Pienoismallit.net

Republic P-47D Thunderbolt, "Tarheel Hal"

Olen aina pitänyt massiivisesta ja tynnyrimäisestä Thunderboltista ja varsinkin sen bubbletop-mallista. Thunderboltien maalaushan oli sodan loppuvaiheessa erittäin värikästä, ja tunnettu "Tarheel Hal" on erinomainen esimerkki siitä. USA:ssa on tälläkin hetkellä lentokunnossa oleva, k.o. väreihin maalattu Thunderbolt. Tarheel Hal oli luutnantti Davisin hävittäjä 9. Air Forcessa, Euroopan rintamalla, 2 maailmansodan loppuvaiheessa (Tarheel-sana eli terva-kantapää tarkoittaa Pohjois-Carolinan asukasta, ja sitä käytetään myös University of North Carolinan opiskelijoista).

Mallini rakensin Academyn sarjasta, mutta dekaalit sain USA:sta yhden kansainvälisen mallifoorumin kautta. (en valitettavasti enää muista sen nimeä). Dekaalit ovat jostain Hasegawan vanhasta P-47D-mallista, jota mielestäni ei enää ole saatavilla. Omaan malliini käytin myös Eduardin etsiosia.

Kommentit

Huonopuoli näissä sinun malleissa on se, että niissä ei ole mitään huonoa.
lekofanit voisi antaa helposti sen *****
Värikäs laite. Siististi ja hillitysti korostetut yksityiskohdat. Ei-Lekofanikin tykkää:)
Kantri 2.1.2009 15:27 Vastaa lainauksella
Itse en hirveesti näitä lenkkareita ole koonnut,kokonaista 2.Eli enhän minä tosta löydy muuta kun siistii.
Senkin takia kirjoitan kun sulle laitoin niitä kuvaus ohjeita,luit tai et ne,niin kuvat ovat nyt mielestäni hyviä.
Upee on kone.
Tally-ho 2.1.2009 15:32 Vastaa lainauksella
Kantri kirjoitti:
Itse en hirveesti näitä lenkkareita ole koonnut,kokonaista 2.Eli enhän minä tosta löydy muuta kun siistii.
Senkin takia kirjoitan kun sulle laitoin niitä kuvaus ohjeita,luit tai et ne,niin kuvat ovat nyt mielestäni hyviä.
Upee on kone.
Moi Kantri,

Mä kyllä luin ne sun kuvausohjeet, mutta en vaan siinä uudenvuodenhässäkässä muistanut kiittää sua. Noi Thunderbolt-kuvat on nyt otettu niin, että kamera oli telineessä ja valotuasaika pitempi ja aukko pienempi. Nyt pitäis olla terävämmät kuvat
Tally-ho 2.1.2009 15:35 Vastaa lainauksella
Esa Heikonen kirjoitti:
Huonopuoli näissä sinun malleissa on se, että niissä ei ole mitään huonoa.
lekofanit voisi antaa helposti sen *****
Moi Esa,

Kiitos kehuista. Kyllä näistä minunkin tekeleistä löytyy paljon puutteita ja epätarkkuuksia. Ei taitais tämäkään Thunderbolt saada puhtaita papereita IPMS Finlandin tarkastajilta :-)
Aijai että on nätti malli! Tällaisia on kiva katsella. Kuvien perusteella erittäin siistiä työtä!
The Jone 2.1.2009 16:00 Vastaa lainauksella
Pirun KOMEA! täytyy sanoa :)
Erittäinkin onnistunut malli, huomaa kyllä että on homma hanskassa.
-Sami- 2.1.2009 16:20 Vastaa lainauksella
Melkein meni mies sanattomaksi. Täydellinen, tai olisi jos täydellinen olisi olemassa!;-)

Siisti, maalaus onnistunut, sekä siirto-kuvat. Ei tähän voi pahemmin mitää sanoa, mahtavaa!
Komea malli. Melkoisia sirkuskoneita nämä jenkkien vehkeet! :) Siirtokuvat eivät varmastikaan olleet sieltä helpoimmasta päästä työstää?
Tally-ho 2.1.2009 16:31 Vastaa lainauksella
Teemu Siltanen kirjoitti:
Komea malli. Melkoisia sirkuskoneita nämä jenkkien vehkeet! :) Siirtokuvat eivät varmastikaan olleet sieltä helpoimmasta päästä työstää?
Vanhojen siirtokuvien kanssa mulla on aina kylmä rinki siellä yhdessä paikassa. Koskaan ei tiedä hajoaako ne liottaessa tuhanteen palaseen. Sen takia mä sivelen ne aina ensiksi Microscalen Liquid decal filmillä, joka estää siirtokuvien murtumisen tehokkaasti. Tarheel Halin nokalla oleva iso sinen alue oli sirtokuva, ja ihme kyllä se istui lopulta hyvin Microscalen Solin ja Setin avulla. Kaiken kaikkiaan siirtokuvien istuttaminen kaareville ja isoille pinnoille on aina jännitysmomentti.
Enhän minä ilkeyttäni mut toi toinen pyörä onpi hiukan väärässä asennossa tuossa 3 kuvassa. Siisti yleisvaikutelma. Jotain rutinoita on noiden siipi kk:den luukkujen epämääräinen litkutus, jotenkin häviävät siipeen vaikka juuri niiden pitäisi näkyä(minun mielestä). Sit toinen on ton nokkapellityksen litkutusten puuttuminen. Ainakin mulla hyppäs silmään heti kun muuten on paneelilinjat käyty läpi. Siisti maalaus ja yleisilme muuten.:)
Esa Heikonen kirjoitti:
Huonopuoli näissä sinun malleissa on se, että niissä ei ole mitään huonoa.
Täysin samaa mieltä Esan kanssa. Hehe, taitaa olla sitten niin, että tästä tulee toinen Viikon Malli-tittelin ansainnut Thunderbolt. Tämä on paikkansa ansainnut. Täydet viisi pojoa napsahti.. Tost noin!
Tally-ho 2.1.2009 18:33 Vastaa lainauksella
MikkoHeikkinen kirjoitti:
Enhän minä ilkeyttäni mut toi toinen pyörä onpi hiukan väärässä asennossa tuossa 3 kuvassa. Siisti yleisvaikutelma. Jotain rutinoita on noiden siipi kk:den luukkujen epämääräinen litkutus, jotenkin häviävät siipeen vaikka juuri niiden pitäisi näkyä(minun mielestä). Sit toinen on ton nokkapellityksen litkutusten puuttuminen. Ainakin mulla hyppäs silmään heti kun muuten on paneelilinjat käyty läpi. Siisti maalaus ja yleisilme muuten.:)
Mikko,

Niinpä onkin päässyt käymään, että toisen renkaan litteys on pyörahtänyt väärään kohtaan:-). Mä korjaan virheen ja otan uuden kuvan. Kiitos huomiosta ja muistakin kommenteista.
AJ 24.3.2009 22:07 Vastaa lainauksella
Moi Tally-ho,

Tämäkin mallisi on päässyt luikahtamaan ohitseni, mutta kuten jo sanottu, parempi myöhään kuin ei milloinkaan…

Kuten Sami: ” Melkein meni mies sanattomaksi. Täydellinen, tai olisi jos täydellinen olisi olemassa!;-)”, Esa Heikonen: ”Huonopuoli näissä sinun malleissa on se, että niissä ei ole mitään huonoa.” ja Kalle J.: ”Täysin samaa mieltä Esan kanssa. Hehe, taitaa olla sitten niin, että tästä tulee toinen Viikon Malli-tittelin ansainnut Thunderbolt. Tämä on paikkansa ansainnut. Täydet viisi pojoa napsahti.. Tost noin!” kirjoittivat; olen täysin samaa mieltä – eipä tuohon mitään lisättävää juuri ole >Upea T-bolt!<

Eräs tuttu amerikkalainen pilotti/lentokone-expertti kuvasi P-47 Thunderboltia suureksi, vahvaksi ja rumaksi veturiksi (a big, strong and ugly locomotive), mutta samalla kertaa totesi, että erinomainen leko – mielestäni melko mielenkiintoinen ja osuva kuvaus, sillä esteettisesti siroa ja kaunista lentokonetta massiivisesta ja tynnyrimäisestä ”Jugista” ei kyllä millään saa, vrt. esim. P-51 Stang.

Republic P-47D “bubble canopy” Thurderbolt aka T-bolt (Thurderbolt = salama, salaman/ukkosen isku) lempinimeltään Juggernaut eli “Jug” oli kiistatta yksi tunnetuimmista II MS:n lekoista. Lempinimensä ”Jug” (Juggernaut = mikä tahansa suuri ylivoimaisen tuhoava voima tai objekti) mukaisesti P-47 oli suuri (II MS:n suurin amerikkalainen yksimoottorinen hävittäjä), voimakas, massiivinen ja tuhovoimainen taisteluhävittäjä, jota käytettiin useissa eri rooleissa; mm. puhtaana hävittäjänä (interceptor), saattohävittäjänä (escort fighter), hävittäjäpommittajana (fighter bomber), pitkän matkan hävittäjänä (long range fighter) ja maataistelukoneena (attack fighter). ”Jugista” tehtiin useita eri versioita, ensimmäisen varsinaisen hävittäjäversion ollessa P-47B. P-47D versiot ovat tunnetuimpia, koska niitä valmistettiin eri alaversioineen eniten, yhteensä 12603 kpl:tta. Samoin D:t valmistettiin ”bubble canopylla/teardrop canopylla/bubbletop canopylla”, lentäjän näkyvyyden parantamiseksi verrattuna aikaisimpiin ns. razorback-versioihin B/C.

Teknisesti tarkasteltuna P-47D-35-RE/RA:n (dash 35 oli viimeisin P-47D versio) suorituskyky oli hyvä/erinomainen; huippunopeus WEP:illä (War Emergency Power) 426 mph/685 km/h tai ääripaineilla ja WEP:llä hetkellisesti jopa 435 mph/700 km/h @30000 jalkaa/9144 metriä, lakikorkeus 41000 jalkaa/12495 metriä, nousunopeus 3120 jalkaa/minuutti eli 951 metriä minuutissa ja lentosäde eli range 1800 mailia/2896 kilometriä.

Moottorina P-47D-35-RE/RA:ssa oli Pratt & Whitneyn 18-sylinterinen R-2800-59 Double Wasp tähtimoottori turboahtimella, joka antoi parhaimmillaan WEP:illä 2535 hp:tä. RE-merkinnällä olevat koneet valmistettiin Farmingdalen tehtaalla ja RA-merkinnällä olevat koneet valmistettiin Evansvillen tehtaalla.

Aseistuksena ”Jugeissa” oli normina 8×12.7 mm M2 Browning konekiväärit siivissä eli tutut ja turvalliset jenkki-kk:t plus mission mukaisesti ja tarvittaessa 2-3 pommia tai 2-3 napalmisäiliötä tai jopa kymmenen puolen tuuman HVAR rakettia (ilmasta maahan raketti). Nyanssina mainittakoon, että yhden P-47D T-boltin hinta oli $85578 verrattuna vastaavasti P-51D Stangin $51572 hintaan sen ajan taaloja.

Tosiaan ”Tarheel Hal” oli luutnantti Davisin hävittäjä, joka kuului 366FS:ään (Fighters Squadron) osana 358FG:tä (Fighter Group), joka kuului 9. AF:ään (358th FG:iin kuuluivat myös 365 ja 367FS:t). Alunperin 358FG palveli 8. AF:ssa sijoitettuna Goxhilliin 21.10.1943 – 29.11.1943 ja Leistoniin 29.11.1943 – 1.2.1944. 1.2.1944 358FG siirrettiin 9. AF:ään, (vaihto 357FG kanssa, joka puolestaan siirtyi 8. AF:ään) sijaintipaikkana Raydon. 358FG siirtyi myöhemmin väliaikaisen (High Halden) lentokentän kautta Ranskaan D-Dayn jälkeen ja lopulta Saksaan. Davis ei tiettävästä saavuttanut yhtään ilmavoittoa ”Tarheel Halilla” palvellessaan 366FS:ssä, ainakaan virallisten USAAF:n ilmavoittotilastojen mukaan.

Muutamia kuvia “Tarheel Haliksi” uudelleenmaalatusta lentokelpoisesta P-47D:sta; ko. leko oli alunperin P-47D ”Big Ass Bird II”. Ko. kone on tällä hetkellä Lone Star Flight museossa Galvestonissa Teksasissa. Ympäri Teksasia on useita lentokelpoisia II MS:n lekoja, joita tuli myös kuvattua jonkin verran siellä asuessani.

Ohessa muutamia linkkejä ko. “Tarheel Halista”, näin web-aikakaudella:

www.warbirdregistry.org/p47registry/p47-4490368.html

www.flickr.com/photos/kensaviation/449099243/

www.flickr.com/photos/kensaviation/2122486234/

www.geocities.com/CapeCanaveral/7709/p47.html

www.lsfm.org

Entisenä Teksasin residenssinä suosikkilentokoneeni on luonnollisesti North Americanin B-25J Mitchell nimeltään ”Yellow Rose”. Koneen nimihän tulee perinteisestä kansanlaulusta ”Yellow Rose of Texas”, joka on epävirallinen Teksasin osavaltion ”kansallislaulu”. No joo, tuo kone tuo hyviä muistoja mieleen – varsinkin kun kuva-albumistani löytyy vielä hyviä kuvia ko. koneesta (35mm perinteisiä, ei digi). Ohessa muuten linkki jonkun ottamaan kuvaan ko. koneesta:

www.flickr.com/photos/kensaviation/150174013/

Muuten, pidän myös massiivisesta ja tynnyrimäisestä ”bubble-jugista”, erityisesti sen ”sprint”-versiosta P-47M:stä, joka oli nopein amerikkalainen hävittäjä II MS:ssä. Tästä syystä allekirjoittaneelta löytyykin kohtuullisen hyvin P-47M dokumentaatiota.

Tally-ho, kiitos myös dekaalien laitto-ohjeista; Tarheel Halissa ne ovat varmasti olleet hyvin haastava rasti, ottaen huomioon dekaalien koon ja niiden sijoituspinta-alan. Nyt seuraa tyhmä kysymys, koita kestää, mutta miten olet maalannut tuon alupinnan? Itse olen aikoinani onnistunut aina sähläämään tuon hopeanvärisen alupinnan jenkkilekoissa. Kiitos vastauksesta jo etukäteen.

AJ
Tally-ho 24.3.2009 22:33 Vastaa lainauksella
AJ kirjoitti:
miten olet maalannut tuon alupinnan? Itse olen aikoinani onnistunut aina sähläämään tuon hopeanvärisen alupinnan jenkkilekoissa. Kiitos vastauksesta jo etukäteen.
Moi Aj,

Kiitos taas todella mielenkiintoisesta taustottamisestasi. Varsinkin nuo kuvat olivat hienoja. Silloin kuin rakensin mallin, noin 5 vuotta sitten keräsin paljon infoa koneen maalauskaaviosta, ja osa esittämistäsi kuvista oli myös käytössäni.

Mitä siihen mallini alumiinipintaan tulee, en kuolemaksenikaan muista kumpaa maalia siihen käytin, Model Masterin vai Alcladin alumiinia. Jompaa kumpaa niistä kuitenkin. Alcladin etuna on se, että se kestää pitakäsittelyä ja litkuttamista paremmin kuin MM.

Tuo Mitchell "Yellow Rose of Texas" näytti niin hyvältä, että meikäläistä alkoi oikein kutkuttaa mallin hankkiminen. Ongelmani on kuitenkin se, että kaappi on pullollaan heräteostoina hankittuja malleja, ja sitäkin konesumaa pitäisi päästä purkamaan. Mutta en taida olla ainoa mallari, jolla on sama ongelma:-).

terveisin,

Tally-ho
AJ 25.3.2009 14:26 Vastaa lainauksella
Moi Tally-ho,

Kiitos maalausohjeista.

Tuosta North Americanin B-25J Mitchell ”Yellow Rosesta” vielä sen verran, että näköjään ko. koneella on nykyään oma web-saitti:

www.b-25yellowrose.com/home.asp

Tuolta löytyy erinomaisia kuvia ko. koneesta. Asuin Teksasissa 90-luvun alkupuoliskolla, jolloin ei vielä ollut digikameroita ja nettikin teki vasta laajenpaa tuloaan – netti oli lähinnä vain DoD:n, eri virastojen, tiettyjen yritysten ja tietysti yliopistojen käytössä. Tuolloin ”Yellow Rosen” omistaja-organisaatio tunnettiin nimellä The Confederate Air Force. Webbisaitin mukaan organisaation nimi muutettiin vuonna 2002 ”poliittisesti korrektinpaan" The Commemorative Air Force nimeen. Sinänsä nimellä ei ole mitään merkitystä, hämäsi vain hetken minua, kun en tiennyt nimenmuutoksesta; joka tapauksessa saitilla on erinomaisia kuvia ”Yellow Rosesta”. Samat hemmot pyörittää organisaatiota yhä edelleen, luonnollisesti vanhempina kuin kuvissani.

Voisin myös yrittää skannata ottamiani kuvia (en tiedä säilyykö kuvan laatu skannauksessa) tai kaivaa negatiivit jostain jemma nimisestä paikasta ja muuttaa ne digitaalisiksi (ei sinänsä hassumpi idea, sillä kuvia löytyy mitä erilaisimmista lekoista, edellyttäen, että negat ovat säilyneet ehjinä).

1:48 mittakaavassa B-25J Mitchell:iä löytynee ainakin Revell USA:lta kit # 5502 ja Revell Saksalta kit# 4520. Muistaakseni tuo Revell USA:n B-25J on se alkuperäinen Monogramin Mitchell 1960-luvun lopulta/1970-luvun alusta.

Ohessa linkki B-25J mallin detaljointiin:

www.ipmsstockholm.org/magazine/2005/12/stuff_eng_benshahar_b25.htm

Itse haluaisin arvattavista syistä tehdä ”Yellow Rose”-mallin vielä joskus ja varmaan teenkin. ”Yellow Rosen” rakentaminen ei ole mikään helppo rasti, mutta varmasti mielenkiintoinen ja haastava.

Tally-ho, uskon, että rakentaisit NA B-25J Mitchell ”Yellow Rosesta” yhtä upean mallin kuin muistakin huippumalleistasi. ”Tarheel Halkin” on yksi vaikeimmin viimeisteltäviä P-47D malleja, johtuen ko. koneen hienosta maalauksesta/värityksestä ja onnistuit sen viimeistelyssä erinomaisesti; kuten jo aiemmin sanottu, kerrassaan upea T-bolt!

Terveisin,

AJ
Tally-ho 25.3.2009 18:56 Vastaa lainauksella
Moi Aj,

Kävin katsomassa noi sun linkkisi ja hyvältä näyttää. Ehkä siihen Mitchell-projektiin pitäis kuitenkin ryhtyä. Täytyy nyt miettiä. Kaapissa nimittäin on kokoamatta Kfir-konversiosarjasta Fieseler Storchiin asti kaikkia mahdollisia lentolaitteita ja muutama tankkikin. Työ selvästi haitaa harrastusta:-)!

Ainakin jossain vaiheessa mä joka tapauksessa sen Mitchellin teen.

Jos saat skannattua kuvia, niin olis ihan kiva tutustua niihin. Mulla itsellä on digikuvia Hendonin ja Duxfordin lisäksi mm. Israelin ilmailumuseosta, Hatzerimista ja uskomattomasta, yksityisestä museosta Lounais-Saksassa. Paikan nimi on Hermeskeil.

t. Tally-ho
AJ 25.3.2009 19:31 Vastaa lainauksella
Moi Tally-ho,

koitan tulevana viikonloppuna etsiä niitä negoja ensin (digitaalimuutos) ja käyn läpi valmiita valokuvia, mitä voisi yrittää skannata. Pistän sinulle infoa, kun saan homman hoidettua.

Joo, kyllä mäkin tuon ”Yellow Rose”-mallin vielä teen - pakkohan se on; ensin pitää vain kartuttaa taitoja lisää (etenkin maalaus + viimeistely) plus hankkia jostain se 1:48 skaalan B-25J leko.

t. AJ