Russin mukaan P-47M:iä käytettiin aika surutta ja kovaa eli täysillä lennettiin lähes aina; myöskin jo edesmennyt majuri Leonard "Kit" Carson (P-51 Stang lentäjä ja aeroinsinööri - 18,5 ilmavoittoa + 3,5 tuhottua konetta maassa 357FG:ssä) totesi eläessään useaan kertaan kuinka kulahtaneita koneet oikeasti olivat - Carson itsekin lensi neljä Nooky Bookyä (P-51D:tä ja K:ta) täysin loppuun.

Moi Jarno,

Kiitos kannustuksesta ja kommenteista. Joo, jatkossakin aion tehdä mielestäni realistisen näköisiä malleja eli kulahtaneita ja kuluneita oli ne sitten lekoja tai muita. Meillä lienee mitä ilmeisimmin sama näkemys.

Parhain terveisin,

AJ
Kappas vain kun tämäkin malli jo galleriasta löytyi, ei ole aikaisemmin tullut vastaan. Minulla on tämä hankittuna terapiamalliksi heti kun saadaan pöytää raivattua vanhoista projekteista. Kaunista jälkeä olet saanut aikaan, ilmeisesti vanhan kansan viisaus "minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa" pitää edelleen paikkansa.

Ainoa seikka mitä ihmettelin kertomuksessasi on, että tätä mallia on useissa arvosteluissa kehuttu helpoksi ja vaivattomaksi rakentaa, enkä minäkään valurankoja hypistellessäni ole valupurseita juuri todennut. Osien yhteensopivuudesta ei vielä ole omakohtaista kokemusta, mutta siinäkään ei arvostelujen perusteella pitäisi juuri olla ongelmia. Olisiko sinulle sattunut jokin maanantaikappale?

Myös minä olen suunnitellut tekeväni mallistani saman koneyksilön ja siinä suhteessa yksi seikka kiinnitti huomiota: sekä ohjeissa että kaikissa löytämissäni referensseissä tarjotaan sivuperäsimen ja moottoripellitysten etureunan väriksi kirkkaan punaista, kun sinä olet nähdäkseni käyttänyt hyvin ruskehtavaa punaista. Tietäen huikean tietomääräsi on pakko kysyä, oliko sinulla jokin referenssi tuolle punaisen sävylle.
AJ 9.7.2011 11:34 Vastaa lainauksella
Moi Ismo,

voipi olla, että kohdalleni sattui joku maanantaikappale tai sitten ei. Kun ko. mallin motin, ohjaamon yms… sisuskalut rakentaa ja maalaa huolellisesti, niin runkopuolikkaat eivät istu kohdilleen 100%:sti, joten niitä joutuu kittaamaan, höyläämään, viilaamaan ja hiomaan, jottei runkopuoliskoiden rajaus näy ja ettei siinä ole mitään rakoa runkopuolikkaiden välillä. Ehkä olen vain pedanttinen, mutta mielestäni lekomalli näytää tosi hölmöltä ja täysin epärealistiselta, mikäli runkopuolikkaiden rajaus erottuu vähänkin. Samoin haluan poistaa aina kaikki valujäljet pois malleista - kyseessä lienee "vanhan koulukunnan tapa", sillä eihän ne kaikki valujäljet mallin sisältä näy, joten mitä ilmeisimmin teen paljon turhaakin työtä.

Siivet muistaakseni sopivat erinomaisesti. Kokonaisuudessaan Tamiyan Kit # 61096 on hyvin laadukas mallisarja mm. yksityiskohdiltaan, mittakaavaltaan, kuten edellä jo totean.

Kirkkaan punainen on "oikea" värisävy sivuperäsimen ja moottoripellitysten väriksi, kuten toteat.Tämä ilmenee myös taustahistoriasta: www.pienoismallit.net/kirjoitukset/artikkeli_327/ ja kuvista: www.pienoismallit.net/galleria/referenssi_5705/

Jostain syystä kuvissani moottoripellitys ja sivuperäisin näyttävät liiankin ruskean punaisilta, pääsyynä lienee se, että olen surkea valokuvaaja. Toki tummensin alkuperäisiä käyttämiäni punaisen värejä, kts. mm. lähikuva nro 3 "Lorenen" dekaali ja moottoripellitys - siinä näkyy raaputuksen alta ainakin osia toisesta kirkkaamman punaisesta maalikerroksesta (maalasin useita maalikerroksia eri punaisen vivahteita ja niiden alta puolestaan löytyy Gunzen alumiini-, hopea- ja kromiakryyliväri kerrokset ja Tamiyan ja Gunzen mattamustat pohjamaaliakryylit - taaskin aivan turhaa työtä noin monet maalikerrokset, vähemmälläkin pärjää mainiosti, mutta toisaalta kevyesti raaputtamalla alta paljastuu aina aiempi maalikerros, jos siitä nyt sitten ylipäätään mitään hyötyä on - taitaa olla taas "vanhan koulukunnan" huonoja pinttyneitä tapoja).

Sarjanumerodekaalit 44-21116 ja koodidekaalit HV-J tummensin myös maalaten samaan sävyyn kuin sivuperäsimen ja moottoripellitykset. Tuohon kaiken päälle rankat vanhennukset ja kulumiset Russ Kylerin mukaan - hänen mukaansa hän lensi aina "urut auki" eli täysillä kun vain oli tarve eli hyödyntäen P-47M:n yhtä parhaista omininaisuuksista eli nopeutta. Ymmärtääkseni tuo "urut auki" lentäminen oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus P-47M pilottien keskuudessa - se puolestaan vaikutti lekon kulumiseen ja vanhentumiseen nopeasti.

Lienee kuitenkin parasta rakentaa Russin kone "Lorene" HV-J puhtoisampaan ja kliinisempään formattiin kuin rakentamani rähjäinen ja kulunut versio, sillä puhtoinen ja kliininen kone näyttää paremmalta pienoismallina. Suosittelen viimeistelemään sivuperäsimen ja moottoripellitykset kirkkaan punaisiksi.

Lopuksi, rakenna kuitenkin sellainen P-47M-versio, mikä itsestäsi tuntuu hyvältä.

Toivottavasti tästä oli jotain apua. Parhain terveisin, AJ
Kiitos vastauksestasi. Tuosta on paljon apua (on aina helpompi lähteä rakentamaan sarjaa kun joku muu on ensin raportoinut mahdolliset ongelmakohdat). En tosiaan ole vielä itse ottanut edes valurankoja pusseista, joten minulla ei ole vielä mitään kokemusta esim. rungonpuolikkaiden sovituksista, mutta totta kai on selvää, ettei saumaa pidä jättää näkyville, jos realistisen mallin haluaa tehdä. Olen kuitenkin ehkä sikäli uudempaa koulukuntaa (tai laiskempi), että en välitä ejektoritappien jäljistä tms. jos ne eivät jää valmiissa mallissa näkyville.

Kuten jo kerroin, tämä malli on minulle tulossa terapiamalliksi, joten en aio otsa kurtussa miettiä jokaisen mutterin paikkaa. Tarkoitus on palata sikäli juurille, että malli tehdään suoraan boksista ilman mitään ihmeellisiä virityksiä lievää vanhentamista lukuun ottamatta. Edellinen Stormovik projekti oli paikka paikoin hirveää taistelua ja seuraava MPM:n He 177 -projektikaan tuskin on mikään aloittelijan homma. Tässä välissä on siis tarkoitus tehdä helppo välipalamalli suoraan boksista ja nauttia elämän helppoudesta ennen haastavampia projekteja.

P.S. Siitä olemme ilmeisesti yhtä mieltä, että esikuvanmukainen siirtokuva moottoripellityksiin on nimenomaan tuo keltapuseroinen nainen. Löysin nimittäin netistä kuvan, jota Kyler on käyttänyt mallina maalatessaan vaimonsa kuvaa koneeseensa, eikä siitä kuvasta kyllä mitenkään tule mieleen sinistä puseroa. Joissakin referensseissä kuitenkin ilmeisesti tarjotaan nimenomaan sinipuseoista naista…
AJ 9.7.2011 14:13 Vastaa lainauksella
Moi Ismo,

ole hyvä vaan, hienoa, että vastauksestani oli jotain apua.

Tarkoittanet muuten tätä kuvaa Russista ja HV-J:stä:

www.pienoismallit.net/profiilit/2327/kuvat/kuvapankki/kuva_82858/

"Lorenen" kuva koneen moottoripellityksessä lienee ollut todellisuudessa kuitenkin enemmän "mustavalkoisempi" kuin vaalean keltaisenruskea, mutta Tamiyan dekaali itsessään on riittävän hyvä vaalean keltaruskeana paremman puutteessa - toki dekaalia voisi vaalentaa maaleilla mustavalkoisemmaksi.

Ohessa kuva Russista ja isosta HV-J pienoismallista noin vuodelta 2005 - ko. pienoismallissa lienee "oikean" värinen kuva Lorenesta (en ole ottanut tätä valokuvaa, mutta olen tavannut Russin muutaman kerran asuessani "rapakon takana").

www.pienoismallit.net/profiilit/2327/kuvat/kuvapankki/kuva_82859/

Tsemppiä Russin P-47M:n rakentamiseen samoin MPM:n He 177:n kanssa. Parhain terveisin, AJ
Tuokin kuva on kyllä tuttu, mutta itse asiassa tarkoitin tätä:

Linkki

Kuva on alun perin peräisin tältä sivulta:

Linkki (löytyy alaspäin selaamalla).

Tuo linkittämäsi kuva isosta pienoismallista on minulle uusi ja siinä tosiaan näyttää olevan mustavalkoinen kuva Lorenesta. Oli miten oli, en ala terapiamallissa hirveästi asiaan panostamaan (vaikka kyllähän tuon siirtokuvan saisi luultavasti jollakin kuvankäsittelyohjelmalla helpohkosti muokattua mustavalkoiseksi ja sitten vain tulostaa se valkoiselle siirtokuva-arkille. Mitähän tästäkin "terapiamallista" lopulta tulee nyt kun asiaa rupesi pohtimaan…).
AJ 9.7.2011 19:13 Vastaa lainauksella
Moi Ismo,

nuo kaikki linkittämäsi kuvat ovat myös tuttuja minulle, itse asiassa olen laittanut samoja kuvia plus vähän enemmänkin (osan olen jo ehtinyt poistaakin) tänne saitille www.pienoismallit.net/galleria/referenssi_5705/ jo ennen kuin linkittämäsi keskustelu ko. foorumilla kuvineen on käyty.

Ymmärsin vain väärin mitä kuvaa tarkoitit, no se siitä.

Tuo Russin takana pöydällä oleva iso pienoismalli HV-J:stä on muistaakseni Dave Gianakosin rakentama lentävä RC-pienoismalli Russin lekosta; voinen toki muistaa väärinkin, mutta se näyttäisi kovasti muistuttavan Daven RC-mallia.

Ohessa muutamia kuvia Daven mallista:

Dave, Russ ja RC-leko www.pienoismallit.net/profiilit/2327/kuvat/kuvapankki/kuva_82861/

Daven RC-koneen nokka Lorene-kuvineen www.pienoismallit.net/profiilit/2327/kuvat/kuvapankki/kuva_82862/

Daven RC-lennokki lennossa www.pienoismallit.net/profiilit/2327/kuvat/kuvapankki/kuva_82863/

Älä ota liikaa stressiä Russin HV-J:n rakentamisesta, etenkin kun sen pitäisi toimia "terapiamallina"; tee siitä sellainen kun haluat, varmasti siitä tulee ihan hieno malli.

Terapia-iloa P-47M:n kanssa ja todellista rakentamistsemppiä sen He 177:n kanssa (kuten sanoit MPM:n He 177 ei todellakaan ole mikään aloittelijan malli)! Parhain terveisin, AJ
Kiitos vinkeistä. En todellakaan ota tästä mallista minkäänlaista stressiä (vaikka saatankin huvikseni kokeilla siirtokuvan muuttamista mustavalkoiseksi, tuo linkittämäsi kuva pienoismallin nokasta on erinomainen. Toimiihan se samalla kuvankäsittelyharjoituksena.), sen Heinkelin kanssa saa kyllä sitten aikanaan stressata ihan tarpeeksi.

Tsemppiä myös sinulle Suezin ryhmärakenteluun!

Ismo
Terve taas AJ!
Vasta nyt erinomaisten historiapläjäystesi siivittämänä innostuin katselemaan vanhoja mallejasi. Mielestäni erinomainen malli pitkän tauon jälkeen. Rauhallisesti ja osaamisella koottu. Jään suurin odotuksin jännäämään "Lahtaria".
YT
Kalle
AJ 10.7.2017 22:20 Vastaa lainauksella
Moi Kalle, Kiitti kommenteista - joo tuo oli harjoittelumalli pitkän, pitkän tauon jälkeen. Nyt on työ alla useampikin projekti, kun vain ehtisi viimeistelemään ne… Terkuin AJ