Pienoismallit.net

Hopliitti

Kreikkalainen hopliitti viidenneltä vuosisadalta ennen ajanlaskun alkua.
Ensimäinen kokeiluni tällaisten figuurien saloihin. 1/35 figuureitakin todella vähän tehnyt. Yksi isompi muunnostyä on tosin sillä rintamalla menossa, mutta siitä lisää kun saan sen valmiiksi asti.

Minulla on ollut jo vuosia haaveena tehdä kunnon malli roomalaisesta legioonalaisesta ja kyselin Kuivalaiselta että olisiko sellaista tarjolla. Hän sitten puhui näistä 1/16 mittakaavan malleista ja kun niitä tuli niin tilasin yksin tein kolme. Ajatuksena on ensin tehdä pari kreikkalaista ja kun kokemusta on tullut lisää niin sitten se roomalainen.

Tämä yksilö tuntee valmistajansa taholta nimen "ateenalainen hopliitti", mutta tosiasiassa tämä voisi kuvata minkä tahansa kaupunkivaltion hopliittia. Kyseiseen aikaan armeijoiden runko koostui sellaisista kansalaisista joilla oli varaa hankkia itselleen raskaan jalkaväen varusteet. Nämä sotilaat taistelivat hopliitteina falangeissa ja mitään yhtenäistä univormua ei ollut olemassa. Pääaseena hopliiteilla oli työntökeihäs. Sivuaseena miekka joka kuitenkin oli toissijainen ase. Suojavarustuksina oli raskas pronssipäällysteinen puukilpi, "hoplon", josta myös sotilaan nimitys tuli. Haarniskana oli käytössä lihashaarniska joka suojasi hyvin, mutta oli tolkuttoman kallis. Tästä voidaan tietty vetää johtopäätös että tosiasiassa jokaisella sotilaalla ei ollut tämän figuurin haarniskan kaltaista tyylikästä lihashaarniskaa, vaan osalla vastaava varustus oli joko yksinkertaisempaa tekoa tai muuten halvemmin toteutettu suojaratkaisu. Jokaisella hopliitilla kuitenkin voi olettaa jonkinlaisen rintapanssarin olleen. Kypäriä oli monenlaisia, mutta tällä kaverilla on se klassisin kreikkalainen malli, eli ns. korintilainen kypärä. Mallin kypärä on hyvin muodossaan ainakin jos verrataan niihin muutamaan säilyneeseen joista olen kuvia nähnyt. Säärisuojat täydentävät suojavarustuksen. Kreikkalaisilla ne olivat takaata kiinni nipistettävää mallia, seikka joka on hyvä huomioida kun kittailee saumoja. Samoin lihashaarniskan saumoja ei kannata kitata koska kahdesta osasta se oikeastikkin koostui ja kiinnitettiin hihnoilla yhteen.

2.3.2008

Lisäsin sittenkin vielä kuvia tähän. Malli valmistuu nyt kohtuullista vauhtia ja nämäkään eivät ole enää kehityksen viimeisin sana. Osien sopivuudessa on ollut paljon toivomisen varaa, varsinkin hiukset, haarniskan alle tuleva "subarmalis" ja kypärän istuminen päähän ovat olleet murheenkryynejä. Kittaamista tämä malli on opettanut tehokkaasti.

15.3.2008

Figuuri kiinnitettynä alustaan. Pientä viilausta vaille ja hoplon ja keihäs vielä pahasti kesken. Kokonaisuus käy kuitenkin jo tästä selville. Kilpi on kiillotettu, muu varustus vain pidetty hyvin kunnossa. Tuollainen suojavarustus maksoi arviolta suhteessa omistajalleen yhtä paljon kuin nykypäivänä keskimääräistä parempi uusi henkilöauto, joten niistä pidettiin hyvää huolta. Tuosta johtuen en ole lähtenyt likaamaan taikka tummentamaan varusteita. Taistelun jälkeen varusteet toki olisivat pölyisemmät, mahdollisesti kolhiintuneet ja ehkä vähän tahriutuneetkin. Sitä voisi kokeilla toisella kreikkalaisella joskus.

2.5.2008

Saa luvan olla valmis. Joskus lisään vielä kilpeen narut ja paikkailen hiukan maalauksia. Valokuvat tuovat aika armotta esiin sellaisia virheitä joita ei paljain silmin edes huomaa. Silmät korjattu, jos eivät hyvät niin ainakin selkeästi paremmat. Projekti oli kiinnostava alku figuuririntamalle. Seuraavaksi varmaan se roomalainen…

Kommentit

Pakollinen kysymys heti kärkeen; millä olet maalannut potan?
Ihan emalimaalilla ja pensselillä. Humbrolin pronssia muistaakseni.
Tomi Filppu 13.11.2007 20:25 Vastaa lainauksella
Millainen yhteensopivuus osissa on ollut? Olen kuullut vähemmän ylistäviä kommentteja noista Miniartin 1/16-figuurien kokoamisen vaikeudesta. Itseni pitäisi aloitella lähiaikoina kyseisen valmistajan saman skaalan roomalaissotilas 2. vuosisadalta jaa.
No kypärä ja haarniska menivät aika kivuttomasti paikoilleen, mutta sen sijaan jalkoja sai työstää aika tavalla ja sittenkin jäi kitattavaa ja luulisin että tosi fanaattinen tekijä ei olisi tyytyväinen tuohonkaan. Sen tarkemmin en osaa vielä sanoa, mutta eiköhän tuosta figuuri tule työn kanssa.
Ja lisätään nyt vielä, että minulla lienee sama roomalaissotilas, eli 2 vs. j.a.a.
Jätän sen viimeiseksi kun olen näistä saannut hiukka kokemusta.
Näkeehän näitäkin välillä, hyvä. Itsellä on juuri valmistumassa Miniartsin Spartan hoplite, ja komerossa odottaa Praetorian guardsman. Spartalaisessa ei ole ollut moitteen sijaa, mutta pretoriaani ei kyllä lupaa hyvää. Muutamia osia olen jo ehtinyt sovittelemaan, ja voin luvata että milliputtia tarvitaan… runsaasti.
Minulla taas Rooman legioonalainen toiselta vuosisadalta vaikuttaa lupaavalta. Paljon laadukkaammalta kuin tämä. Mutta saa tästäkin mallin. Tuleepahan kunnolla harjoitusta, ja mukavaa tuo tekeminen on ollut harmeista huolimatta.
Taitaa miniartsilla vähän tuo laatu heittää laidasta laitaan. Spartalainen muuten valmistuu luultavasti tänään, alusta on vielä vähän vaiheessa. Pitänee ottaa pari kuvaa ja laittaa esille. Näitä 1/16:sien kuvia kun ei tunnu liikaa netistä löytyvän, tai sit en osaa etsiä. Omani on aikalailla synkempi sävyltään. Ainoa kirkkaampi väri löytyy merenvihreistä silmistä.
Laita ihmeessä kuvia figuuristasi tänne. Kiinnostuksella odotan. Itse löysin netistä etsimällä vain yhden spartalaisen rakennettuna. Ehkä kärsivällisellä etsinnällä ja oikeilla hakusanoilla löytyisi enemmänkin.
Värimaailma ei minullakaan niin räikeä tule olemaan mitä pakkauksen kannessa on, mm. vaatetus on paljon hailakkaampaa sävyä. Haarniskan annan kiillellä koska aikakaudelle oli ilmeisesti tavallista että varusteista koetettiin saada mahdollisimman vaikuttavia. Kypärän vaakunakoristeeseen uhrasin vähän enemmän värejä, mutta niitä oli kyllä ilmeisesti yksivärisiäkin. Suoranaisia todisteita kyseisen ajan varusteiden väreistä on todella vähän. Se tiedetään että tuon ajan patsaat olivat alunperin maalattu melko voimakkain värein. Olen koettanut pidättäytyä realistisen oloisessa väriskaalassa.
Roomalaisen osalta päädyin tunikan värissä valkoiseen vaikka maalausohjeen syvä sininen olisi houkutellut aika lailla. Valkoinen on kuitenkin se väri joka yleisimmin esiintyy saman ajan säilyneissä kuvissa. lisäksi sen käytöstä on kirjallisiakin todisteita. Muita mahdollisia värejä roomalaisten tunikoissa ovat olleet ainakin punainen, ehkä sininen ja myös vihreä sekä tietysti ruskehtavat taikka harmaat sävyt. Värikysymys antiikin figuureissa antaa onneksi melko lailla taiteellista vapautta. Kunhan ei ihan mitä tahansa heitä niin voi aika huoletta soveltaa ohjeita jotka eivät taida olla paljoa sen enempää kuin sivistyneitä arvauksia.
Noihin silmiin voisi antaa seuraavat vinkit: Silmämunien maalaaminen valkoisella saa ne näyttämään sarjakuvahahmon silmiltä. Silmämunat kannattaa maalata sen sijaan valkoisella, johon on sekoitettu jonkin verran ihonväriä. Pupillien maalaaminen keskelle silmää saa silmät näyttämään jotenkin luonnottomilta. Pupillit kannattaakin maalata silmän keksikohdasta hiukan sivuun.
Jeps.. sitä mietiskelin että valkoinen tuossa ei toimi. Se mihin neuvoa kaipasinkin oli että millä se kannattaisi korvata, eli tuo kommentti tuli juuri oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan.