Hieno Prima! Maalipinta näyttää juuri sopivan kiiltävältä hyvin hoidetuksi Vespaksi. Huomaa, että sinulla on pensselityöskentely hallussasi.
Väri ei ole "oikea", mutta on tyypillisen "vespamainen". 50- ja 60-luvun alussa juuri tuollainen vihertävänharmaa oli vakiovärejä. Primaveran vakiovärit Suomessa olivat valkoinen, punainen ja kirkas oranssi. Jokunen tumman sininenkin taidettiin tuoda. (?)
Terapiamalliin pitää tietysti suhtautua suurpiirteisesti, eikä syynätä ihan jokaista yksityiskohtaa suurennuslasilla.
Jos jostakin pitäisi kuitenkin vielä nipottaa, niin vaikkapa muutamista yksittäisten osien väristä. Pakoputken pitäisi olla musta (tai ruosteinen) ja takavalon"lasin" reuna on oikeasti myös punainen.
Moottori on myös jotenkin kummallisesti vinossa. Ihan kuin takaiskari olisi aivan liian pitkä. (?) Oikeasti vauhtipyörän suojapellin kolot ovat vain vähän eri
kulmassa kuin moottoriluukun kolot. Tämä taitaa olla kuitenkin mallin rakennevika.
Takajarrun vaijeri roikkuu myös aika pahasti. Se tulee oikeasti kytkin- ja vaihdevaijereiden ja sähköjen kanssa samasta
läpiviennistä, eikä kauheasti sivusta edes näy.
Moottorinluukun lukituksen vivun pitäisi sojottaa suoraan taaksepäin olleessaan kiinni. Luukku avataan kääntämällä vipu yläkautta eteen. Alaspäin sen ei pitäisi koskaan roikkua.
Jos Primaverassa on kassikoukku (lisävaruste), se pitäisi olla kiinni
penkin etureunassa. Ns. isorunkoisissa Vespoissa koukku on kiinni rungossa.
Vespassa ei ole oikeasti kovin paljon kromia. Lampun ja mittarin kehykset, kytkimien suojakuori ohjaustangossa, hansikaslokeron lukko, ohjauspylvään lukon suojakilpi ja äänimerkin uloin ritilä taitavat olla ainoat kromatut, tai oikeammin niklatut, osat. Kaikki muu "kiiltävä" on alumiinia, maalattua tai ruostumatonta terästä. Ruostumatonta terästä ovat akselien mutterien suojakupit ja keskimmäisen kumimaton kiinnityslistat.
Ja sanotaan mitä tahansa italialaisesta työnjäljestä, Vespan alkuperäiset kromaukset/niklaukset ovat oikeasti hyviä. Tarvikeosat, tavaratelineet ja muut sellaiset kylläkin ruostuvat heti, mutta orkkisosat eivät tahdo ruostua millään.
Jos Vespasta haluaa tehdä käyttöpyörän, eikä mitään näyttely-yksilöä, kannattaa kiinnittää huomiota etenkin moottorin etu- ja alaosien, keinuvarren ja takavanteen moottorinpuolen likaamiseen. Useimmissa yksilöissä ne ovat paksun möhnän peitossa. Tuo jo aikaisemmin ollut
linkki on mainio referenssisivu.
Odotan suurella mielenkiinnolla, minkälaisen kuskin tälle teet. Primaverahan on perinteisesti vakiokuntoisena (=pienitehoisena) ja sirona "tyttöjen pyörä" (joka kelpaa näköjään myös
filmitähdille). Referenssikuvia löytyy googlaamalla vaikka millä mitalla…
Sopivasti tuunattuna sillä sitten ajetaankin
kilpaa ja kovaa.
Itselläni on samainen malli ollut työpöydällä jo hyvän aikaa. Malli on kuitenkin tehty italialaisella suurpiirteisyydellä ja on sen verran väärän muotoinen, että pahemman laatuinen AMS haittaa edistymistä. Pienoismallin rakentamista ei yhtään edistä tai helpota se, että työn alla on muiden 1:1 projektien lisäksi myös yksi Primavera. Tulee syynättyä kaikki yksityiskohdat turhankin tarkaan. ;)
Kiitos mukavasta mallista.