Santa Maria
Santa Maria on ollutkin täällä jo aikaisemmin esillä ja myös Nina kuuluisasta Kolumbuksen laivastosta esiteltiin viime viikolla.
Santa Marian osalta kerrottua historiaa löytyy laajalti eri lähteistä.
Kolumbus suunnitteli ensimmäistä retkeään vuosia ja kun rahoitus oli viimein kunnossa, vuonna 1492 retkikunta seilasi sitten kohti ”Intiaa” ja perille heidän sanotaan päässeen lokakuussa samana vuonna. Kuitenkin jo jouluna pari kuukautta myöhemmin alus haaksirikkoutui Haitin rannikolla ja siihen kuntoon, ettei korjaaminen tullut kyseeseen.
Laiva purettiin ja puutavara kuljetettiin Môle Saint-Nicolasiin rakennustarpeiksi.
Aluksella oli erilaisia nimiä ennen kuin se historian kirjoihin tuli ristityksi Santa Mariaksi.
Alkuperäinen nimi oli La Gallega (Galicialainen nainen), luultavasti sen johdosta, että alus oli rakennettu Galiciassa, Pontevedran kaupungissa. Aluksella purjehtineet merimiehet kutsuivat sitä kuitenkin nimellä Marigalante, Likainen Maria, joka viittasi prostituoituun. Eräissä historian kirjoituksissa on käytetty niminä myös La Capitana tai La Nao.
Santa Mariasta ei ole jäänyt jälkeen selkeitä ja yksiselitteisiä piirustuksia tai piirrettyjä kuvia. Arviot laivan oikeasta pituudesta ja muista ominaisuuksista perustuvat alustyypistä kerrottuun historiaan.
Varmaan tästä johtuen eri pienoismallien valmistajilla, riippumatta siitä onko kyseessä muovi- tai puurakennussarja, on isoja eroja yksityiskohdissa.
Itse en tuntenut Santa Mariaa kohtaan mitään intohimoja kun ajattelin ensimmäistä puulaivaani rakentaa. Päinvastoin, lähikaupasta kun löytyy hyllymetreittäin jos jonkinlaista santamariaa ja koko nimi on mielestäni kärsinyt pahan inflaation.
Ennen kuin kommentoin rakennussarjaa, täytyy todeta tämän pienoismallit.net:ssä käytyjen keskustelujen ja kerrottujen vinkkien suuri apu ensikertalaiselle, joita kiitollisuudella käytin hyväkseni. Itse onnistuin mielestäni näiden vinkkien avulla välttämään rakentamiseen liittyvät pahimmat miinat tai ainakin siten, etten astunut niihin molemmilla jaloillani.
Rakentamaani AL:n mallia suositeltiin minulle sillä, ettei sen pitäisi olla tekemätön paikka ensikertalaiselle ja näin jälkeenpäin todeten se sopi hyvin.
Rungon muoto kaksoislankutuksen harjoitteluun oli sopivan haasteellinen. Kannessa riitti myös sopivasti tekemistä vaikka varsinaista tykkikannen rakentamista ei tässä mallissa päässytkään kokeilemaan.
Sarjan mukana tullutta kuvalehtistä seuraillen rakentaminen eteni mastojen ja raakojen varusteluun.
Kuvallisten ohjeiden ja varsinaisten piirustusten välillä oli kuitenkin monia eroavaisuuksia ja epäjatkuvuuskohtia. Monet pikkuosat myös olisivat olleet monta kertaa hukassa ennen laivan valmistumista jos olisin ne asentanut esitetyssä järjestyksessä.
Ohjeiden puutteellisuus, epäselvyys, ja selvät virheet vain pahenivat takilointi-vaiheessa. Ilmeisesti piirustuksia oli kopioitu jostain toisesta mallista eri vaihekuviin kun eroavaisuudet olivat niin suuret. Laatikon kansi ei myöskään tuonut mitään apua kun sen mallin rakentaja oli oikaissut todella paljon takiloinnissa.
Sarjan puutavara oli muuten mielestäni laadukasta, paitsi kaidepuu loppui kesken. Samoin loppui kaksi rullaa ”köyttä”. Kertoessani eri kerroilla puutteista Tietonikkariin, siellä ei jääty haukottelemaan asiakkaan valituksille vaan korvaavaa tavaraa annettiin saman tien hyllystä tai tilattiin siten, että se tuli seuraavana päivänä.
Sarjan mukana tulleet köydet olivat todella ”karvaisia” mitä taas korvaavat köydet eivät olleet.
Köysien karvanpoistoon kokeilin aluksi mehiläisvahaa ja sen ja vernissan sekoitusta. Kumpikaan ei tuonut toivottua lopputulosta ja ylimääräisiä rasvaisia sormenjälkiä oli sen seurauksena sielläkin missä ei pitäisi. Vahingossa sitten keksin lantrata Erikeeperiä ja vettä noin 50/50 suhteessa ja nailonharjaksisella pensselillä käsittelin jokaisen köyden ennen asennusta. Rullasin köyttä kevyesti sormenpäiden välissä edeten päästä päähän. Karvat kuitenkin liimaantuivat ilman, että köyden väri muuttui ja tai köydestä tuli liimanarua. Tämä käsittely helpotti suuresti varsinkin niissä köysissä mitkä eivät jääneet kireällä ja teki köysistä luonnollisen raskaan näköisiä.
Mutta siis, vaikeuksista huolimatta laiva valmistui kuitenkin.
Uusi projekti kummittelee jo mielessäni kunhan saan Santa Marialle ensi vitriinin valmiiksi.
Tämä kokemus ei ainakaan tällä hetkellä innosta seuraavaa AL-mallia rakentamaan.
Ja rakentamani sarja täyttänee kaikin puolin muutenkin HECEPOB-kriteerit.
Tosin en tällä kokemuksella voi muitakaan valmistajia paremmaksi julistaa.
Erittäin kaunista rakennustyötä. Kaikin puoli siisti ja upea. Kansilaudoissa kaipailin ehkä sävyvaihteluja, mutta puusarjoista en tiedä tuon taivaallista, ja joskuhan tämäkin alus oli vasta valmistunut :), joten ei tätä napinaksi voi eikä kannata kutsua.
miinusta mallista ei ole mitään hyvää lähi kuvaa.. [nou points at all..]
Hyvännäköisen paatinhan olet aikaiseksi saanut, vaikkakin kritisoit jo heti ensimmäisen rakentamasi puulaiva mallin kohdalla "hecepob" kriteereistä. Itselläni jo kolmas AL- sarjan alus työnalla ja ihan tyytyväinen olen laatuun ollu, vaikkakin yhdyn siihen että jotkut kohdat voisivat olla paremmin selostettu, ja sen olen huomannut että samoja osia on eri laivoissa, vaikkakin mittakaava on eri eli joutuu tekemään korvaavat osat itse mittoihin sopiviksi. Mutta eihän kai näiden tarkoituskaan ole mitään palapelejä olla, jossa kaikki palikat menee suoraan napsauttamalla paikoilleen. Lopputuloshan on juuri sen näköinen kuin tekijä siitä haluaa, Jos hutasee laivan kasaan parissa viikossa tai käyttää siihen aikaa satoja tunteja, niinkuin noiden isoimpien alusten kohdalla saattaa mennä lähemmäs tuhatkin tuntia, niin on siinä lopputuloksessa iso ero.
Takilointikuvista en sano juuta enkä jaata, kun niistä muutenkaan mitään tahdo ymmärtää, mutta tilasin muutaman Lennart Peterssonin opuksen, Pasi K:n antaman vinkin perusteella ja niiden mukaan teen takiloinnin alusta loppuun, sivuuttaen kokonaan sarjan mukana tulleet takilointipiirustukset. Ja toisaalta ei kai suomesta saa kuin noita AL ja BB:n puulaiva sarjoja, joten on ainakin meikäläisen kohdalla tyydyttävä niihin kun luottokorttia en omista, joten ulkomailta en saa tilattua.
Muutama lähikuva olisi ollut poikaa,esim peräpeilistä ja keulasta,rakennusjälki näyttää erittäin siistiltä.
Purjeissa taitaa olla" rautalanka vahvistus" kun noin hienosti pullottaa.
No niin, rakennusjälki on on loistavaa vai vielä hesepop vai mikä se oli. Harmi kun kerkesin pisteyttää ennen kuvien lisäystä, mutta puolikas lisää.
Kiitokset kommenteista!
Kansilankutus on raminia. Kansilankun toinen reuna on värjättu mustalla tussilla, mutta raminin vaalea ja hento syykuvio ei kovin voimakkaana näy. Kansi oli ensimmäinen osio mitä lakkasin laivaa tehdessäni ja vaikka ohensinkin lakkaa merkittävästi, vedin liian monta kerrosta hölmöyksissäni ja lopputulos katsottuna vastavaloon on aivan liian parkettimainen. Mutta en tehnyt toiste samaa virhettä. :)
"Hecepob"-herjailuni nyt liittyi samaan havaintoon mitä J Akke totesi kommenteissaan, että samoja osia taitaa löytyä AL:n jokaisesta laatikosta. Samoin tässä mallissa ihmettelin keula- ja peräkannen valettuja knaapeja. Melkein uskaltaisin lyödä vetoa, ettei 1400-luvun lopussa ollut minkään laivan kannella tuollaisia. Kiiltäviä messinkiosia on tietysti joka lähtöön joista kävin maalaamaan vain tykit mustiksi. Voi kysyä mikä esti minua maalaamasta loppujakin.
Mitään palapelejä ei näiden minustakaan pidä olla. Tekemisen riemu syntyy mielestäni siitä, että oivaltaa kuinka mikäkin kohta syntyy fiksusti valmiiksi. Ja jos lopputulos vielä miellyttää silmää, sen parempi.
Monien opuksien lisäksi olen hankkinut myös Peterssonin teoksen johon nojasin sitten lopuksi kun muuten en ratkaisua keksinyt. Mietin vaan usein miten Peterssonin kirjaukset takiloinnin osalta olivat oikeasti sovellettavissa noin 300 vuotta aiemmin. Tässä laivatyypissä ei ole selkeitä mastokohtaista pinraileja ja siksi köysien sekamelska näyttää äkkiseltään pahalta. Niitä on vedetty näin ollen kiinni kaiteisiin, kaiteisiin kiinnitettyihin puihin, knaapeihin ja kansiin kiinnitetyihin silmukoihin. Pahimmillaan sama köysi olisi tullut kiinnittää kolmeen eri kohtaan kun huomioidaan pääpiirrustus, vaihekuvat ja laatikon kansi.
Mutta, kun oikeaa esikuvaa ei tunneta, kaikki tavat voivat olla yhtä oikeita.
Purjeisiin lisäsin rautalanka-vahvistuksen. Purjeet tässä sarjassa olivat valmiiksi ommeltu, mutta laadultaan ne mielestäni muistuttivat lähinnä erään sisutustavaratalon keittiöpyyhkeitä. Karvaisuus oli paha ja varmaan olisi pitänyt tärkätä ne ennen kuin lisäsin langat.
Sain lisättyä vielä muutaman uuden kuvan kun pienensin ja rajasin hieman entisiä. Enempää ei tällä levelillä valitettavasti mahdu näkyville.
Hienon Santa Marian on RaimoK rakentanut.Nämä "puumallit" ovat luonteeltaan jotain muuta kuin muoviset rakennus sarjat vaikka lopputuloksen suhteen pyrkimykset ovat usein saman suuntaiset.Tässä yhteydessä nousee esiin myös mielenkiintoinen kysymys laiva mallien "vanhentamisesta".Itselleni kyllä sopii molempi tapa aivan hyvin.Kirjoitin tuossa Nina jutussa aiemmin että Santa Marian uppoamisen syy oli aluksen lahoaminen.Laivan haaksirikko ei olisi ollut kohtalokas ellei alus olisi ollut tupajumien läpeensä näivertämä ja tätä myöten myös aluksen rakenteet olivat päässeet lahoamaan jonka seurauksena karille ajo koitui laivan kohtaloksi.En osaa tuota RaimoK:n laivaa sen kummemmin arvioida koska kyseessä on minulle puumallista johtuen tuntemattomampi rakennus tapa .Voi vain todeta että työn jälki näyttää todella hienolta ja siistiltä.Lopputuloksena upea malli.
Hei Raimo K.
Olen jo pariin kertaan yrittänyt kommentoida rakentamaasi mallia, mutta jostain syystä tekstini ei ole siirtynyt palstalle tarkoittamallani tavalla. Toivottavasti nyt onnistuu.
Täytyykö mallistasi antaa myös pisteytys, ennen kuin se siirtyy luettavaksesi? No, teen niin, omien kriteerieni perusteella. Älä ota arviointiani vakavasti, koska se on todennäköisesti kovempi kuin tämän palstan pienoismalirakentajien käyttämä arvostelu.
Rakentamasi mallin lähtökohtana oli rakennussarja, joka ei todennäköisesti vastaa alkuperäistä alusta, kuten itsekin kerroit.
Rakennussarjaan kannattaa aina suhtautua varauksella. Modifiointia on syytä aina harkita, kuten rakentamassasi mallissakin. Huomioni kiintyi erikoisesti märssykorin, laivaveneen ja peräpeilin yksityiskohtiin, jotka eivät vastaa aikakauden rakennustekniikkaa. Pienellä vaivannäöllä olisit voinut saada aikaan melkoisen muutoksen mallisi ulkonäössä. Tässä tapauksessa kysymys on vain tiedon puutteesta, joka ei ole Sinun syysi.
Rakennussarjan tekijät eivät välttämättä ole tulleet ajatelleeksi, että mallin rakentaja haluaa tehdä mahdollisimman "aidon" version Santa Mariasta. Esimerkiksi aluksen märssykori ei ollut sorvattu yhdestä puusta, vaan koostui useammasata osasta, jonka rakenteesta ei ilmeisesti ollut mitään vihjettä rakennuspiirustuksissa. Sama koskee muitakin yksityiskohtia, jotka olen edellä maininnut. Jatkaessasi puusta valmistettujen mallien rakentelua suosittelen tutustumista WOLFRAM ZU MONFIELDin teokseen HISTORISCHE SHIFFS MODELLE (ISBN 3-572-00847-6) Kirja antaa paljon perustavaa laatua olevaa tietoa historiallisten alusten rakennustekniikasta ja mallien rakentelusta.
Mallisi oli hyvin ja huolellisesti rakennettu ja ansaitsee hyvän arvostelun. Miinusta tulee todenmukaisuuden puutteesta, joka ei ole mallinrakentajan syy. Pisteet: 3.5
Kiitoksia Reijo Paulukselle ja Opa Laitiselle rakentavista ja kannustavista kommenteista!
Märssykoriin liittyen ensi reaktioni oli laatikon sisältöön tutustuessani, että mikähän pyykkisaavi tämä on…
Ajatukseni oli samankaltainen, että tuskinpa oli aikanaan tässä laivassa tällaista sorvattua symmetristä koria.
Laivavene on metalliavalua ja standardipaatti jonka saattaa löytää jonkun muunkin mallin laatikosta. Tässä sarjassa sen osalta tehtäväksi jäi ainoastaan maalaaminen.
Peräpeiliä en sen enempää ajatellutkaan, miten se kyseiselle vuosisadalle oikeasti sopii.
Kiitokset kirjavinkistä!
Galleria 
