Antti Lappalainen kirjoitti:
Milläköhän ilveellä se lyihy on rahdattu tuonne torniin? Mahtanut olla rankkaa hengitellä lyijyhuuruja tuolla kopperossa.
Terve Antti! Haulimestari, joka vastasi lyijyn sulatuksesta, kiipesi aamulla neljän maissa torniin tulia virittämään. Talvella lyijypadan lämpeämiseen saattoi kulua kolmekin tuntia. Lyijyharkot vedettiin ylös torniin hytin seinän ulkopuolella olevan väkipyörän avulla. Hytin yksi seinä oli saranoitu ja avattiin harkkojen sisäännoston ajaksi. Lyijy sulatettiin hytissä ja lapottiin käsikauhalla seulan läpi putkeen. Seuloja oli eri kokoisia riippuen siitä minkä kokoisia hauleja haluttiin. Seula oli putken päässä, jonka läpi sula lyijy valui. Matkalla alas lyijy pisaroitui ja jäähtyi. Haulit jäähtyivät lopullisesti pudotessaan alhaalla olevaan vesiastiaan (olen kuullut puhuttavan myös hiekka-astiasta).Haulitornin juurella nököttävässä haulitehtaassa haulit kuivattiin, seulottiin ja lajiteltiin sekä kiillotettiin grafiittirummussa. Lopuksi ne pussitettiin naisten neulomiin kangaspusseihin.
Kopperossa näyttäisi olevan jonkinlainen ilmanvaihtotötterö katolla,mutta tiedä häntä onko siitä ollut mitään hyötyä. Aivan ankarilla pakkasilla haulimestari ei kuulemma kiivennyt torniinsa. Haulitornin läheisyydessä (Ahjolan vieressä) sijaitseva nykyisin siniharmaa puutalo oli haulimestarin asuintalo.