Pienoismallit.net

Bf 109 G-6 (MT-437)

"Mersuja ei voi olla koskaan liikaa"
-Vanha viidakon sananlasku.

Jo yhden Academyn mersun rakentaneena lähdin rakentamaan toista, tällä kertaa varhaisempaa G6:ta, tarkoituksena värkkäillä Leo Ahokkaan lentämä MT-437.

Alunperin ajatuksena oli rakentaa sarja melkolailla suoraan laatikosta, mutta kuinkas taas kävikään…
Siirtokuviksi hommasin InScalen arkin, kansallisuustunnuksiksi, ehkä rekkareiksikin, käytän varmaan techmodin dekaaleja.
Vyöt ohjaamonhan on pakkolisäys (Eduardin vyösetistä), samoin tähtäin (Quickboost), joka sarjasta puuttuu kokonaan. Maskit on kivat, ei tarvitse teipin ja veitsen kanssa askarrella eivätkä maksa paljoa. Sitten oltiinkin jo hommaamassa uusia pakoputkia, ja lopulta etsivöiden tilalle ilmestyi Eduardin zoom-etsiarkki. Miten näin oikein pääsee käymään…? :O

merkinnät

No niin, valmistuipa lopulta. Viimeiseen rutistukseen meni hävyttömän kauan, lähinnä oman velttouteni ansiosta. Siirtokuvien laiton jälkeisessä litkutuksessa kokeilin itselleni uutta tuotetta, Promodellerin mustaa washia. Savipohjainen liemi kyseessä, ei tarraa kiinni (tarpeeksi kiiltävään) pintaan, eli on pyyhittävissä vaikka kokonaan pois jos jälki ei miellytä. Vähän hirvitti josko musta oli liian härskiä koneen vaalealle pohjalle, mutta toimi siinä onneksi minusta hyvin. Maalipinnan lohkeamia tein tähään koneeseen vain hiukan. Pakokaasuvanat tein pastellipölyllä. Päällimmäiseksi lakaksi ruiskutin Johnsonin vahan ja Tamiya flat basen…
Vaikka tuosta pari pikkutekstiä vielä puuttuukin, sanotaan että siirtokuvat ovat paikoillaan. Aikaisemmista InScale-kokemuksistani viisastuneena tiesin odottaa kenkkua urakkaa. Siirtokuvien kiiltelyn minimoimiseksi vedin vielä yhden kerroksen Johnsonia pintaan kun pinta olisi normaaleille siirtokuville ollut jo riittävä. Olisi pitänyt ehkä vetää vielä yksi kerros, monesta siirtokuvasta sai puhkoa ilmakuplia, lisäillä micro solia, hieroa cocktailtikulla ja toivoa parasta. Siinä missä yksivärisillä pinnoilla kiiltelyiden paikkamaalaus hoituu pienellä pensselillä ja tarkalla kädellä, pehmeärajaisten kaavioiden päällä pensselimaalaus pist…
Maalauksessa ei tullut vastaan mainittavia mutkia. Ainoastaan aaltomainen siiven yläpinnan etureunan väriraja antoi hieman mietittävää. Päädyin käyttämään ohueksi makkaraksi "kaulittua" valkotarraa, joka toimikin mallikkaasti. Kuten alapinnoillakin, tässäkin käytin Xtracrylicsin RLM-maaleja. Tässä mallissa päätinkin kokeilla ylimaalattujen saksalaistunnusten tekoa siipiin. Vapaalla kädellä olisi varmasti saanut realistisimman tuloksen. Mutta koska en uskaltanut lähteä taidoillani sohimaan, toteutin palkkiristien maalauksen maskeilla. Academyn sarjassa olikin kätevästi maskiaihiot (=siirtokuva-arkki) mukana, joten leikkaaminen kävi…
Ennen maskausta ruiskuttelin siiven alapuolten keltaisille alueille ohuen kerroksen Johnsonin vahaa, kaiken varalta ikävien yllätysten varalta. Sitten teipit siiven revanssiraidoille ja RLM76:ta pintaan. Tulevaa täplitykstä ajatellen ruiskuttelin rungon sivut maltillisemmin, jättäen maalipinnan hieman läpikuultavammaksi kuin alta. Maalin kuivuttua irrotin teipit ja suihkin pintaan taas ohuen kerroksen Johnsonia. Sitten onkin RLM74 & 75:n vuoro.
Nyt pääsin jo vähän maalaamisenkin makuun, mutta lähinnä viimeisiä neppailuja ennen Luftwaffen kaavion maalamista. Laskutelineitteet saivat pintaansta RLM02:ta, samoin telinekuilut siivissä. Jälkimmäisiin ruiskutin vielä ohuen kerroksen Johnsonin vahaa, kaiken varalta, koska ne maskataan RLM76:n maalauksen ajaksi. Tässä vaiheessa maalasin myös potkurin ja spinnerin, sekä maalasin RLM04:lla asianmukaiset paikat. Tuulilasin sisäpuolelle liimasin pätkät venytettyä valurunkoa kahvoiksi. Ennen kuomun kiinteiden osien liimaamista maalasin ja asensin tähtäimen paikoilleen. Tähtäimen laseja leikatessani tuli mieleeni että pitäähän se toinen lasi olla…
Tämäkin projekti olisi pitänyt saada valmiiksi jo kesällä, mutta ei taaskaan saanut aikaiseksi. Antennilangan kiinnike peräsimessä oli herkkä vaurioille ja meni varovaisuudesta huolimatta rakennusvaiheessa rikki, joten tein korvikkeen etsiosasta. Tein veitsellä longottelemalla raon osalle, suoraan peräsimeen liimattuna tuskin mikään pysyisi paikallaan, etenkään kun siihen tullaan virittelemään lankaa. Ei vastaa todellisuutta täysin, mutta ainakin langan saa kiinni hyvin. Kohtilentolaitteen antennin tein messinkilangasta, sarjan oma osa kun oli melko robustia kamaa. Kuomun takaosaan tulevan antennin tein sarjan siipitykkien putkesta, kun…
10.6 Runko on nyt kasassa ja alkaa olla valmista siipien ja vakaajien liimaamista varten. Ennen rungon kasaamista raaputtelin takasosan ulkoreunat muutamaan kertaan, jolla saa aikaan oikeassa koneessa olevan (ja monesta sarjasta puuttuvan) pystysauman ilman kinkkistä kaivertelua valmiin rungon kanssa. Paria kohtaa joutui tosin kaivertelemaan liimauksen jälkeenkin, yläpuolella liimaus onnistui liiankin hyvin (tai raaputin liian vähän), ja sauma meni täysin sileäksi. Toinen oli erillisen peräsimen alapuolella, jonne saumaa ulottui kannuspyörän eteen saakka, ja unohdin tämän osan käsittelyn tyystin. Hyvin menee tämä sarja kasaan, ainoastaan…
29.5 Olisi pyöräkuiluille pitänyt tehdä jotain ennen siiven kasaamista, mutta ei voi mitään, täytyy tehdä se nyt näin. Ajattelin reunat tilkkiä milliputtilla ja jonkinmoista detaljiikkaa vääntää vaikka etsiarkin jämistä. Parempia ideoita saa tietenkin esittää. Sileät pyörät kun pitää saada, eikä AML:n K4-mersustakaan viitsi ryöstää (eikä haeskelemaan aftermarket-kamaa), muokataan sarjan osia. Milliputtilla täyttäminen olisi mennyt aika nyhräämiseksi tässä skaalassa, joten tyydyin vain lappamaan terveellisen kerroksen mr. surfaceria renkaille ja hiomaan ylimääräiset pois, kunnes täytettä näkyi vain rengaskuvioissa. Kahden käsittelykerran…
17.5 Aluksi olen puljannut lähinnä ohjaamon kanssa, sekä irroitellut ja siistinyt osia. Ohjaamon etsiosien käyttö edellytti, kuten yleensä, sivuseinädetaljien veistelyä pois rungonpuolikkaista, mittaritaulusta, sekä pienemmässä määrin ohjaamon lattiasta (polkimet). Moottorin turboahtimen ilmanottoskuuppiin kiinnitän nyt enemmän huomiota kuin ensimmäisessä Academy-mersussani. Itse ilmanottoaukko on liian suuri, aukon reunoilta puuttuu ruuvit, sekä osan puolikkaiden välistä puuttuu sauma. Tämän tein raaputtamalla muutamaan kertaan veitsellä osien reunat, jolloin yhteenliimattujen osien väliin jäi ura. Tähän uraan liimasin venytettyä valurunkoa…