"lekodioraamoja" näkee aivan liian vähän. Figuista plussaa. Tätäkin konetta luulisi paljon pienemmäksi ilman niitä.
Asetelma, figut toimii tosin hyvin. Pitäisikö koneessa olla enemmän talven tuntua?
Lumesta miinukset se ei toimi. Se ei vaan näytä lumelta vaan joltain jauheelta.
Fokker D.XXI FR-97

Mekaanikko putsailee rätillä öljyisiä käsiään ja lentäjä kertoo mitä koneessa on vikana.
MPM:n Fokkeri ei ollut aivan helpoimmasta päästä rakennettava malli. Esimerkiksi ohjaamoa joutui veistelemään urakalla että sen sai sopimaan rungonpuoliskojen sisään. Myös pakkelia joutui käyttämään muutamaan paikkaan, ja oman jännityksensä loi ohjaamon takana oleva ikkuna, johon oli kyllä tarjolla lasi, mutta ei sille tarkoitettua aukkoa.
Tarkoitus oli rakentaa kone nopeasti suoraan laatikosta, mutta kuten lähes aina kun "erehtyy" referenssejä tutkimaan, tulee tarve lisäillä sitä sun tätä. Ohjaamoon lisäsin maskiteipistä ja viinipullon kauluksesta tehdyt turvavyöt ja venytetystä valurangasta istuimen takana olevan kehikon, sekä antenninmaston. Ulkopuolelle tein injektioneulasta siipikk:t, kuparilangasta peräsimen tukilangat, venytetystä valurangasta moottorisuojuksen tukikolmion ja hiuksesta antennilangan.
Maalasin Fokkerin XtraColorin emaleilla. Kyseisen maalimerkin ensimmäinen käyttökerta vaati aikamoista opettelua esim. oikean ohenteen ja ohennussuhteen kanssa, mutta lopputulos on mielestäni ihan asiallinen. Kiiltävien maalien päälle ruiskuttelin paremman puutteessa Revellin mattalakan. Pakokaasunkokoajan maalasin Revellin tummanharmaalla matalla, johon sotkin mukaan hieman gunmetallia. Useinhan sama osa on Fokkereissa maalattu kuparin tai messingin sävyllä, mutta referenssikuvien perusteella olen sitä mieltä että tummanharmaa metalli on lähempänä totuutta. Kulumajäljet tein vanhan kaavan mukaan hopeanvärisellä puuvärikynällä, ja pakokaasut sotkin pastelliliitujauheella.
Siirtokuvat ovat kokoelma sarjan omia, InScalea ja Revelliä. InScalen siirtokuvat olivat pettymys. Paksuja kuvia ei tahtonut saada kolmellakaan pehmenninkäsittelyllä mukailemaan mallin muotoja. Lisäksi painojälki oli melkoisen surkeaa.
Meikäläisellä kun on jonkinlainen pakkomielle siihen että malleilla on PAKKO olla jonkinlainen alusta, niin olihan sellainen jälleen kerran värkättävä. Valokuvakehykseen vedeltiin pohjalle seinätasoitetta johon paineltiin kosteana hienoa hiekkaa. Pihan koristepuska luovutti muutaman oksan esittämään kentän laidalla kasvavia näreitä, ja koko hoito kuorrutettiin ohennetun Erikeepperin päälle sirotellulla ruokasoodalla. Mekaanikko ja lentäjä tulevat jälleen kerran Preiseriltä. Työkalupakki työkaluineen (jep, siellä on vasara ja jakari sisällä) valmistuivat ohuesta muovilevystä ja venytetystä valurangasta.
Fokker sai kunnian aloittaa tämän vuoden teemani, eli Talvisotaan liittyvien mallien rakentamisen.
Kiitokset vielä tämän sivun tietäjille joilta sain monta hyvää neuvoa tämän koneen rakentamiseen.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.