Stug40 1:6

Akkuna Sturmissa ajattelin käyttää oheisissa kuvissa näkyvää 12 V 12 Ah lyijyhyytelöakkua. Painaahan tuo aika paljon, mutta vastaavan kapasiteetin omaavat Lipot olisivat maksaneet mansikoita. Vastaanottimena on Multiplexin 7-kanavainen Micro IPD. Kanavista tosin on käytössä vaan 4 kpl. Nopeudensäätimenä on jostain crawlerautosta ryöstetty Mamba Max joka ohjaa molempia ajomoottoreita samanaikaisesti. Ohjauksen ajattelin toteuttaa oikean sturmin mukaisesti niin, että kääntymistä varten aina jompaa kumpaa telaketjua jarrutetaan. Tämä on mallissa toteutettu Conradin 2-kanavaisella ohjausyksiköll…

Moottoreiksi tuli hankittua kiinalaiset sähköskootterin moottorit tuolta: http://shop.mat-con.net/epages/62158737.sf/de_DE/?ObjectPath=/Shops/62158737/Products/MY6812GR Niiden tekniset arvot ovat: Jännite: 12V, teho: 150W, nimelliskierrosluku n. 3000 r/min, vääntö 0,56 Nm. Ensiövälitys on hoidettu mod 1 kierukalla/kierukanpyörällä, joiden välityssuhde on 1:15. Toisiovälitys on tehty rullaketjulla ja ketjupyörillä, joiden hammasluvut ovat 15/30. Näinollen kokonaisvälitys moottorilta vetopyörille on 1:30. Tuota voi helposti muuttaa vaihtamalla ketjupyörät eri kokoisiin.

Nyt alkaa stugin ulkomuoto olla lopullisessa kuosissaan joten seuraavaksi keskitytään sisuskalujen rakentamiseen. Tankki-Emmasta on valitettavan vähän referenssikuvia olemassa, mutta onneksi onnistuin sellaisen Parolassa näkemään, kuvaamaan ja mittaamaan. Tämän perusteella syntyi sitten siitäkin malli Necuronista ja messingistä. Tarvikelaatikosta löytyy enemmän tietoa ja kuvia, joten sellainenkin piti väkästellä. Materiaaleina 1,5 mm lentokonevaneri ja 4 mm messinkinen kulmaprofiili.

Pari kuvaa nykytilanteesta. Takaosan tarvikelaatikko on syntymässä, ja sitten pitäis vielä väkästellä tuo tankki-Emma. Sen jälkeen siirrytäänkin sitten sisuskaluihin, elikkä moottoriasennukset, elektroniikka, äänimoduli ja tykin nostomekanismi. Maalaustakin on jo mietitty. Vaunusta taitaa tulla 531-4, koska siitä on saatavilla ehkä todenmukaisin kolmivärikaavio Echelon Fine Decalsilta.

Pieniä lisäyksiä siellä täällä. Kun en mistään oikein saanut luotettavaa tietoa, millaisia osia olivat vaunun tunkki, tulensammutin ja takaosan Notek valo, piti sellaiset hankkia valmiina tuolta: http://www.armorpax.com/Armorpax/armorpax%20home.htm No jäipä ainakin niiden väkertäminen pois.

Kaikista kunnon vaunuista pitää pöllähdellä kunnon savut varsinkin moottoria startatessa. Niin myös tästä. Niinpä tuli hankittua Englannista savunkehitin, joka on yhdistetty moottoreiden kierrosluvun säätöön ja äänimoduliin. Sen pitäisi tuottaa kunnon pöllähdys startatessa, ja säätyä kierrosluvun mukaan. En ole testannut, mutta kehuvat toimivan hyvin. Polttoaineena voi käyttää lamppu- tai polttoöljyä tai dieseliä. Kertatankkauksella ainetta mahtuu 10 millilitraa. Mallissa tuo laite on yhdistetty pakoputkistoon ja äänenvaimentajiin niin, että koko systeemi on irroitettavissa huoltoa varten.

Nyt sitten aletaan lähestyä reaaliaikaa missä tämä projekti tällä hetkellä on, joten blogin päivityksetkin alkavat hidastua. Kun nuo perusrakenteet saatiin valmiiksi, alkoi vaunun detaljien teko. Ensin piti tehdä kaikki panssarilevyjen hitsaussaumat. Näitä varten sekoitin lakkakitistä ja ohenteesta tuollaisen jogurtin viskositeettiä muistuttavan mömmön. Tätä sitten tököteltiin saumoihin ja annettiin jonkin aikaa kuivua. Kun pintakerros oli kuivunut, tehtiin kittiin hitsaussaumoja muistuttavat kuviot vinoon leikatuilla n. 3 mm putkenpätkillä. Oikeat sturmit lienee olleet hitsareiden harjoituskappaleita, sen verran tökeröitä monet saumat niiss…

Toistaiseksi suurin ponnistus projektissa kohdistui lokasuojiin. Oikeassa sturmissahan ne on tehty eräänlaisesta "nypylälevystä" joka ei ole turkkilevyä, vaan levyssä on vieri viereen pakotettuja pieniä kohoumia. Yritin kovasti löytää valmista levymateriaalia joka olisi ollut edes lähellä tuota mutta turhaan. Skaalanmukaista turkkilevyä, kyynellevyä, ym. olisi kyllä ollut tarjolla. Niinpä sitten piti ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa itse tekemään tuota levyä. Lukuisten kokeilujen ja erehdysten jälkeen erilaisilla materiaaleilla ja työmenetelmillä päädyin seuraavanlaiseen ratkaisuun: CAD:lla piirrettiin aluksi pisterasteri…

Seuraavaksi vuorossa oli tykin mallaaminen. Tarkoitus on tehdä siihen radiolla toimiva nosto- ja laskumekanismi mutta ei mitään muuta toimintaa. Ei siis ammuta mitään eikä tule punaista lediä putken suuhun. Joten ei päästä hirvimettälle. Tykin putki syntyi lasikuituisesta onkivavasta. Valitettavasti kuitenkin siinä oli aluksi liian pieni kartio, joten kartiokkuutta piti kasvattaa epoksista ja mikropalloista sotketulla tökötillä. Tuo kitti on muuten erinomaista näihin hommiin, helppo tehdä sen vahvuinen kitti kuin kulloinkin tarvitaan, ja sitä on erittäin helppo työstää hiomalla kuivuttuaan. Suujarrun sain hankituksi ystävältäni Tim…

No niin, eipäs jäädä tuleen makaamaan vaan jatketaan päivityksiä. Ylärungon rakenteet alkaa hahmottua 5 mm ja 2,5 mm lentokonevanerista.

Vihdoinkin on tullut aika kun saa sovitella telaketjuja ensimmäisen kerran alle. Tässä kunnossa, ilman moottoreita ja akkuja laite painaa n. 13 kg. Rullaa kevyesti pöydällä, ja ketjut rallattaa mukavasti.

Sturmissahan on telapyörien tukivarsien liikettä tuettu ja rajoitettu eräänlaisilla "liukuohjaimilla". Tukivarressa oleva uralla varustettu sektori liikkuu ohjaimen laipassa ja välykset näiden välillä ovat aika pienet. Näiden tekeminen toimiviksi pienoismalliin oli aika haastavaa. Tuet on toteutettu pienillä lentokonevanerista tehdyillä osilla jotka on liimattu toisiinsa ja mönjätty lakkakitilla niin että ne näyttäisivät valuosilta. Kruunumutterit ovat taas resiinivalua. Jos tukivarret toimivat niin kuin on ajateltu (eivät taivu), eivät nämä ohjaimet ole kosketuksissa tukivarsien kanssa, joten niiden ei tarvitse kantaa mitään…

Sturmin telaketjun kireys säädetään kääntöpyörällä. Se on ripustettu runkoon kampimekanismilla, jonka kulmaa muuttamalla kireys säätyy. Aluksi ajattelin kopioida tämän systeemin suoraan malliin, mutta se olisi sisältänyt liian pieniä osia jotka eivät ehkä olisi kestäneet käytännön rasituksia. Niinpä piti taas rakentaa hieman krouvi ratkaisu rungon sisäpuolelle, ja tehdä ulkoisesta kiristyssysteemistä vaan näköisosa. Tuo systeemi on rakennettu monenlaisista materiaaleista: Teräsakseleista, teräskammesta, messinkirummuista, Necuronista ja muutamasta uretaanivaluosasta. Kruunumutterit ovat myös resiinivaloksia M2 kokoisen alkuperäisosan…

Vetopyörien toisiovaihteistojen kopat toteutettiin myös Necuronista. Toisiovaihteistoja ei kuitenkaan mallista löydy, vaan vetopyörien akselit menevät suoraan näistä läpi. Molemman puolen akselit on laakeroitu kumpikin kolmella kuulalaakerilla, joista ulommaiset ovat toisiovaihteistokopan ulkopinnassa. Tällöin saadaan ehkä parhaiten hanskattua kaikki vääntörasitukset. Vaunun moottoreiksi tulee 2 kpl kiinalaisia sähköskootterin moottoreita. "Strategiset mitat" ovat 12V 150W. Nimelliskierrosluku on niinkin alhainen kuin 2500r/min, ja vääntö mukavat n. 1Nm. Tämän vuoksi realistiseen ajonopeuteen pääsemiseksi riittää alennusvaihteiston…

Seuraavaksi piti sitten pähkäillä miten saa nuo telapyörät myötäilemään maaston muotoja. Suuressa maailmassa rakentelevat näihin malleihinsa originaalin mukaisia vääntösauvajousituksia, ja minäkin mietin hetken aikaa tekeväni sellaiset. Ongelmana näissä on tietysti löytää sopiva materiaali ja mitat noille vääntösauvoille, että edes jotain joustavat. Yritin näitä selvittää eri lähteistä mutta mitään tietoa ei kuitenkaan löytynyt, joten päädyin klassisiin kierrejousiin. Nämähän on helppo vaihtaa löysempiin tai tiukempiin sitten lopullista vaunua viritellessä. Vähän tuo ratkaisu tuntuu kyllä krouvilta, mutta yksinkertaisuus on valttia.

Nyt on sitten tarpeeksi touhuttu näiden pyörien kanssa, joten täytyy alkaa miettimään itse vaunun rakentamista. Mutta mistä materiaalista se olisi paras tehdä? Vaihtoehtoja ainakin minulle olivat alumiini, styreeni ja lentokonevaneri. Alumiiniahan nuo isot pojat maailmalla projekteihinsa käyttävät, mutta sen työstäminen ja varsinkin levyjen toisiinsa liittäminen tuottavat joskus vaikeuksia. Styreeni olisi taas helppoa työstää ja liimata, mutta kokeilujen jälkeen se pyrki sulamaan liikaa käytettyihin jyrsimen ja sirkkelin teriin, jolloin ne tukkeutuivat ja jälki oli epäsiistiä. Niinpä sitten valinta kohdistui lentokonevaneriin joka on kevytt…

Vai miksi niitä oikeasti kutsutaankaan? Joka tapauksessa näiden tulee kestää koko vaunun paino, sekä myötäillä ajon aikana maaston epätasaisuuksia, joten ovat siis melkoisen rasituksen kohteena. Näinollen pelkät hartsista valetut osat olisivat kenties liian heikot. Niinpä näiden kantavat rakenteet valmistettiinkin hitsaamalla lattaraudasta ja 8 mm hopeateräksestä. Varsinainen muoto syntyi sitten taas valamalla silikonikumimuotissa PU hartsia tukivarsien ympärille. Alapään rakenteet pultinkantoineen syntyivät sitten taas hartsista valetuista muotokappaleista.

Seuraavaksi pitikin sitten keskittyä telapyöriin. Niitähän on melko paljon, yhteensä 12 kpl tuplapyöriä vaunun alla, sekä yhdet varasellaiset taistelutilan molemmin puolin. Jonkinlainen sarjavalmistus oli siis paikallaan. Päätin turvautua taas vanhaan kunnon Necuroniin, josta valmistin valuaihiot ulko- ja sisäpuoliselle pyörälle. Niistä tehtiin sitten silikonikumimuotit, ja PU hartsista valettiin kaikki 28 pyörää. Näiden vahvikkeeksi liimattiin epoksilla 1,5 mm alumiinista leikatut laipat. Pyöriin tehtiin sopivat poraukset, sekä kasattiin valmiit yksiköt (sisä- ja ulkopuolen pyörä) epoksilla liimatuilla ohuilla messinkiputken pätkill…

Valumallineet näille tehtiin myös Necuronista. Lopulliset pyörät valettiin alumiiniseoksesta siten, että kukin pyörä koostuu kahdesta puoliskosta. Hammaskehät vetopyöriin piirrettiin ensin CAD:llä ja leikkautettiin laserilla 4 mm alumiinilevystä, jonka jälkeen ne kiinnitettiin vetopyörien runkoihin M2 ruuveilla ja muttereilla. Lopuksi pyörät varustettiin akselintumpeilla jotka on tehty 10 mm hopeateräksestä ja kiinnitetty pyöriin M4 ruuveilla ja epoksiliimalla.

Yleensä olen aina aloittanut uuden rakennusprojektin pyöristä ja renkaista. Niin sitten myös tälläkin kertaa. Joten panssarivaunun kyseessä ollen piti siis ensiksi saada telaketjut. Nämähän ovat erittäin suuritöiset jos niitä alkaa itse värkkäämään, koska telakenkiä tarvitaan kymmenittäin. Valmistin jo telakengän mallikappaleenkin Necuronista, tarkoituksena valaa itse tarpeellinen määrä kenkiä alumiinista. Sitten sain kuitenkin hankittua valmiit Panzer III:sen ketjut Englannista sopuhintaan, joten lähtölaukaus projektille tuli ammuttua.