Pienoismallit.net

VL Pyry (PY-20)

Toissapäivänä valmistui tämä hieman venähtänyt, jokusen tovin keskeneräisenä laatikossaan motivaation paluutakin odottanut AZ Modelin sarja tästä yhdestä menestyneimmästä Suomalaisesta lentokonetyypistä, VL Pyrystä.

Sarja näytti laatikossa perin näppärältä tulkinnalta Pyrystä, ja kivan mallin siitä saakin rakennettua, mutta aivan helpoimmaksi rakennettavaksi se ei osoittautunut (ainakin kun kantapään kautta huomasi muutaman jännän, kuten itselleni kävi). Loppujen lopuksi ihan kiva limited run -sarja, en kuitenkaan ensimmäiseksi sellaiseksi suosittelisi.

Kasaus
Ohjaamosta puuttuvat polkimet tein muovitangosta ja etsiosien jämistä. Samoin ohjaussauvat loistivat poissaolollaan, tosin rakennusohjeissa annettiin mitat niiden tekemiseen muovitangonpätkistä. Seurasin kuitenkin firman nettisivuilla olleita kuvia ja tein etuohjaamoon lenkkikahvallisen, ja taakse simppelin nuppipäisen sauvan. Takaohjaamon oikealle seinustalle tein LaGG 3:n raketista tulensammuttimen. Istuinvöitä ei sarjan arkilla tullut kuin yhdet, joten yhtenäisen ilmeen vuoksi tein molempiin penkkeihin vyöt leikkaa-liimaa-menetelmällä Eduardin ranskalaisvöistä. Hyperscalen arviointikappaleessa näkyy olleen korjattu arkki myöskin. Hämmentävää…
Mittaritauluista puuttui etutaulun toinen sivukonsoli. Päätin voivani elää ilman moista enkä käynyt askartelemaan korviketta.
Ohjaamon sovitteet rungonpuolikkaitten väliin olivat väljähköt, mutta paranivat muovilistan liimaamisella liimapintoihin ohjaamon lattiakappaleessa. Lattian takaosaa kannattelemaan tein tappiliitokset kuparilangalla. Valmiin ohjaamon perusväriksi ruiskutin medium sea greyn ja neppailin yksityiskohtia sekä hieman kulumia sekalaisilla akryyleilla.
Kun tuli aika liimata runko kasaan ja ohjaamo sinne sisään, tuli vastaan kaksi jännää:
1) Ohjaamon lattian takaosan tappiliitokset vetivät lattian vinoon koska ohjaamon yläreunat olivat rungonpuolikkaissa hieman eri korkeuksilla (ja mittasin tappien reikien paikat reunasta alaspäin).
2) Mittaritaulu mahtui luontevasti vain aivan liian eteen, tuulilasin etureunan kohdalle, syynä joko liian taakse laitettu takaistuin (jolloin lattia tuli liian eteen), ihan aan valmistajan spedeily, tai vähän molempia. Ota tuosta selvää. Selviä ohjureita ei rungonpuolikkaissa ollut eivätkä ohjeiden nuolet auttaneet paljoa.
Ensimmäinen jännä hoitui simppelisti toisen kuparitapin katkaisulla, toisen kohdalla annoin taas kerran olla, mittaritaulu olisi ottanut kiinni ohjaussauvaan oikeassa paikassa, eikä osien purku ollut houkutteleva ajatus. Ensimmäisen liimausyrityksen sai repiä irti huomattuani sen menneen vinoon liimattuani sen aukon reunan mukaan liimaamieni muovilistojen varaan.

Runko meni sitten kasaan ongelmitta, hieman kittiä tarvitsi siellä täällä kuten missä tahansa sarjassa. Ainoastaan ohjaamon takaseinään jäi milliputtia vaatinut rako. Siipi istui paikalleen ihan mukavasti (lue: vaati hieman ohutta muovilevyä alaetusaumaan), tosin siiven yläpinnan ja rungon sauman sai siloittaa ja pyöristää kitillä. Peräsimen ja vakainten liimaukset vahvistin kuparilankatapeilla. Vakainten tukia ei sarjassa tule, mutta ohjeissa annetaan mitat v-tukien tekemiseksi, mutta koska olin tekemässä konetta vuoden 1941 asussa, tein vanhemmanmallisen yksinkertaisen tuen hieman litistetystä rokotusneulasta.

Nyt vakainten kiinnityksen jälkeen pisti silmään se motivaation tuhonnut jännä kuin märkä sukka. Se rungonpuolikkaiden lievä erilaisuus ei rajoittunut vain ohjaamon reunojen sijoittumiseen hieman eri korkeudelle, vaan myös alareunat olivat eri korkeuksilla, joka sitten veti siiven aika lailla vinoon. Sadatellen revin siiven irti kittauksineen kaikkineen. Seurasi motivaationkeräystauko.
Jahka sitten ryhdyin korjaukseen, ei ongelma ollut paha, ratkesi saumaan toiselle puolelle liimatulla muovilistalla. Siiven liimauksen sai sitten taas kitata ja käsitellä uudestaan.

Sarjan viimeinen suurempi jännä olivat hartsista valetut kiinteät laskutelineet, joitten liimapinta oli jostain syystä vaakasuora. Osien mastereiden tekijälle ei kai sitten ollut juolahtanut mieleen että jotta tassut joitten pitäisi osua kohtisuoraan maahan, niiden ollessa kiinni lievällä dihedraalilla varustetussa siivessä, tulisi liimapinnan olla myöskin hieman vino… Runsaalla kuivasovittelulla maustetun hiomaurakan jälkeen tassut istuivat mukavasti paikoilleen ja liimasin ne pikaliimalla kiinni siipeen. Erittäin hennot telineiden kohdistusmerkit siivessä kannattaa vahvistaa vaikka ohuella tussilla ja käyttää hitaammin jämähtävää pikaliimaa äkillisten kaljuuntumistapausten välttämiseksi.

Siivenkärjissä olevat navigointivaloja kuvaavat nystyrät leikkasin pois ja tilalle poraamiini reikiin liimasin pätkät messinkiputkea, näihin tulisin asentamaan myöhemmin läpinäkyvät CMK:n hartsivalot. Sarjan hartsisen paksuhkon pitotputken korvasin rokotusneulasta ja muovilevystä tekemälläni väkkärällä. Kiinnivaletut laskeutumisvalot tuppaavat olemaan vähän ankeita, joten leikkasin sen pois ja tein uuden linssin kirkkaasta valurungosta, jonka jätin kiinnitettäväksi vasta loppukoonnassa.

Sarjan moottoripelti oli aika hyvin valettu yhtenä kappaleena, ainoastaan etureunassa oli muutama pieni kupla täytettäväksi. Muodossa oli kuitenkin parantamisen varaa. Ei-aivan-täysin-pyöreä etuprofiili korjaantui hiomapaperilla. Pellitystä mittakaavapiirroksiin verratessa se paljastui myös liian pitkäksi. Alapuolella olevan "pahkuran" takana oli ylimääräistä pituutta varmaan lähemmäs kahta milliä, sen poistamalla ongelma poistui. Sarjan ratkaisu kiinnittää moottoripelti suoraan rungon etureunaan ei näyttänyt hyvältä, joten liimasin rungon etureunaan muovilevyä, pyöristin hiomalla reunan ja ohensin moottoripellin takareunan sisäpuolelta. Nyt kun moottoripelti ei enää kiinnittynyt mihinkään, tein moottorin ja rungon väliin tapin kuparilangasta, ja rakensin vielä hetken mielijohteesta rei'ällisistä muovilevyn paloista "kakun" vahvistamaan liitosta.
Sarjan moottori ei muistuttanut kovin paljon Wright Whirlwind R-975-E3:ta jo sylinterien etupuolella olevien työntötankojensa takia, mutta koska pakokaasunkeräinrengas kuitenkin peittäisi siitä suurimman osan, en päätynyt detaljoimaan tai korjailemaan sitä mitenkään.

Ohjaamoiden väliin tulevasta kehikosta ohjeet eivät maininneet niin mitään. Koska se kuitenkin on melko suuri kokonaisuus näkyvällä paikalla kuomun alla, tein kehikon kuparilangasta ja taaksepäin osoittavan pienen lipan jostakin käyttämättä jääneestä etsiosasta.

Sarjan vacukuomu istui siistimisen jälkeen hyvin paikoilleen. Ennen Gator Gluella kiinnitystä kastoin sen Johnsonin lattiavahaan ja liimasin venytetyn valurungon pätkän poikkipienaksi takimmaisen aukeavan osuuden taakse.

Maalaus & siirtokuvat
Ei sen kummepia kommervenkkeja, siispä ranskalaisin viivoin listausta työvaiheista.
- Pohjamaali Mr. Surfacer 1000:ta spraypullosta
- esivarjostus mustalla
- revanssiraidat RLM04:ta (xtracrylics)
- alapintojen vaaleanharmaa Vallejon deck tan
- yläpintojen vihreä Vallejon model air US dark green, musta 1:5 -sekoitus RLM66:sta ja mustaa (xtracrylics)
- kiiltävä lakka (Johnsonia) + siirtokuvat (hyvää tavaraa, ja yhtenä kappaleena tehdyt kansallisuustunnukset vielä)
- dekaalien päälle johnsonia + mattalakkaus (Vallejo model air)
- kulumia eturungon duraalilevyverhotuille alueille Citadellin boltgun metallilla
- tummanharmaan pastellipölyn pensselöinti uriin ym. detaljeihin + pyyhintä vanupuikoilla ja vedellä
- pakokaasuvanan pensselöinti parilla eri ruskealla pigmentillä
- lopullinen lakkakerros sekoitus Tamiyan flat basea (10%) ja Johnsonia (90%).

Viimeistely
Lopullisen lakkakerroksen kuivuttua irrotin kuomumaskit. Vaikka varovasti kävin uusiteräisellä veitsellä ikkunoiden reunat läpi, tuli rajoista paikoin hieman repaleiset niin että mr. surfacer-pohjamaalia näkyi paikoin. Harmitti, mutta koska paikkamaalaus ei houkuttanut ja efekti toi mieleen käytössä tulleet kulumat, annoin kuomun olla.
Tummalla metallimaaliseoksella kuivapensselöidyn pakokaasunkerääjärenkaan liimasin paikoilleen Gatorilla, samoin kuin ohuista pääteholkeista tekemäni ilmanotto/jäähdytys(?)putket. Soikeaksi puristettu alempi putki on ehkä hieman liian iso, mutta pienempää ei ollut (tuo pienempi olisi ollut taas liian pieni, ja oli vielä viimeinen niistä puolesta tusinasta mitä sain vuosia sitten). Pitää vaihtaa jahka saan näppeihini paremmin sopivia. Navigointivalot liimasin samaisella liimalla, kuten laskeutumisvalon, joka taustan olin maalannut hopeanväriseksi (näin jälkiviisaasti ajatellen folio olisi ehkä näyttänyt paremmalta). Viimeisenä silauksena liimasin kannuspyörän paikoilleen (jonka lyhyen kohdistusnastan korvasin kuparilangalla), maalasin päätelineiden pyörät, pölytin kaikki kolme pyörää soveliailla pigmenteilla, ja laitoin potkurin paikoilleen.

Lopputulokseen olen noista muutamista sarjan puutteista ja ongelmakohdista huolimatta tyytyväinen, mitä nyt siipi voisi tosin istua vähän ylempänä (tai alempana, riippuen mistä katsoo), nyt jäi pieni askelma alapuolen runkosaumaan. Samoin rungon ja siiven jättöreunan välisen siirtymän pitäisi olla pyöreämpi, suoraan laatikosta siihen tulee kulma. Ja taas kerran pääsi kuomun alle livahtamaan jotain moskaa (etummainen yläikkuna), todennäköisesti moottoripellin tappiliitosta poratessa syntynyttä jätöstä. Kuomu pitäisi vaan liimata paikoilleen vasta sitten kun on täysin varma että mallin sisusta on sitten tiivis.

Saisi AZ tehdä Pyryn myös 1:48-skaalaankin. Tällä hetkellä ei taida olla olemassa kuin vacusarjaa.

Kommentit

wade 23.8.2009 15:58 Vastaa lainauksella
Jaha, tulikin sitten tarve ottaa koko arvosteluasteikon yläpää käyttöön…mitäs niitä tähtiä säästelemään. Jos ei tämä malli niin mikä sitten?

Elävä maalipinta tässä mittakaavassa, tarkka rakennustyö ja hyvä selostus miten tähän on päästy. Huippua!
Upeasti rakennettu malli.Rakennusselostus hyvä, malli on tarkasti ja hienosti rakennettu maalipinta hyvä ja selkeä tähän mittakaavaan.Upea;)
Kaikin puolin hyvin tehty Pyry-malli. Siisti, hyvin maalattu, hyvät kuvat. Helppoa antaa kunnon pisteet.
Hieno Pyry!!!
Olen etsinyt kelvollista keltaista panssariprojekteihin. Miten hyvin tuo Xtracrylics'n RLM04 peittää? Kuvien mukaan ihan hyvin, mutta vaatiko monta kerrosta? Mikä oli pohjamaalin sävy? Muuta huomioitavaa?
PhantomII 23.8.2009 21:04 Vastaa lainauksella
En kommentoi onko putket liian isoja yai pieniä, mutta sen sanon että oikein hienon Pyryn olet värkännyt kyllä. Potkuri on myös oikein hieno.
Tero Tyni 23.8.2009 21:31 Vastaa lainauksella
Heh, tästähän on kyllä suuri apu omaa Pyryä rakentaessa, ja hattua täytyy nostaa. Kun katsoo pakkauksen osia niin tuntuu vaikealta uskoa, että niistä saa näin hienoa aikaan. Osat ovat hienosti detaljoituja, mutta työtä riittää sovittelussa. Täydet pojot täytyy antaa. Tässä on todella ollut rakentamista. Myös maalipinta on hieno ja kauniin vihreän olet yläpintaan saanut.

Tästä mallista (ja esikuvasta) täytyy oikeasti sanoa, että "kaunis"!
Kiitosta! Kiva kuulla että miellyttää silmää.

Xtran akryyli-RLM04:sta:
En osaa tarkasti sanoa montako kerrosta vaati, kun ruiskulla maalasi. Ihan hyvin se minusta peittää, kun ei ihan mustalle pohjalle maalaa. Eli vaalea pohja parempi. Tässä pohjamaalina käyttämäni mr. surfacer 1000 on sävyltään samanoloista kuin tuo sisustan medium sea grey, hieman vaaleampaa. Kuitenkin sen verran lähellä että vedin kuomuun suoraan surfacerin toimittamaan kuomun kehysten sisävärin virkaa.
Hurricanestani oppineena (siinä keltainen jäi mustan alle vihertämään) en maalannut keltaista suoraan pohjavarjostusten päälle, vaan ruiskutin vaaleanharmaata ohuen kerroksen väliin.
Ei minusta tuon kanssa mitään sen kummempia kikkoja ole. Vaalea pohja ja useampi kerros ruiskulla että pensselillä maalatessa (tosin ruiskulla saa yleensä yhdellä istumalla maalattua).

Potkuri onnistui minusta kanssa mukavasti. Olisi vain pitänyt jotain muuta kuin vallejon model colorin messinkiä käyttää noihin reunarautoihin. Inhottavaa ainetta pienellä pensselillä maalattavaksi, muhkuraista ja tasaista rajaa vaikea tehdä. Joku citadellin sävy tai vanha kunnon emalimaali olisi varmaan toiminut paremmin.
Mutta onhan niillä vanhoilla Citadellin musteilla yksi loistava käyttökohde missä uudemmat washit eivät varmaan toimi samalla lailla, nimittäin nämä puupotkurit. Tumma ruskea pohjalle, vaaleammalla kuivapensselöinti, ja siihen päälle kerros mustetta (chestnut). Ainakin tässä skaalassa minusta aika hyvä kuvio syntyi.
Noittne inkkien päälle ei muuten kannata vetää johnsonia huolimattomasti, liukeavat uudelleen vahaan kuivanakin. Eli ensimmäinen kerros varovasti ruiskulla tai sitten ohut kerros pensselillä yhdellä vedolla. Jos jää hieromaan, lähtee liikkeelle.
En tunne ollenkaan tätä konetyyppiä,katsoin ensin,et Zeron etupää,Moranen takaosa,Westland Lysanderin ohjaamo,Spitfiren siivet ja Brewsterin takasiivet,ropeli tallin seinältä,pojat käyny ostoksilla ja osat yhteen,no mut hei ja aito Suomi kone.Olet tehnyt kyllä komean mallin ko.mittakaavassa.
No, eipäs herjata. Spitin siivet eivät ole tippaakaan tuon näköiset vaan ne ovat paljon nätimmät ja muodoltaan täydelliset. Fokker D.XXI:n siipiä nämä paljon enemmän muistuttavat.
Mutta tosiaan hieno malli, en ala sen yksityiskohtaisemmin kehua ja kaikki sanottava on varmaan jo sanottu. Hyvin siisti ja puhdas, mikä on omasta mielestäni vain positiivista.
Ei voi kuin mykkänä ihailla. Taidan suosiolla lykätä oman Pyryni takaisin kaapin peräseinälle… Erittäin tyhjentävä rakennusselostus ja lähes täydellinen lopputulos. Kumarran syvään ja annan…
Tally-ho 26.8.2009 09:37 Vastaa lainauksella
Uskomattoman hieno Pyry. Limited-run mallistakin voi saada näin mahtavan lopputuloksen Ei voi muuta kuin antaa täydet pojot!
Pinnat upeasta koneesta, ja panostuksesta kirjalliseen selostukseen.
No johan on markkinat kun olet tehnyt hienon mallin. Puuttumatta noihin yksityiskohtiin on todettava kaikkine työselostuksineen, jotta olet nänyt vaivaa ja se näkyy!! Syvä kumarrus ja hattu ylös!!