Henschel Hs 129B-1

Oon Jarnon kanssa hyvinkin pitkälti samaa mieltä. Hyvin maalattu ja oikein hyvät kuvat olet saanut otettua. Kone itsessään on minusta ruma mutta malli hyvä.

Hieno kone aika karun näköiseksi muotoillusta mallista.

hieno ja siististi tehty malli!

Ruma leko, mutta hieno malli ja hienot kuvat! Onnea jatkoprojekteihin! Säistämisestä on ollut välillä kovaakin äittelyä mielestäni vähän turhaankin. Makuasioita nääs… Sinun perustelusi mietoon kuluneisuuteen on todella hyvä. Tosiasiassahan sotien alkuvaiheessa ja sodan kuluessa uudet/huolletut koneet varmaan olivat siistimpiä käytön lyhyyden vuoksi ja siksi, että oli aikaa, materiaaleja ja henkilökuntaa putsaamaan niitä. Tämä siis koskee varsinkin Saksaa ja WWII-koneita.

Kiitos kommenteista.

Ei tunnu tämä Henschelin pääsuunnittelijan Friedrich Nicolausin luomus ketään lumoavan kauneudellaan. Ei se kyllä mikään ruusu ole, mutta kukkiihan se perunakin. Mielestäni loistavaa pelisilmää osoittaa se, että kun ohjaamosta tuli niin tavattoman ahdas niin moottorinvalvontamittarit ja tähtäin sijoitettiin koneen ulkopuolelle.

Mainittakoon vielä, että kun Saksan ilmailuministeriö etsiskeli vuonna 1937 uutta kaksimoottorista maataistelukonetta, niin paikasta auringossa kilpaili myös Focke-Wulf Fw 189C. Jälkimmäisen koneen C-malli ei sitten tuotantoon päätynyt Henschelin designin viedessä voiton, mutta ei tuota kaksinkamppailua kyllä miksikään kauneuskilpailuksi voi hyvällä tahdollakaan kutsua.

Moi Kosander,

Kuten edellä on jo todettu hieno ja siististi tehty malli + poikkeuksellinen lekovalinta, plussaa siitä! Synkän ja mustanpuhuvan oloinen maalaus/väritys oli näköjään noissa Hs 129 lekoissa, syynä lienee maataistelukoneen työnkuva. Hieno malli!

Onko tämä sama malli / Hasegawan perusmalli nyt myös Italerin "value packissa" Kfz. 305 auton kanssa?

Mallista sen verran, että 4. kuvan koneen vinous pistää silmään mutta muuten ensiluokkaista maalausta ja siistiä rakennusjälkeä.

Tuomas Hirvilammi kirjoitti:

Onko tämä sama malli / Hasegawan perusmalli nyt myös Italerin "value packissa" Kfz. 305 auton kanssa?

Mallista sen verran, että 4. kuvan koneen vinous pistää silmään mutta muuten ensiluokkaista maalausta ja siistiä rakennusjälkeä.

En osaa sanoa löytyykö Italerin laatikosta Hasen muovia. Ainakin Revell on näitä Hasegawan Hs 129:jä paketoinut omiin bokseihinsa. Tuskin kuitenkaan tätä R3:a löytyy muilta kuin Hasegawalta ja hieman pitää ihmetellä, että edes Hasegawa on viitsinyt tehdä erillisen sarjan näinkin marginaalisen tuntuisesta alatyypistä. Yhtään kuvaa en ole B-1/R3:sta nähnyt missään ja siksi oli vähän hankala alkaa sooloilemaan tuon maalauksenkaan kanssa. Omasta mielestäni tuo 70/71/65 -kaavio ilman mitään omakonetunnuksia on nimittäin melkoisen tylsä.

Hyvin onnistunut Henschel. Tarttui juuri minullekkin tälläinen mukaan FCMA - pienoismallinäyttelystä. Katsotaan pääsenkö samalle tasolle ;-)

Vaihdettu suorassa auringonvalossa otetut kuvat "studio-otoksiin" ja alapuolikin on nyt framilla. Pääsee näköjään tuo hopeointikin paremmin oikeuksiinsa… :o

Kosander kirjoitti:

…tuo 70/71/65 -kaavio ilman mitään omakonetunnuksia on nimittäin melkoisen tylsä.

Onnittelut onnistuneesta Hs-mallista. Taitaa olla ensimmäinen sivustolla ja tämäkin meni aikoinaan ohitse, nyt vasta huomasin.

Mallisi esittää tosiaan marginaalista alatyyppiä neljällä MG 17 varustettuna. Varsinaista R-merkintää tälle versiolle ei annettu, vaikka jotkin lähteet niin mainitsevatkin. Alkuperäisissä dokumenteissa tämä versio kulki nimellä Rüstsatz A ja sellaiseksi se jäikin, sillä muita kuin tämä KG + GI ei valmistettu.

Koneyksilö valmistui syksyllä 41 ja se luovutettiin tarkastusten jälkeen joulukuussa. Se oli Henschelin tehtailla (Johannisthal) testiyksilönä ja siinä ei ollut joukko-osasto- eikä itärintamatunnuksia. Hs 129-koneissa oli normimaalaus (70/71/65) ja se oli kuvioiltaan hyvin samanlainen kaikissa yksilöissä. Siis tehtaalla tehty ja standardimallin mukaan. Tässä koneessa pitäisi olla sarjanumero 0151. Kuvat ovat kuitenkin sellaisista kulmista, että varmuutta ei ole. Yleisesti numero oli vain vasemmalla puolella peräsimen tyvessä, mutta joissakin yksilöissä sarjanumero oli molemmin puolin.

Kiitos, Asko lisätiedoista. En ole koskaan tykännyt rakentaa "anonyymejä" malleja ja nyt se vika tuli korjattua tämän koneyksilön osalta. Päätelmäni testikoneesta osuivat siis jotakuinkin oikeaan.

Pitänee vielä muuttaa tuo Rüstsatz-merkintä. Jotkin lähteet tämän tosiaan R3:ksi mainitsevat.

Kiitos, vielä. Hyvää tietoa!

Ole hyvä vain. Oma villi veikkaukseni koneen myöhemmistä kohtaloista on vaurioituminen (tai pikemminkin tuhoutuminen) syksyn 44 pommituksissa tehtaalla. Mielenkiintoisena lisävarusteluversiona siitä luulisi olevan voittajien ottamia kuvia, mutta ensimmäistäkääm ei ole löytynyt.

Lokakuusta 44 eteenpäin tehtaalla keskeneräisinä olleet koneet määrättiin romutettaviksi. Samoin menivät romutukseen tehdaskorjauksiin osoitetut koneet. Vain rintamajoukkojen koneet saivat operoida niin kauan kuin kenttämiehet pystyivät pitämään omin voimin ne lentokunnossa. Ranskalaiset moottorin valmistajat oli menetetty ja samalla loppui myös moottoreiden varaosien valmistus.

Vuonna 45 menetettiin 43 konetta. Näistä vain 16 tuhottiin itse. loput olivat erilaisia in action-tilanteita (lasku/nousuonnettomuus, pommitus kentälle, vihollisen toiminta). Vielä niinkin myöhään kuin 22.3.45 on menetetty 10.(Pz)/SG 9:n kone Glenztal'n pohjoispuolella it:n vaurioittamana. Seuraavana päivänä menetettiin tappiolistan viimeinen kone samasta yksiköstä pommituksessa Schweidnitzin kentällä. Ihan loppuun asti ei ilmeisesti pystytty kuitenkaan operoimaan.

Moi taas.
Katselin lähteitäni ja huomasin mielenkiintoisen seikan. Tässä nimenomaisessa koneessa pitäisi olla lokakuusta 42 eteenpäin hinauskoukku DFS 230-liitokonetta varten. Itärintamalla siirrot olivat pitkiä ja tiet huonoja, joten huoltopuolen siirto kesti kauan. Liitokoneella saatiin kenttähenkilöstö ja tärkeimmät varaosat mukaan ja laivue oli välittömästi toimintakunnossa uudessa tukikohdassa.

Hinauslaitteisto oli samanlainen kuin Ju 87-koneissa. On kuitenkin epäselvää, käytettiinkö hinauksissa Hs 129-koneita. Mekaanikko Willi Tholen muisteli tehneensä useammankin siirtomatkan DFS:llä, mutta hinaajana oli aina Ju 87. Hän kuitenkin vahvisti, että useissa Hs-koneissa oli hinauslaitteisto.