Pienoismallit.net

Gloster Gladiator Mk.II

GL-276

Rodenin Gladiaattori höystettynä Eduardin etsisetillä ja Galdecalin sekä itseteetetyillä siirtokuvilla. Sarja on hyvä ja mittatarkka, mutta halusin lisätä yksityiskohtia, joten hommasin vielä Eduardin etsiosat. Rakentamisessa meni noin 4kk, välillä oli tosin pitkiä taukoja. Kirjoitin blogin jälkikäteen.
Malli kuvaa esikuvaansa välirauhan aikana keväällä 1941, 1/LLv 16:ssa Rissalassa.
GL-276 paloi pahoin kk-panoksesta Haarajärvellä -42 ja teki pakkolaskun Sidorovaan -43, mutta selvisi sodasta.

merkinnät

Malli valmistui sopivasti vuoden 2009 Model Expon aattona, jossa se sijoittuikin ihan kiitettävästi. Humbrolin maalien kanssa tullut ohenneongelma ja huono maalipinta harmitti hieman, kun en saanut sitä täysin korjattua. Takiloinnin liiimatipat jäivät myös vähän pistämään silmiin. Muuten olen ihan tyytyväinen tuotokseeni.
Koska siipien tukivaijerit ovat esikuvassa ns. RAF -vaijeria, joka on profiililtaan lattaa, tai oikeastaan siipiprofiilia muistuttavaa, halusin kokeilla tehdä sitä myös pienoismalliin. RAF-vaijeria on saatavana messinkisyövytteenä, mutta epäilin etten saa sitä pysymään suorana. En myöskään löytänyt mistään tarpeeksi ohutta valmista styreenistrippiä. Muistaakseni sitten sain Huopaisen Harrin kautta tietoa, että Ami Hassinen olisi tehnyt RAF-vaijeria venyttämällä muovista siipitukiprofiilia. Käytin samaa tekniikkaa, mutta käytin sopivaa neliskanttista styreenistrippiä. Jotta saisin muovitangot pysymään suorana ja kireällä, liimasin pienet…
Gladiatoreissa oli RAF:n Shadow shading -kaavio, jossa alasiipien ja rungon kylkien alaosan kaavio oli maalattu vaaleammilla sävyillä, näinollen niiden pitäisi varjossa näyttää yhtä tummalta kuin yläsiipien ja rungon yläosan värisävyt. Peribrittiläistä ajattelutapaa parhaimmillaan. Siipien alapuolet oikealla ovat valkoiset ja vasemmalla mustat, rungon alaosa ja korkeusvakaimien alaosat ovat alumiinisävyllä, siipien värit ilmeisesti omakonetunnuksena ilmatorjunnalle. Käytin maaleina Xtracolorin valmissävyjä RAF Dark Earth ja Dark Green, sekä Duralumin-sävyä. Vaaleammat sävyt ovat Humbrolin 119 light earth ja muistaakseni vihreä 102. Musta ja…
Rungon ja siipien kokoonpano oli melko kivutonta, kittiäkin meni vain suurimpiin liimasaumoihin runkopuolikkaiden liimauksessa ja alasiipien ja rungon liitoksiin, sekä pariin hymykuoppaan. Eduardin setissä oli melko paljon etsiosia rungon ulkopinnalle, mm. ohjaamon luukut, jäähdyttimen kenno, vaijerien läpiviennit, runko- ja siipikonekiväärien suojalaipat sekä tähtäimen jyvät ja kehä.
Ohjaamo meni nippuun melko kivuttomasti, Eduardin setin ansiosta detailitaso nousi roimasti, mm. istuin oli toteutettu syövyteosista. Halusin tulevaisuuden projekteja silmälläpitäen kokeilla myös rungon sisärakenteen tekemistä messinkilangasta juottamalla. Kehikko onnistui ihan hyvin, lisäsin siihen myös tukivaijerit elastaanilangasta. Valitettavasti hieno runkorakenne ei valmiista mallista näy kuitenkaan juuri ollenkaan :). Ohjaamon sisäosat maalasin Xtracolorin interior greenillä ja takarungon verhoilun sisäpuolen tummanpunaisella kuvastamaan suojalakkaa. Lisäsin TR.9C -radioon pari detailia ja siirtokuvan.