Pienoismallit.net

Messerschmitt Bf109 E-4

Eduard julkaisi talvella jälleen yhden Mersu 109-aiheisen rakennussarjan. Tällä kertaa kyseessä oli Bf109 E ja tarkemmin sen ensimmäiset alatyypit E-1 - E-3. Vaikka Mersusta on julkaistu kymmeniä eri sarjoja ja vaikka samasta aiheesta on markkinoilla ollut Hasegavan vanha sarja, tämä täytti kuitenkin 1:32 E-Mersun mentävän aukon. Jäin odottelemaan tulevaa E-4/E-7 -versiota, joka julkaistiin myöhemmin keväällä ja kun se ilmestyi K-kauppaan niin olin mennyttä miestä.

Päällisin puolin sarja vaikutti hienolta, arvostelujen mukaan se oli hyvin mitoissaan ja muodoissaan. Sarjan pintadetaljointi oli tyypillistä uutta Eduardia; terävää ja nättiä. Vain kaksi asiaa oli nostattanut arvioitsijoiden kulmakarvoja. Sarjan ohjaamon kuomussa oli eräiden arvioitsijoiden mukaan jotain pielessä ja asiasta on käyty debattia puolesta ja vastaan. Toinen täysin kiistaton asia on sarjan renkaat, tai pikemminkin niiden keskiöt, jotka ovat sieltä jostain.

Itse rakennusvaihe osoitti, että sarja ei ole ihan "tamigawa-laatua"; osien yhteensopivuudessa on toivomisen varaa. Lähes kaikkea joutuu sovittelemaan ja hiomaan ennen kuin palikat asettuvat paikoilleen. Mutta sitähän se mallinrakennus on - rakennussarjahan on vain raaka-aine, josta valmista mallia aletaan rakentaa.

merkinnät

Nyt on Mersu vihdoinkin valmis. Sarjasta jäi aika ristiriitainen tunne. Se oli toisaalta mukava rakennettava, osa palikoista kävi paikalleen kuin ihmisen mieli mutta osa oli todella sovitettava tarkasti ja siinä tarvittiin viilaa, hiekkapaperia ja väkivaltaa. Siirtokuvat olivat tosi hyviä, istuivat paikalleen mukisematta ja menivät pieniinkin uriin - ainakin pehmentimiä käyttämällä. Ohjeissa oli joitain kummallisuuksia mm. käytettävistä värisävyistä mm. laskutelinekuilut olisi pitänyt maalata muistaakseni alumiinin värillä. Maalaus on tehty Xtracolorin väreillä.
Viimein malli ylleen sai lopullisen suojamaalauksen ja pääosan siirtokuvista. Siirtokuvat olivat yhdet parhaista mitä kymmenvuotisen uusmallariurani aikana on vastaan tullut. Ne asettuivat paikalleen loistavasti, olivat ohuet, mutta kalvo niin sitkeää, ettei asettelu edes suurempien osalta tuottanut hankaluuksia. Pikkutekstejä oli lähes tuskastumiseen saakka. Jos jotai pitää valittaa niin todettakoon, että tekstit olivat useati sekä punaisena että mustana vaihtoehtona. Valitettavasti missään ei kerrottu, kumpi tulee kyseeseen.
Blogin päivittäminen on ollut valitettavan hidasta, niin myös mallin edistyminenkin. Vakaa aikomukseni oli osallistua tällä Kuopion näyttelyyn mutta kun ei ehtinyt niin ei sitten. Varsinaiseen maalaukseen on käyttänyt Xtracolorin laadukkaita maaleja. Pohjamaalin maalasin Humbrolin matta vaalean harmaalla, jonka sekoitin itse valkoisesta ja mustasta. Ennen pohjamaalausta maalasin kuluvat alueet alumiinin värillä aikomuksenani myöhemmin sitten raaputtaa suojamaalausta pois ja näin aikaansaada kulumajälkiä. Saa sitten loppupelissä nähdä, kuinka se onnistui.
Rakentaminen on edennyt hitaanlaisesti mutta nyt ovat mallin pääosat koossa. Sarja on aika ristiriitainen: osa palikoista sopii toisiinsa ihan heittämällä mutta osa ei sitten millään. Ensin mainitusta on esimerkkinä korkeusvakaajat ja niiden tuet, jotka kävivät paikalleen ilman sen kummempia kommervenkkejä. Jälkimmäisestä esimerkkinä on lähes koko etupää, jonka kaikkia paneeleja sai sovitella viilan kanssa. Edelleen siipien sovitus on hankala ja siipien v-kulma saattaa jäädä hurricanemaiseksi. Itselläni se jäi vähän liian pieneksi. Kuvat puhukoot puolestaan.
Rakentaminen on edennyt jo siiven puoliskojen yhteen liimaamiseen. Niidenkään sovite ei ollut ihan kohdallaan mutta menivät nippuun. Haastetta riittää, että saa nuo siipiaseet pysymään ehjinä! Liimauksen - ja maalauksienkin - kuivumista odotellessa maalasin moottorin kuomun siihen pisteeseen, että runkoaseet voi asentaa paikalleen ja suojata ne sitten vaikka teipillä.
Hieman hitaasti etenee tämä rakentaminen mutta nyt, noin 20 työtunnin jälkeen olen saanut liitettyä rungon yhteen ja ohjaamon rungonpuoliskojen välin. Ohjaamon sovittelussa ei ollut mitään ihmeellistä. Tosin rungon etupää on sarjassa vähän lerppu ja sai olla tarkkana se meni tarkasti paikoilleen. Kuten kaikissa 109-Mersuissa takarungon saumaa kannattaa pyyhkäistä viilalla molemmilta puolilta niin, että liimauksen jälkeen niin rungon ylä- kuin alapuolellekin jää näkyviin pitkä koneen suuntainen sauma.
Kuten tavallista, rakentaminen lähti ohjaamosta. Se koostui ihan loogisista kokonaisuuksista, sivuseinistä, "kehdosta", istuimesta ja sen rungosta, mittaritauluista, ohjaussauvasta jne. Ohjaamoa täydensi ihan hyvä syövyteosasarja, jossa olivat istuinvyöt, mittaritaulut, polkimet ja joitain hanikoita. Oikealle seinälle tuleva kytkinpaneeli oli maalattu RLM 66-värillä, joten jätin sen pois ja maalasin paneelin RLM 02:lla, sillä ohjaamon väri vielä E-Mersussa oli RLM 02. Itse ohjaamo istui runkoon mukisematta.