Nyt on Mersu vihdoinkin valmis. Sarjasta jäi aika ristiriitainen tunne. Se oli toisaalta mukava rakennettava, osa palikoista kävi paikalleen kuin ihmisen mieli mutta osa oli todella sovitettava tarkasti ja siinä tarvittiin viilaa, hiekkapaperia ja väkivaltaa. Siirtokuvat olivat tosi hyviä, istuivat paikalleen mukisematta ja menivät pieniinkin uriin - ainakin pehmentimiä käyttämällä. Ohjeissa oli joitain kummallisuuksia mm. käytettävistä värisävyistä mm. laskutelinekuilut olisi pitänyt maalata muistaakseni alumiinin värillä. Maalaus on tehty Xtracolorin väreillä.
Messerschmitt Bf109 E-4

Päällisin puolin sarja vaikutti hienolta, arvostelujen mukaan se oli hyvin mitoissaan ja muodoissaan. Sarjan pintadetaljointi oli tyypillistä uutta Eduardia; terävää ja nättiä. Vain kaksi asiaa oli nostattanut arvioitsijoiden kulmakarvoja. Sarjan ohjaamon kuomussa oli eräiden arvioitsijoiden mukaan jotain pielessä ja asiasta on käyty debattia puolesta ja vastaan. Toinen täysin kiistaton asia on sarjan renkaat, tai pikemminkin niiden keskiöt, jotka ovat sieltä jostain.
Itse rakennusvaihe osoitti, että sarja ei ole ihan "tamigawa-laatua"; osien yhteensopivuudessa on toivomisen varaa. Lähes kaikkea joutuu sovittelemaan ja hiomaan ennen kuin palikat asettuvat paikoilleen. Mutta sitähän se mallinrakennus on - rakennussarjahan on vain raaka-aine, josta valmista mallia aletaan rakentaa.