Pienoismallit.net

Zis-44 Canteen

Hiljakseen

Jälleen kerran on prosessi edennyt. Vaikeuksia, mutta myös vähän jotain aikaansaannosta.

Sain sisätiloja litkutettua ja siveltyä jonkin verran, nyt ei näytä niin tasaiselta. Hieman olis siinä vielä hommaa, mm seinien kanssa.
Tuossapa sitten maalailin iskulauseet auton kylkiin ja toki oikeassa kyljessä teksti yltää oveen asti. Mutta en ymmärrä mikä ajatuskatkos tuli siinä kohtaa, kun asensin toisen takaovista kylkeen ja maalasin tekstin. Tekstiä maalatessa huomasin unohtaneeni vetää oviin lakkapinnan. Niinpä tietysti…

Noh sitten tottakai lakkasin ovet erikseen, jolloin huomasin yhdestä ovesta puuttuvan(jälleen) saranan. Mikä otus niitä mahtaa syödä mun työpöydällä?

Sittenpä alkoi renkaiden kiinnitys. Hyvin meni siihen asti, kunnes auton sisältä irtosi pöytä ja pari mukia! Älkääkä kysykö miten, kun edes koskenut sisätiloihin pyöriä asentaessa!!! Eikä muuten jäänyt siihen, etupäästä jäi käteen koko etuakseli… Hienoa, kyllä sujuu.

Ja ajovalonlinssit! Eihän ne edes sovi paikoilleen! Jätin eilen operaation kesken, kun meni hermot hieromiseen. Varmaankin täytyy hioa ne linssin oikeaan kokoon, kun ei nyt just satu olemaan miljoonalaatikossa sopivia.

Ohjaamon ikkunat syntyivät Volkswagenin varaosa-mikrofilmistä. Melko hyvää tavaraa muuten, jos satutte saamaan käsiinne jostain. Kuskin tuulilasin jätin auki ja kyhäsin kevyet kehykset ruudun ympärille. Referenssien puutteessa, jälleen oman mielen mukaan.

Tuon edellisen kirjoitukseni kommenttien jälkeen tuli mieleeni, että olisko se figuurien teko kovin paha homma?
Löysin tuolta romukasasta jonkun ihme figun, jonka alkuperästä ei ole mitään aavistusta. Ulkomuodosta/-näöstä päätellen on jostain vanhasta Tamiyan sarjasta ehkäpä britti, "seisonpatässäjatähystelen"-tyylinen ukkeli. Tällä hepulla oli vaan tumput suorana kylkiä myöten.
Eikä toki baretti ja kuulokkeetkaan sopineet kanttiinisedän asusteisiin.

Siispä veistin ukkelilta housuista reisitaskut pois, takista rintataskut pois, baretti pois ja kuulokkeet pois. Samalla tuli ongelmaksi korvat! Enhän sellaisia osaa veistää muotoonsa, vaikka jätinkin päähän sen verran ylimääräistä materiaalia. Tuntui muovikin olevan sen verran kovaa, ettei ilman ongelmia selviä.
Sittenpä keksin, että mullahan on Tamiyan Sd.Kfz.7:n mukana tullut 8n figun levy jemmassa. Sieltäpä sitten valikoimaan sopiva rintakuva ja korvat irti. Ne siirtyivät mukavasti tälle kokkihemmolle.
Pitäähän kaverilla olla vielä esiliina, joka sit leikkautui paperista. On muuten mielenkiintoista sitoa paperista vyötä figun vyötäisille.

Sitten kävi mielessä, et miks ei laittais vielä toista ukkelia kanttiinin portaille? Tuota ainoaa heppua ei juurikaan sisältä näy, joten periaatteessa näin sen vuoksi aivan turhaa vaivaa. Toinen figu syntyikin sitten noista samoista Tamiyan jämäukoista yhdistelemällä.
Löytyi vielä sopiva naama, jolla on veikeä, hieman vodkaa maistanut ilme. Kaveri vielä nauraa ja osoittelee katsojaa melko ilkeällä tavalla…
Tältä sitten poistin takista sakemannien merkit ja muokkasin kauluksen yksiosaiseksi. Piti vielä tehdä vyö, kun tämä kaveri on yhdistetty jalka- ja rintaosasta, joissa sitä ei ollut. Maalaus pärstän osalta menikin sitten hiukan metsään ja edessä onkin pieni uusintameikkaus, jotta tuon kehtaa jättää esille.
Uniformut maalasin ihan vaan Matchboxin 87:lla, joka oli mielestäni riittävän lähellä sopivaa sävyä. Tässähän ei figuurit ole pääosana, vaan itse auto.(Toivotaan ettei expossa tule kilpailuluokasta sanaharkkaa kahden figun vuoksi. Sittenpä revitään astinlauta ja figu pois, jos sanomista ilmenee… )

Jos tämä kotkotus nyt sitten koskaan valmistuu ja pysyy vielä ehjänä messuille asti, niin tekispä mieli räjäyttää koko roska näyttelypöydälle. Sen verran on ollut vastahakoista koko rakennusoperaatio. Mutta tästä on hyvä jatkaa… "Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!"

Kommentit

Hyvin istuu uudet korvat :-)
KimmoR 13.4.2010 14:46 Vastaa lainauksella
Vaikeuksista huolimatta onnistunut malli. Kadehdittaa katsella, kun joku viitsii väkertää itse kaikkea mahdollista malliiin eikä vaan tilaa valmissarjoja.
Kiitos rohkaisusta… On kyllä usko ollut koetuksella moneen kertaan. Aina hajoaa jotain, kun vaan katsoo päin, tai muuten vaan menee pyrstölleen.
Muuten kyllä yritän tosiaan tehdä kaiken itse. Pääsee hiukan halvemmalla.

Seuraava konversioprojekti onkin jo mielessä. Siinä onkin enemmän tuota ulkopuolista hommaa ja täytyy katsoa et tuleeko siitä mitään. Mut enpä paljasta siitä vielä enempiä, aika näyttää sitten. ;)
vaikeuksien kautta voittoon.
antuni 18.4.2010 10:46 Vastaa lainauksella
toi on kiva mul on tolainen mut sil on lava