Pienoismallit.net

F-4F Phantom II

Ison mallin ihmettelyä

Koneen askeettisen ohjaamon ja varsin tyylikkäillä uppoviivoilla toteutetun rungon sain kasaan melko kivuttomasti. Suuret rungonpuoliskot olivat tosin hieman kieroja, mikä lienee tyypillistä isoille malleille. Tästä aiheutui kohdistusongelmia liimausvaiheessa, mikä taas johti kittaushommiin.

Phantomin tunnetusti hankala sovitus ilmanottoaukkojen ja muun rungon kanssa tuli myös tässä projektissa tutuksi. Jännityksellä odotan pohjamaalausvaihetta nähdäkseni miten kittaus on onnistunut.

Yritin ensin maalamalla suoriutua mittaritauluista, mutta lopputulos ei tyydyttänyt. Hioin mittarit sileiksi ja asensin niihin Eduardin etsimittaristot. Sivukonsolit ovat alkuperäiset, maalaamalla ja kuivaharjaamalla toteutetut.

Siipiin hain lisää ilmettä irroittamalla sisemmät laskusiivekkeet. Täytin tyhjän tilan valurangan pätkillä ja kitillä. Valmiissa mallissa siivekkeiden on tarkoitus tulla hieman alas kallistettuun asentoon.

Perinteisesti 1:72-mittakaavaan pitäytyvälle mallarille iso malli aiheuttaa kokonaan uusia tilanteita etenkin detaljoinnin vaatimusten osalta. Phantomiin olisi toki löytynyt valmiita resiiniohjaamoja maailmalta, mutta sellaisen hinta olisi ollut lähes kaksinkertainen itse malliin verrattuna.

Siispä kaupasta polystyreenilevyä kainaloon ja askartelemaan!

Levyistä syntyi ohjaamoon neljä sivuseinien elementtiä osin referenssejä tutkimalla osin täysin hatusta. Takaohjaamon mittaritaulun taustan johtoineen tein valurangan pätkistä ja metallilangasta.

Kokonaan oma juttunsa oli koneen heittoistumet, jotka nekin olivat kovin karut. Hioin pois selkätyynyihin valetut, vöitä markkeeraneet onnettomat suikaleet. Penkkien rungot antoivat mielestäni kuitenkin hyvän aihion Phantomin Martin-Baker Mk. 7 -istuimille.

Tässäkin yritin aluksi väsätä vyöt viinipullon kapsulin tinasta, maskiteipistä, rautalangasta jne., kunnes huomasin, että taidot eivät vaan riitä. Kuivalaiselta löytyi pelastukseksi Eduardin etsivyöt Tamiyan malliin, jotka totesin toimiviksi myös Revellin istuimiin. Pikkuruisten etsiosien taivuttelu ja liimaaminen Loctitella milloin sormiin, milloin lattiaan, milloin pinsetin kärkiin oli odotetun tuskaisaa. Onneksi aina välillä jotain tarttui myös itse penkkeihin.

Ohjaamon reunukset kaipaavat vielä rakentelua styreenilevyistä, mutta kohta päästään maskaamaan kuomuja ja vetämään pohjamaalikerros pintaan. Jee, vihdoin!, voisi sanoa.

Kommentit

Suomi-phantom! Tätä jään seuraamaan mielenkiinnolla. Tuo Revellin iso phantom taitaa olla ihan kohtuullinen haaste rakennettavaksi. Tähän mennessä näyttää hyvältä.
Mallia innolla seurailen.