Pienoismallit.net

F-35A Lightning II

F-35 Lightning ei varmaankaan sen enempää esittelyjä kaipaa onhan se samalla myös Suomen tuleva monitoimihävittäjä joista ensimmäiset suomitunnuksin varustetut koneet nähtäneen Suomen ilmatilassa vuoden 2026 alkupuolella…toivottavasti.

Malliaihioksi valikoitui tällä kertaa ison skaalan, eli Italerin tulkinta koneesta. Siirokuvavaihtoehtoja oli kahdelle USAF koneelle, Italian, Australian, Hollannin ja Israelin koneelle. Valitsin USAF:in 33rd Fighter Wingin 11-5027 koneyksilön ja ajallisesti kone sijoittuu vuoteen 2015.

Italerin sarja oli varsin yksityiskohtainen ja muototarkka kuten tämän skaalan mallilta voidaan odottaakin. Täysin ongelmaton se ei kuitenkaan ole ja osien yhteensovittamisessa oli omat haasteensä. Imukanavien seutu se yleensä on se haastavin, niin tässäkin…jonkin verran vuolemista ja kittaamista se jälleen tarkoitti. Siipien sovite runkoon oli myös mielestäni aika huonosti toteutettu ja ylimääräisiä tukia joutui liitoskohtaan laittelemaan ja tietenkin kittaamista ja hiomista myös se aiheutti.

Moottori oli suhteellisen hyvin toteutettu ja muistutti esikuvaansa Pratt & Whitneyn F135:a. Lisäsin vielä jonkin verran johdotuksia vaikka eipä ne valmiissa koneessa näy…tulipahan itselle hyvä mieli ;-).

Mallin kasausohjeita on syytä noudattaa tarkasti, sillä muuten tiettyjen osien lisääminen myöhemmin on hankalaa, jopa mahdotonta…tästä esimerkkinä kuomun tuet ( jos kuomu auki ), jotka pitää asentaa ennen rungon liittämistä yhteen. Asekuilut ja laskutelinekuilut olivat suhteellisen hyvin detaljoidut enkä niihin lisäillyt mitään, maalaamistahan noissa kaikissa johdoissa ja nippeleissä tietty oli.

Tämä koneyksilö on aika alkupään tuotantosarjoja, ensilento syyskuussa 2013, joten se aiheutti sen että nuo RAM linjat oli syytä korostaa myös toisin kuin näissä loppupään sarjoissa, joissa värieroja ei juurikaan ole perustuen uusiin maalusmenetelmiin. No, siinähän sitä olikin maskisavottaa taas kerrassaan…muutama päivä. Käytössä oli DN modelsin valmismaskit, mutta eihän niillä tietenkään kaikkia kohtia voinut maskata, lähinnä nuo sahalaitakohdat. Sama operaatio osittain myös toiseen kertaan kun piti korjailla. Maaleina käytin Hatakan akryyleja, pääväri Have Glass Grey ja RAM linjat, siipien johto-ja jättöreunat, keula jne. 60% Light Ghost Grey+40% Have Glass Grey sekoitusta. Koneen kuomu oli valmiiksi sävytetty, kuten tuo keulan EOTS kohdistusjärjestelmän lasihässäkkä myöskin.

Ase-ja telinekuilujen luukkujen asennus oli todella hankalaa, vaikka itse kiinnikkeet ja kiinnityspisteet oli hyvin suunnitellut, ei niitä meinannut saada paikoilleen ja oikeaan asentoon juuri mitenkään, ilman telineitä ja aseita olisi onnistunut helpommin…telineet oli kuitenkin järkevin asentaa ensin koska niitäkin piti väännellä eri suuntiin kiinnityspisteidensä takia ja telineet näinollen olivatkin hyvin tukevat.

Koneen renkaat oli todella reilusti litistetty joten ne oli pakko korjata muovilevyllä ja kitillä. Sijoitin koneeseen myös ulkoiset ripustimet vaihtelun vuoksi. Sarjan mukana tuli AIM-120 AMRAAM ohjukset asekuiluun ja ulkoisiin ripustimiin sijoitin sitten GBU-31 JDAM pommit, sekä AIM-9X ohjukset. Eduardin sisäetsit + istuinvyöt oli erikseen hankitut lisäosat.

Hyvin työläs, varmaankin ajallisesti eniten aikaa ottanut mallihan tämä oli, mutta valmiiksihan tämäkin lopulta tuli…minneköhän saisi mahtumaan ;-).

Tässä vielä valokuva esikuvasta:
www.cybermodeler.com/aircraft/f-35/pages/dayton_f-35a_18.shtml

Kommentit

Tero Tyni 25.1.2023 15:52 Vastaa lainauksella
Tämä on varmaankin paras työsi. Hienoja ovat olleet aikaisemmatkin. Harmaiden kontrasti on mielestäni todella hyvin onnistunut. Täytyy kokeilla tuota sekoitussuhdetta toiselle harmaalle itsekin. Yksityiskohdatkin nousevat hienosti esiin: niin nuo remove-nauhat kuin aukkosuojatkin, pommit ja ohjukset on hienosti maalattu.

Italerin isoista malleista on sanottu, että osien sopivuuden kanssa on ollut tekemistä; niin Starfighterin kuin Miragenkin malleissa. Niin näköjään tässäkin. Lopputulos on silti siisti.

Konetyyppi kun on varsin uusi niin säistyksen tulee olla maltillinen. Ehkä laskutelineiden ja pyörien vanteiden valkoista olisi voinut varovasti litkuttaa, jotta yksityiskohdat nousisivat esiin. Se on tietenkin tehtävä taiten, että ne ei ala näyttää liian sotkuisilta.

Suihkuputken maalaus on mielestäni todella nätti myös.
Kiitos Tero kommenteistasi. Kyllä noiden sävyjen suhteen tuli tehtyä aika monta "lusikkakoemaalausta" jotta mieleinen sävy noihin vaaleimpiin kohtiin löytyi. Itse tuo pääväri Have Glass Grey sävy miellytti kyllä hetimmiten ja vastaa mielestäni hyvin sävyä jona F-35:n on tottunut näkemään. Kukapa sen tosin tietää, mikä sävy tarkalleen ottaen on kun ei niitä julkisuuteen juurikaan huudella ja matkan varrella sävyt ovat todennäköisesti myös vaihtuneet? Ainakin todella eri värisiä koneita tuolla netissä näkyy, tosin valaistusolosuhteet vaikuttavat myös rajusti. Tuo Hatakan Have Glass Grey sävy on valitettavasti aika hankala maalattava, sillä korjauksiin ei juurikaan ole mahdollisuutta tai se kyllä näkyy sitten myös.

Tuossa muuten mielenkiintoinen artikkeli F-35C koneiden kuuden kuukauden risteilystä, aika törkeään kuntoon maalipinnat ovat menneet…toivottavasti ei kuitenkaan ruostetta ;-). www.thedrive.com…he-f-35cs-radar-absorbent-skin-is-looking-pretty-rough-after-months-at-sea

Säistämsen tein todellakin maltillisesti, lähinnä pyöräkuiluja ja moottoria litkuttelin…vanteissa ei yleensä näe muuta kuin jarrupölyä päätelineiden pyörän vanteiden sisäpinnoilla. Muuten ihan ok joo, mutta kyllä itseäni muutama kohta jäi hieman harmittamaan, vaikkapa se että tuossa keulan oikealla puolella, imuaukon edessä oleva kuvio on siirtokuvana ja se on kyllä vaaleampi kuin maalatut linjat. No, ei voi mitään. Mielenkiinnolla jäädään odottelemaan Tamiyan F-35:n ilmestyvän tänne ihmeteltäväksi ;-).
Hienosti toteutettu F-35:nen! Vasta reilut pari vuotta kunnolla mallanneena tämän näköinen luomus herättää puhdasta ihailua - näkee kyllä että työhön ja yksityiskohtiin on nähty aikaa ja vaivaa. Ehkä ainut mikä ottaa silmään on renkaiden kiiltoaste, mutta varmaan aika hankala niitä on saada täysin mattapintaiseksi. Upea kokonaisuus!

Itselläni on haaveissa aloittaa oma projekti kyseisestä Tamiyan F-35 uutukaisesta, kunhan saan vanhat projektit ensin päätökseen.
Kerrassaan upea kone. Kun olisi ollut sijoitettuna sopivan kenttätaustan kanssa, niin ihan oikeasta koneesta olisi käynyt. Hienoa, Markku. - Ja on se kumma, etteivät isot firmat osaa tehdä sellaisia koottavia, ettei niihin tarvitsisi laittaa kaiken maailman virityksiä, etteivät valmiina itsestään hajoaisi.
Kiitos Nico. Renkaissa on pari kerrosta Mig Ammon Ultra-Matt lakkaa, mutta jonkin verran vanha puteli joten taitaa olla parhaat aineosat siitä jo käytetty. Kiiltoa näkyy joissain kohdin kyllä, täytyy myöntää.

Mielenkiintoinen projekti tämä oli ja pääsi todellakin nysväämään näiden yksityiskohtien kanssa. Iso koko ja paino tietty aiheutti myös omat haasteensa käsittelyn suhteen varsinkin työn loppuvaiheessa kun ei oikein tiennyt mistä kiinni pitäisi.

Mielenkiinnolla jään odottelemaan omaa F-35:si, ainakin ennakkotietojen perusteella se on todella hyvä aihio toteuttaa tämä kone. Myynti tämän Tamiyan uutukaisen suhteen on mennyt ilmeisen hyvin kun tuntuu että tilauserä myydään hetimmiten aina pois, toivottavasti niitä alkaa pian näkymään myös täällä. Ehkäpä sen itsekin teen jossain vaiheessa…vaikkapa sitten aidon Suomiversion, mutta nyt välillä jotain muuta ;-).
Kiitokset Pentille myös!

Tuo on kyllä täysin totta mitä kerroit mallivalmistajista ja niiden osaamisesta. Kyllä itsellekin välillä tulee mieleen että aika vähän ovat perehtyneet itse aiheeseen ja todella monia virheitä jättävät lopputuotteeseen. Joillekin valmistajille se on kait kustannus- ja resurssikysymys, mutta on varmaan myös osaamattomuutta ja osin välinpitämättömyyttäkin. On niin helppo painattaa vaikkapa vain uusi laatikko kuin lähteä perehtymään paikan päälle ja mittailemaan vaikkapa kohteen yksityiskohtia ja sen jälkeen tehdä muutokset ohjelmistoon/muotteihin. On myös tekniikkakin kehittynyt tässä vuosien varrella…nykyisin on 3D kuvantamiset sun muut, jolloin yksityiskohdistakin saadaan parempia ja tarkempia.

Toisaalta…monen tehdyn mallin jälkeen itse alkaa suhtautumaan näihin asioihin niin, että nuo erinäiset lisätyöt ikäänkuin jopa kuuluu tähän harrastukseen, halusi sitä tai ei. Ikäänkuin saattaa loppuun sen mikä mallivalmistajalta jäi kesken. Tosin, nykyään ainakin itse pyrin tarkemmin valitsemaan mallin/valmistajan ennenkuin suinpäin syöksyn täysin susisurkean mallin kimppuun. Pyrin myös mallin esittelyssäni yleensä kertomaan mitä sudenkuoppia siinä oli, jospa siitä olisi apua saman mallin tekevälle…tiedä häntä, toivottavasti.
Hyvähän siitä tuli,vaikka toista viime näkemällä yritit väittää. :) Omiin silmiini F-35 on vaan edelleen koneena susiruma vanhempiin hävittäjiin verrattuna. Otahan museolle mukaan seuraavalla kerralla…
Kiitos Veli-Matti! Kuten sanoin, virheetön se ei ole kuten ei aiemmatkaan, aina tulee joitain juttuja jotka olisi voinut tehdä paremmin ja ainakin itseään ne jää vaivaamaan. Tuo F-35:n kauneus/rumuus on varmaan totta, poikeaahan se melkoisesti siitä mihin ollaan totuttu. Sotakoneethan on yleisesti mieletty "tappavan karuiksi", jopa pelottavan näköisiksi suurine aselasteineen. Tämä ei kyllä ole sellainen, on jopa naurettavan "lelumainen", toki tuo ulkoinen kuorma hieman rikkoo sitä liiallista pehmeyttä.