Vought F4U-4 Corsair

Siististi rakennettu, maalattu, sopivasti säistetty.
Näillä perusteilla =

Hieno ja hieman erikoisempi Corsair.Mukavasti säistetty, joka kuvissakin näkyy.Paljon hienompi kuin omani, Revellin vastaava.Rakentamattomina jo odottaakin Birdgage ja F4U-1D Tamiyaa molemmat.Sitten joskus,.

Onpa komiasti tehty, ei voi muuta sanoa. Säistäminenkin on kertakaikkiaan aidon näköinen.

Todella hieno!

Moi Tally-ho,

aivan kuten, Jouni Koski: ”Siististi rakennettu, maalattu, sopivasti säistetty.
Näillä perusteilla =” ja Teppo Toiviainen: ” Hieno ja hieman erikoisempi Corsair” kommentoivat, yhdyn heidän näkemyksiinsä – jälleen kerran upea kone!

Kiistatta Vought F4U Corsairin (Corsair = merirosvo eli piraatti ja/tai merirosvojen käyttämä nopea laiva merirosvoukseen) ulkomuodossa ja käänteisissä lokinsiivissä on nimensä ja lempinimiensä "U-bird", "Bent Wing Bird" ja "Whistling Death" mukaisesti todella jotain hyvin omaperäistä ja voimakasta. Japanilaisten koneelle antama lempinimi "Whistling Death" (viheltävä kuolema) johtui siitä, että lokinsiipien juuressa sijaitsevat öljyn jäädyttimien ilmanottoaukot pitivät viheltävää ääntä ilmavirran kulkiessa niiden läpi.

Corsairin palvelusura oli pitkä ja kunniakas; II MS, Korea, Indokiinan (nykyinen Vietnam) sodan alku 1954 (Ranskan merivoimien lentojoukot - Aero-Navale – Flotille 14), Algeria 1954-56 (Ranskan Aero-Navale Flotillat 12F,14F- kuten edellä-, sekä 15F ja 17F), Suezin kanava 1956 (Operation Musketeer) – taas mukana Ranskan 14F ja 15F, palvelu myös Argentiinan merivoimissa 1958-65 ja ”Soccer War” Hondurasin ja El Salvadorin välillä 1969. Mallin rakentajalle Corsair tarjoaa lukemattomia eri vaihtoehtoja pitkän uransa eri vaiheista.

Rakensin myös kauan aikaa sitten juuri Hasegawan samaa koneyksilöä käsittävän mallin, joka on jo tuhoutunut/jäänyt jonnekin elämän pyörteissä. Tosin mallini ei ollut edes puoliksikaan yhtä hyvän näköinen, kun Tally-hon upea malli.

Ko. konetyyppi ja –yksilö Vought F4U-4 Corsair No. 310 kuului USA:n laivaston VF-193:een (Vessel Fighter Squadron) tunnus/lempinimeltään ”Ghost Riders”. Puolestaan VF-193 kuului Carrier Vessel Group 19:toista (CVG-19) joka oli sijoitettu palvelukseen CV-37 Princetonille. CV-37 Princeton (CV = Carrier Vessel) oli yksi 24:stä II MS:n jälkeen valmistuneista Essex-luokan lentotukialuksesta.

VF-193 ”Ghost Riders” suoritti palvelusta (amerikkalaisittain deployed) Vought F4U-4 Corsair lentokalustolla kahteen otteeseen (amerikkalaisittain tour) CV-37 Princetonilla CVG-19:ssä Korean sodan aikana (WestPac, Korean War). Ensimmäinen ”tour” oli 9.11.1950 – 29.5.1951 ja toinen ”tour” 21.3.1952 – 3.11.1952. Näin ollen Vought F4U-4 Corsair No. 310 oli mukana jommalla kummalla tai jopa molemmilla ”kierroksella”; en valitettavasti tiedä kummalla vaiko molemmilla, enkä valitettavasti tiedä ko. koneyksilön lentäjän/lentäjien nimiä.

Seuraava palveluskierros VF-193 ”Ghost Ridersilla” oli 14.9.1953 – 22.4.1954 Korean sodan jälkeen McDonnell F2H-3 Banshee suihkuhävittäjälentokalustolla, myöskin CVG-19:ssä, mutta tuolloin CVA-34 Oriskany lentotukialuksella, joka myöskin oli yksi 24:stä II MS:n jälkeen valmistuneista Essex-luokan lentotukialuksesta.

Joka tapauksessa VF-193 ”Ghost Riders” osallistui Korean sotaan ainoastaa kahdella em. ”tourilla” ja ainoastaan Vought F4U-4 Corsair lentokalustolla. Nyanssina mainittakoon, että Pohjois-Korean MiG-15 ampui alas VF-193 ”Ghost Ridersin” Ensign (aliluutnantti) John R. Shaughnessyn 7.10.1952 juuri toisen ja viimeisen ”tourin” lopulla. Alkaen 20.8.1952 VF-193 ”Ghost Riders” kohtasi ja joutui jopa taistelemaan useasti Pohjois-Korean MiG-15:ätoista vastaan, taistelut eivät ainakaan virallisesti johtaneet muihin pudotuksiin.

Taistelutilannetta toisin päin tarkasteltaessa, ainoa virallisesti hyväksytty Corsairin MiG-15 pudotus kuuluu VMA-312 (VMA = Vessel Marine Attack) Squadronin kapteeni Jesse Folmarille, kun hän 10.9.1952 pudotti MiG-15:ntoista lentäessään Vought F4U-4B Corsairia (-4B:ssä oli aseistuksena 4x20mm M3 tykit). Sinänsä ko. ollut lentotst-tilanne oli itsessään mielenkiintoinen, koska Folmar siipimiehensä luutnantti Willie Danielsin kanssa taisteli parhaimmillaan kahdeksaa MiG-15:toista vastaan – stoori on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Danielsin kone oli standardi F4U-4 kuudella 12,7 mm M2 konekiväärillä aseistettuna. Taistelun loputtua Folmarkin joutui hyppäämään pahoin vaurioituneesta koneestaan.

Teknisesti tarkasteltuna Vought F4U-4 Corsairin suorituskyky oli hyvä/erinomainen; huippunopeus WEP:illä (War Emergency Power) 385 solmua/446 mph/718 km/[email protected] jalkaa/7986 metriä, lakikorkeus 41500 jalkaa/12650 metriä, nousunopeus 3870 jalkaa/minuutti eli 1180 metriä minuutissa ja lentosäde eli range 1005 merimailia/1617 kilometriä. Moottorina F4U-4:ssa oli Pratt & Whitney R-2800-18W tähtimoottori, joka antoi parhaimmillaan WEP:illä 2100 hp:tä.

Ai niin, yksi ensimmäisistä astronauteista palveli myös VF-193 ”Ghost Ridersissa” heti Korean sodan jälkeen CVA-34 Oriskanyllä, luutnantti Alan B. Shepherd.

No, johan rönsyili taas, toivottavasti rönsyilyssä oli edes jotain hyödyllistä tietoa.

AJ

Erittäin komea kone! Erityisesti noissa matalasta perspektiivistä otetuissa kuvissa säistäminen ja pinta on todella hyvännäköinen ja uskottava. Miten tuota säistämistä on tehty?

Kiitos kaikille positiivisista kommenteista..ja erityiskiitos taas AJ:lle Corsairin taustojen yksityiskohtaisesta valottamisesta!

Kallelle vastaan, että käytin säistämiseen useita eri värisiä pastelliliituja, jotka jauhoin hienoksi jauhoksi. Ostin liidut Temperasta (heillä on erittäin hyvä valikoima eri värisävyjä). Öljytahroihin käytin Tamiyan "weathering stickejä".

Ostin viime viikolla myös ensimmäiset MIG-pigmentit ja filtterit, joten edessä on mielenkiintoinen tutustumismatka uuteen tuotteeseen ja toivottavasti autenttisempiin pintakäsittelyihin!