Etusivu 
Galleria Mallit: mitä jos...
'What if..' Focke-Wulf 190 D-9, Utti 1946
Historia:
Jatkosota on kiivaimmillaan ja Suomen hävittäjäkalusto täysillä mukana kannaksen torjuntataisteluissa. Hävittäjäkalusto olisi pian loppuun ajettu ja siitä ei enää olisi vastusta suurvalloille. Jotain oli tehtävä. Suomen yleisesikunta oli hyvin tietoinen Saksan uusista hävittäjähankkeista, joilla voitaisiin lisätä iskukykyämme mahdollista uutta konfliktia silmällä pitäen. Suomi teki jo heinäkuussa ostotarjouksen tuotantoon tulevasta FW-190 D hävittäjästä, kylläkin hyvin tietoisena Saksan halusta pitää ensilinjan hävittäjät itsellään. Saksan ilmavoimien esikunta tyrmäsi moisen tarjouksen, arvatenkin, mutta Suomella olikin valttikortti hihassaan. Suomi tarjosi vastineeksi varmuusvarastoistaan huomattavaa määrää startegisia jalometalleja, joita tarvittiin mm. suihkumoottorien valmistuksessa. Tällainen tarjous oli lähes taivaan lahja Saksan sotateollisuudelle. Tarjous päätyi Hitlerille asti, johon hän vastasi välinpitämättömästi. Kuitenkin Albert Speerin ja Göringin esitettyä vaihtokaupan painoarvon, saattoi Hitler myöntyä myyntiin. Luftwaffen esikunta luonnollisesti protestoi voimakkaasti hanketta.
Ylimmältä taholta tulleen määräyksen ansiosta Focke-Wulfin Soraun tehtaan ensimmäisestä neljänkymmenen koneen tuotantosarjasta irrotettiin kaksikymmentä konetta Suomea varten. Koneet oli jo korvamerkitty III/JG54:n muodostamiseksi, mikä luonnollisesti viivästytti Gruppen muodostamista. Yksitoista konetta siirtolennettiin suomeen 18.9.1944 alkaen. Muut koneet oli tarkoitus tuoda suomeen kahdella merikuljetuksella. Kuitenkin Suomi aloitti aseellisen hyökkäyksen lapin Saksalaisjoukkoja vastaan 28.091944, jolloin Saksalaiset takavarikoivat toisen laivoista. Suomeen saapui siis vain viisitoista konetta (FW-25-FW-40). Tässä kaupassa kaikki katsoivat läpi sormien: Venäläisille koneiden määrä ei ollut huolestuttava, sillä niitähän käytettiin Saksalaisten häätämiseen Lapista (ja lopulta Venäjä voisi vaatia Fockeja itselleen…). Saksalaiset saivat hyvän vastineen koneille, joiden lukumäärä oli lopulta Luftwaffelle merkityksetön (ja kukaan Reichissa ei miettinyt ketä vastaan Suomalaiset koneita käyttäisivät). Suomi sai näin parhaan potkurihävittäjän mitä sillä ikinä tulisi olemaan.
Suomessa koneita käytettiin Saksalaisia vastaan ainoastaan tipoittain, ja niillä saavutettiin Lapin sodassa vain kaksi ilmavoittoa. Sodan jälkeen konet toimivat Utissa Me-109 G koneiden rinnalla. Kolme konetta tuhoutui kokonaan ennen viimeisen postamista 1955. Koneet saapuivat Suomeen Saksalaisessa naamiomaalauksessa. Hakaristitunnukset olivat koneissa vain hyvin lyhyen aikaa, ja luonnollisesti Itärintamatunnuksia ei tässä vaiheessa enää maalattu. Osaan koneista oli ehditty jo maalata spiraali spinneriin, joita ei Suomessa kylläkään poistettu.
Malli:
Malli on Tamiyan D-9 suoraan paketista. Plain and simple. Malli valmistui maalaukseen yhden viikonlopun aikana, eli tämä oli yksi nopeimmista malleita mitä voi olla. Pikaliimalla ja akryylimaaleilla tehtynä mallin voi tosiaan tehdä lähes viikonlopussa… Maalit ovat Lifecolorin akryylimaaleja. Tunnukset koostuvat kaverilta haalituista kokardeista ja RAF-kirjaimista koneen tunnusta varten. Mallin kanssa tuli kuitenkin kiire lopussa, joten sitä ei ole vanhennettu pakokaasujuovia lukuunottamatta (ja antennilangatkin puuttuvat).
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
