Etusivu 
Galleria Mallit: autot
Ferrari 365GTS/4 Daytona Spider
Malli oli alkutarkastelussa joutua roskikseen, kun muistui syy miksi se jäi parikymmentä vuotta sitten kokoamatta, siitä puuttui heti kaupasta tuotuna sylinterikansien kolme osaa. Onneksi sain alan harrastajalta nyt ostettua nuo puuttuvat osat. Toinen suurempi vika näkyy tuossa korin kuvassa, toinen tuuletusikkunan kehys on poikki (helppo kuitenkin liimata), ja toinen on lievästi vääntynyt. Vääntymä kyllä oikenee, kun saa tuulilasin paikalleen.
Ovipanelit ja istuimet ovat suuritöiset jos haluaa esittää auton siinä asussa jossa se referenssikuvissa www.ferraris-online.com/pages/carintro.php?reqcardir=FE-365GTS4-16987 on. Penkkeihin joutui lisäämään teipistä tuon keskellä kulkevan nahkahihnan, penkkien musta raidoitus syntyi suhteellisen helposti maalaamalla. Ovipahvit sen sijaan tuntuvat olevan tähänastisen mallailuni vaikeimmat! Raidat yritin ensin maalata, mutta jälki ei ollut alkuunkaan tyydyttävä, joten ruskeaa uudestaan päälle ja uusu yritys BMF:n mustalla foliolla. Tulos on parempi, mutta melkoista näpertelyä vaativa. Vielä pitää kromifoliolla rakentaa noi kaiutinritilät ja ovien lukkokahvat, sitten lakkaa päälle ja nippuun.
20.02 Ei tässä ihan laiskoina olla oltu, vaikka jäljestä niin voisi päätelläkin. Sisusta on nyt maalattu (mittaristo kuivumassa). HobbyEasyn Daniel sai toimitettua fotoetsisarjan (näkyy jo tuossa vaihdekepin juuressa), oli alkujaan loppu, mutta löysi kiinalaisen uudenvuoden pyhinä jostain, ja ilmoitti minulle. Ovipanelien ja tuhkakupin (olisi ollut tuossa etsisarjassa) foliointi on tehty, hammasta purren ja päreitä poltellen. Ovipahvien kromilistat ei ole ihan sataprosenttiset, mutta vanha ei näköjään parempaan pysty. Penkkien nahkan ja lattiamaton sävyero jäi vähän turhan pieneksi, mutta olkoon. Seuraavaksi pitäis saada mittaristo viimeisteltyä, niin sais ton ohjaamon liimattua läjään, ja pääsis jatkamaan tekniikalla (V12 odottelee liimaa).
25.02 Tuskallisen hitaasti etenee tämäkin, viikonloppu meni mökillä, joten rakennusaikaa on ollut vain illat. Turvavöitä lisäiltiin, apuna tällä kertaa tähän malliin tarkoitettu detaljointisarja, lukkoja joutui vain parantelemaan, kun fotoetsiosat olivat tasapaksuja, pieni muovipalanen teki sopivan paksunnoksen että lukko näyttää aidommalta. Itse vyökään ei kelvannut, oli lievästi väärän mallinen, joten siitä hyödynnettiin toi lukko-osa ja sentin verran vyötä, tähän liimattiin sitten varsinainen vyö poikittain. Näissähän toi rulla on ilmeisesti lantiovyössä, olkavyö säädetään oikeaan mittaansa, ja käyttämättömänä se roikkuu lattialla tuolla penkin takana.
Mittaristoa paranneltiin myös detaljointisarjalla, itse mittarit ovat alkuperäinen siirtokuva (toivottoman paksu ja vuosien saatossa kovettunut), tämän päälle liimattiin fotoetsattu kehyspalanen. Nyt pitäisi toi komeus peittää vielä mattalakalla ja sen jälkeen mittarilasit saa Johnssonkäsittelyn.
11.03 Eteneminen on todella hidasta, mökkeily näin keväällä vie tehokkaita työtunteja, ja talvilomakin painaa päälle. Kone ja perä alkaisi olla nipussa, alustasta puuttuu vielä tukivarsien maalaus ja jousituksen lisääminen. Koneesta saa jäädä tulpanjohdotukset pois, ei ole oikein skaalaan sopivaa materiaalia, ja kun noita johtoja tulisi kuusi puoleensa, pienikin liikapaksuus korostuu liian paljon. Harjoitellaan sitä sitten jollain puolimoottorilla.
30.03 Eipä ole talvoioman jäljiltä kauheasti kerinnyt tekemään, ja sekin vähä on enimmäkseen näpertelyä. Taka-akselisto olisi valmis, odottaa vain pyöriä. Jarrulevyt sai pinnalleen etsatut levyt, aika nätisti tosin oli Fujimin omatkin uritettu. Iskareista saisi siistimmät skrätsinä, ei tahdo tuota jousta saada siististi ja uskottavasti maalattua. Moottori on tällä hetkellä koomisen näköinen sojottavine tulpanjohtoineen, jotka sitten yleisön pyynnöstä rakentelin. Ne pitäis vetää siististo noihin kansiin.
31.03 Sytkäjohdot järjestyksessä, koomisuus hävisi koneesta. Oli kyllä muutenkin vitsit vähissä noita taivutellessa ja liimatessa! Etupääkin sai jarrulevyt, alusta alkais tosiaan olla renkaita vaille valmis. Mietinnässä on vain kummat noista paketissa tulleista vanteista laittaisi, alkuperäiset alumiinivanteet, vai pinnapyörät, jotka ovat myös tuossa referenssinä käytetyssä yksilössä.
02.04 Eipä siitä koneesta loppujen lopuksi paljoa jää näkyviin! Öljysuodattimet saivat päälleen toistakymmentä vuotta vanhan Humbrolin maalin (tuoreempaa ei kotoa löytynyt). Sen jälkeen piti koesovitella runkoa ja ohjaamo-osaa keskenään, hyvä näin, koska löytyi taas paikka ohjeesta poikkeamiseen. Ohjeen mukaan ilmansuodatin pitäisi liimata ennen ohjaamon asentamista, mutta vaikutti aika mahdottomalta pujotella osia näin paikalleen.
10.04 Taas on vähän saatu aikaan. Ohjaamo on nyt liimattu nippuun, käsijarru ja vaihdekeppi vielä puuttuu. Vaihdekeppi on kromattuja osia, jonka siistiminen voi olla niin hankalaa, että voi olla parempi tehdä uusi. Alustan osat alkavat olla loputkin maalissa (kuivuvat parhaillaan), pinnavanteet on kasattu (kolmesta osasta jokainen vanne, jälkeenpäin vielä tuo lyöntimutteri jokaiseen). Viikonloppuna pitäisi paneutua tuon korin maalaamiseen.
11.04 Laitetaan nyt yksi pikku lisäys vielä ennen isompaa päivitystä. Taistelin noiden 25 vuotta vanhojen siirtokuvien kanssa, ne on näköjään kärsineet eniten näistä vuosista. Konehuoneen yksi tyyppikilpi jäi hopeoimaan vähän, kaikesta MicroSet/MicroSol käsittelystä huolimatta, ei voi mitään. Alustan osia maalailtu lisää, ja tavarasäiliön sisältö kasattu. Tästä näkee hyvin näiden EM-sarjojen tason, vaikka takaluukku ei aukeakaan, luukkuun on sijoitettu polttoainetankit ja varapyörä. Nämä tuli maalattua, ihan ruiskuharjoituksen vuoksi, vaikka eivät näkyviin tulekaan. Tiedä sitten, onko tuossa kovakattoisessa GTB-mallissa myös takaluukku aukeava.
12.04 Runko ja ohjaamo-osa liitetty yhteen ja pyörät asennettu alle. Näiden kanssa tuli pienoinen takaisku, joutui luopumaan noista alkujaan suunnitelluista pinnapyöristä. Niissä oli napaa vasten tuleva osa tehty niin, ettei pyörien kiinnitykseen tarkoitetuissa ruuveissa riittänyt pituus. Tulivat myös samasta syystä hieman turhan ulos. Homma olisi ratkennut viilaamalla napoja, mutta koitetaan nyt elää näiden valuvanteiden kanssa, tällaiset itse asiassa ovat myös tuossa referenssiautossa. Katsotaan nyt, pitääkö noi vanteet vielä maalata, ovat ehkä turhan kromiset. Etupäästä löytyi toinenkin ongelma, vaikuttaa siltä että raidetanko olisi aavistuksen lyhyt, aurausta on vähän enemmän kuin katsastusmies sallii. Tuo paranisi sillä, että katkaisisi raidetangon ja jatkaisi sitä keskeltä. Mietitään.
15.04 No niin, sain mallia taas liikahtamaan vähän eteenpäin. Kori ja siihenliittyvät osat saivat pohjamaalin päälleen. Itse asiassa eilen vedin tartuntamaalin, Mipan "Kunststoft primer"-nimisen aineen, joka on tarkoitettu muoviosien pohjustukseen. On hopeanharmaata, vedenohutta litkua joka kuivuu muutamassa minuutissa. Pureutuu muoviin kuin häkä, eli sekoittelin purkkia valurangan pätkällä ja selvä sulamisilmiö oli havaittavissa. Ohuena kerroksena jättää kuitenkin pinnan, joka muistuttaa hienolla paperilla hiottua. Pitäis pysyä loppujen maalien kiinni! Tänään sitten vedin Zeron primerin, sen kanssa tuli samoja ongelmia kuin viimeksikin, eli maali on sellaisenaan liian paksua tuolle Iwatan pienelle suuttimelle. Konepellin ja lyhdyt vedin sillä, sitten tuskaannuin ja korkkasin LuckyModelista ostamani Sparmaxin ruiskun, 0,5mm suuttimella. Johan alkoi tapahtua, maali levisi kuin unelma. Halpa ostos (olikohan 34 taalaa), ja siirtää Iwatan eläkkeelle näistä korien maalauksesta, ei tosin tarkkuutta vaativista yksityiskohdista. Näyttää vielä ihan laadukkaalta, väittävät että olisi samasta tehtaasta kuin Iwata. Liipasimen käyttö oli huomattavasti helpompaa kuin Iwatassa, samoin hieman kolhosta ulkonäöstä huolimatta ruisku asettui käteen vaivattomasti. Suosittelen, varsinkin automallareille, ja miksei isomman skaalan lekoihinkin!
Edit: muistin väärin tuon ruiskun hinnan oli 47 taalaa, selvästi alle neljänkympin kuitenkin euroissa!
16.04 Kori pintavärissä, Zeron Giallo Fly. Maalaus onnistui vihdoinkin melkein nappiin, siivottavaa ei jäänyt kuin ne pari pakollista roskaa ennen lakkausta. Joko sitä alkaa oppia, tai sitten toi halpisruisku on vaan niin hyvä tällaisiin hommiin.
17.04 Sori tämä jokapäiväinen yhden kuvan päivitys, mutta näkyy olevan sen verran hiljaista, ettei kukaan toivottavasti vedä herneitä nenään. Kori on nyt lakattu, jälleen Mipan 2K-lakalla, tällä kertaa hitaammalla kovetteella kuin tuo Modena, ja tällä uudella "norsupyssyllä". Täytyy sanoa, että jälki on huomattavasti parempi kuin Modenan kanssa. Vaikka kuvassa näyttäisi olevan appelsiinipintaa enemmänkin, on tuo todellisuudessa jo suoraan lakkauksen jäljiltä suunnilleen yhtä hyvä, jollei parempi kuin Modena kiillotuksen jälkeen. Seuraavasta tuleekin sitten jo varmaan kiillottamatta valmis! Joko ruiskun tai kovettimen ansiosta poistui myös tuo Modenan kanssa piinannut ongelma, eli lakka pölisi silloin valkoista akryylipölyä jo valmiille pinnalle. Nyt sitä ei syntynyt oikeastaan ollenkaan.
19.04 Kori sai parin päivän kuivumisen jälkeen tutustua Tamiyan kiillotustahnoihin, siitä tuli ihan kohtuullinen. Parannettavaahan aina löytyy. Alustaan lisäilin jarrupääsylinterin, ja jäähdyttimen puhaltimineen. Jäähdytin sai päälleen molemmille puolille fotoetsilevyn kennoja kuvaamaan, tosin alkuperäinenkin oli ihan hyvä. Alaslaskettu rättikatto tuli maalattua mustaksi, samoin eteen tuleva hiekkapelti. Rättikatto vähän arveluttaa, se on joustavaa ja pehmeää "ämpärimuovia", kuinkahan siinä kestää maali kiinni, ja toisaalta millä sen saa liimattua paikalleen.
20.04 Konepelti sai alapuolelleen tuon lämpöeristyshuovan. Materiaali on kuvista päätellen jotain avaruuspeiton tapaista hopeanharmaata kangasta. Harmaa piti sekoittaa vaaleasta harmaasta lisäämällä vähän alumiinia sekaan. Tiedä sitten tuliko tuosta liian metallihohtoinen.
Malli oli katastrofin partaalla, laiskuuttani en viitsinyt teipata takaosaa kun maalasin konehuoneen reunoja. No tulihan sitä mustaa sumua sitten vähän pidemmälle kuin kuvittelin. Onneksi lähtivät uudella hiomatahnakäsittelyllä.
22.04 Sain illalla suoritettua folioinnin, lukuunottamatta vilkkujen pohjia. Ai että mä vihaan tuota hommaa, vielä pahempaa kuin ruiskun puhdistaminen! Sen jälkeen maalasin nuo korin sisäpuoliset osat mustaksi, ihan siveltimellä, koska ne eivät oikeastaan jää näkyviin, väri on vain sen takia, ettei alta katsoen paistaisi mistään rakosesta maalaamaton muovi. Nyt on tuulilasi liimautumassa. Liimana käytän viiden minuutin epoksia, sitä mitä myydään tuossa kaksiosaisen ruiskun näköisessä tuubassa. Sillä saa pienehkönkin liima/kovetinmäärän annosteltua niin, ettei liima jää kovettumatta. Sekoitusalustana käytän keittiöfolion palasta, se ei ime liimaa, ja on halpaa. Lasin joutuu tuon vääntyneen karmin takia liimaamaan kolmessa osassa, ensin yläosa ja sen jälkeen joko alhaalta tai siitä vääntyneestä sivusta jatkaen.
29.04 ModelExpo tuli nähtyä, vei arvokkaan rakentelupäivän, mutta oli kyllä sen arvoista! Malli edennyt tosi hitaasti, konehuone sentään ylhäältä valmistui, akku löysi tiensä paikalleen, samoin nuo virtajohdot. Näyttävät hieman turhan paksuilta, pitänee seuraavaan etsiä ohuempaa. Päänsärkyä aiheuttivat nuo ajovalot, olin siinä virheellisessä käsityksessä, että valojen kotelo olisi mustaa muovia, mutta onneksi N. Niemi lähetti linkin, jonka perusteella ne maalattiin kokonaan korin värisiksi. Valojen lasit liimasin Johnssonin vahalla kun eivät joutune kovalle rasitukselle. Umpion pohjat oli niin pahan malliset, ettei niitä voinut folioida, Revellin hopea (11) näyttää kuitenkin ihan hyvältä.
30.04 Vapun kunniaksi, niin kauan kuin vielä on selvin päin, piti tehdä korin ja rungon yhteensovitus! Alkaa näyttää ihan autolta. Vähän joutuu koppaa jostain päin pakottamaan paikalleen ennen liimausta, pistää hanttiin, mutta eiköhän toi tosta selviä, viimeistään kun itse selviää!
31.08 Valmis! Alkoi usko loppua tuon viimeistelyn kanssa, samassa ajassa olisi entistänyt täysikokoisen auton. Varsinkin noiden pienien etsiosien kanssa räplääminen oli hermoille käypää, mutta kyllä ne loppujen lopuksi menivät paikoilleen. Nämä Fujimin EM-sarjan autot on todella pikkutarkkoja jo sellaisenaan, etsiosat tuntuivat joissakin paikoissa turhilta (osa jäi käyttämättä). Kunnon rekisterikilpeä olisin kaivannut, etseissä ei ollut, ja mallissa oli valittavana vain japanilainen kilpi ja toi pitkä nimikilpi, johon päädyin. Enen kuin joku kerkiää kysyä, miksi peili on vain kuskin puolella, ja toi Pininfarina logo vain apparin puolella, niin näin se on ollut näissä kaikissa referenssikuvissa joita olen katsellut.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
