Lockheed P-38 Lightning F-5-LO

Kiitos hyvästä kommentista Raine. Katselin kuvia netistä, ja arvoin noiden pakokaasujen vaalennusten kanssa, mutta menivät liian tummiksi. Tuo on sen verran helposti toteutettava korjaus, että taidan fixata tuon vielä kuntoon.

Upeasti mallinnettu Lightning. Historiikkikin on kohdallaan ja dioraama hämmästyttävän aidon näköinen. Maalaus ja yksityiskohdat ovat hienoja. Pakokaasuvanat kannattaa todellakin vaalentaa, kuten Raine oikein huomautti. Rasvari antaa mainiosti mittakaavaa koneesta, mutta on laadullisesti jotenkin "alempaa kastia". Oudolta vaikuttaa tuo epäsuhta lisäpolttoainesäiliöpari. Mitenkähän se vaikutti lentämiseen?

Kiitos kommentista Pentti. Vaalensin jo puomien yläpintaa hieman, ja vaihdan mukaan muutaman päivitetyn kuvan (työvaihekuviin).

Tuo lisäsäiliöiden epäsuhdan vaikutus varmaan pienenee koska koneessa on 2 moottoria/runkopuomia, ja säiliöt ovat kuitenkn kohtuullisen lähellä keskilinjaa. Ohessa Flickr-kuva, jossa näkyy sama yhdistelmä kahdessa J-mallin koneessa.

Ohessa muuten myös Wikipedia sivu liittyen Lightningiin. Muutama melko kuuluisa pilotti mainittu.

Toden totta. Voipa olla niin, että laivueella oli käytössä rajattu määrä säiliöitä. Jotta koko konekanta saatiin turvallisesti kohdealueelle ja takaisin, jaettiin molemman kokoisia säiliöitä joka koneeseen. Muutoinhan osalta olisi menoliemi loppunut kesken kaiken. Tiedätkö muuten, kuka opetti Lightning-pilotteja lentämään samalla bensamäärällä ainakin 30% pidemmälle?

Pentti Rantanen kirjoitti:

Tiedätkö muuten, kuka opetti Lightning-pilotteja lentämään samalla bensamäärällä ainakin 30% pidemmälle?

Tätä en kyllä tiedä… Lindbergh testaili bensamäärän riittävyyksiä Atlantilla, mutta eri lentolaitteella.

Selailin tuossa P-38:n manuaaleja, joissa kerrotaan isompien 300 gallonan lisäsäiliöiden ollessa asennettuna nopeusrajoitukseksi 250 mph. Yhtenä syynä erikokoisten lisäpönttöjen käytölle voisi olla, että pitkällä pommareiden saattokeikalla matkalentoon kuluu paljon menovettä, jolloin kulutetaan tuota 300 gal säiliötä. Jos kohteessa tarvitsee liikehtiä välittämättä nopeusrajoituksesta vihollisvaikutuksen takia, pudotetaan se pois ja käytetään pienemmän 165 gal:n ja runkosäiliöiden polttoainetta taisteluun ja paluulentoon. Tämä on siis vain arvelua, en löytänyt faktatietoa tuosta käytännöstä.

Tuo Arin kommentti kuulostaa järkeenkäyvältä selitykseltä.

Hyvä, Jarmo. Atlantin ylittäjä Charles Lindbergh se oli. Hän tuli siviilinä tutustumaaan mm. Lightning-porukoihin ja hämmästyi, kuinka paljon bensaa he saivat kulumaan lyhyelle matkalle. Oikealla seossuhteella päästäisiin paljon kauemmas - ja katso, oppi meni perille. Se taasen mahdollisti mm. amiraali Yamamoton koneen pudottamisen japanilaisten mielestä käsittämättömän kaukana. Siviilinä Lindbergh EI SAANUT osallistua sotatoimiin lentäjänä. Eräällä koelennolla hän kuitenkin yhytti yhden viholliskoneen ja ampui sen alas. Samalla hän ampui itselleen potkut ja paluulipun Amerikkaan.

Moi Jarmo,

Kaikinpuolin hieno Lockheed P-38F Lightning. Yksi amerikkalaisista suosikkikoneistani. Yllä on jo annettu rakentavia kommetteja, joten tyydyn vain kehumaan malliasi. Hienosti rakennettu, maalattu ja viimeistelty.

Kapteeni Faurotin koneesta hieman lisötietoa:
pacificwrecks.com/aircraft/p-38/42-12623.html

Ko. Faurotin koneyksilö on myös Edun Early Lightning LE paketoinnissa. Tamiyan 1:48 P-38:t ovat hienoja, toki nuo Edun paketoinnit ovat myös hyviä, eikä Hasen P-38:t ole lainkaan hassumpia myöskään, mutta hankalia pistää kasaan. Tamiya on näistä mukavin rakentaa.

Noista lisäpolttoainesäiliöistä sen verran, että tiettävästi eri tilavuuden (300 & 165 gallonaa) säiliöitä ei käytetty tst-lennolla. Syy oli yksinkertaisesti lekon keskipainopisteen muutos, jolloin koneen ohjaaminen vaati jatkuvaa trimmausta lisäten polttoainekulutusta. Joten identtisiä lisäsäiliöitä käytettiin tst-lennoilla. Tietenkään tämä ei poissulje erilaisten lisäsäiliöiden käyttöä hätätilanteessa tai siirtolennoilla.

Charles Lindberghin roolista sen verran, että hän vietti 26.6.1944 - 13.8.1944 eli n. kaksi kuukautta 475. Fighter Groupissa eli tutummin legendaarisessa Lockheed P-38 Lightning lekoilla varustetussa eliittiyksikössä nimeltään "Satan's Angels".

475. FG oli yksi harvoista USAAF:n heti alusta alkaen eliittiyksiköksi perustetuista FG:stä; voitaneen sanoa että jopa ainoa, sillä USAAF:ssa se tunnettiin "Glory-Boy Outfit:tina" ja japanilaiset nimesivät sen heti "Bloody Butchers of Rabaul:iksi".

475. FG:ssä palveli ässiä melko paljon; nimekkäimmät heistä lienevät yksikön komentaja Charles MacDonald, Tom McGuire, Danny Roberts, John Loisel ja lopussa lyhyen aikaa myös Richard Bong.

Lindberghillä ei ollut tekemistä amiraali Yamamoton koneen pudottamisen kanssa.

Lindberghin ollessa 475. FG:ssä koneina oli jo P-38J versiot ja hän lensi useita tst-lentoja, vaikkei olisi saanutkaan. Lindbergh pudotti Chutai:n komentajan Shimadan Ki-51 Sonia lekon 28.7.1944 lentäessään "Satan's Angels" yksilön komentajan eversti Charles MacDonaldin kanssa.

Koska MacDonald salli kuuluisan siviilin Lindberghin lentää lukuisia tst-lentoja (olisi ollut suuri propagandavoitto japanilaisille, jos Lindbergh olisi ammuttu alas ja kuollut tai vangittu), kenraali Kenney hyllytti eversti MacDonaldin 60 päiväksi ja lähetti hänet jäähylle USA:han. Puolestaan Lingberghin Kenney lähetti pois tst-yksiköistä.

Lindbergh todellakin opetti 475. FG:n "Satan's Angels" pilotteja lentämään polttoainetaloudellisesti ja ystävystyi erityisesti Tom McGuiren kanssa.

Jarmon malli kuvaa 35. FG:n tunnettua lekoa. 35. FG:n tarina on hyvä, mutta 475. FG:n tarina on uniikki, mielenkiintoinen ja kenties jopa usealla tavalla paras kaikista USAAF:n FG:stä, koska jo perustamisestaan saakka se oli USAAF:n eliittiyksikkö; ässien yksikkö.

Lähteitä:

John Stanaway: Possum, Clover & Hades. The 475th Fighter Group in World War II. Schiffer Military/Aviation 1993. Tämä on 475 FG:n, "Satan's Angels", historiikki.

Tom Holmes: "Twelve to One" V Fighter Command Aces of the Pacific. Osprey Publishing 2004 & 2008. Uudelleen kirjoitettu/printattu tst-opas "Fighter Combat Tactics in the SWPA" 1.8.1945. Ilmasotataktiikkaa ässien kertomana taisteluiden aikana WWII:ssa.

Francis H. Dean: America's Hundred-Thousand. U.S. Production Fighters of World War Two. Schiffer Military/Aviation 1997. Raamattuopus anerikkalaisista hävittäjistä.

Ian W. Toll: Trilogian 2. ja 3. osat. 2. osa: The Conquering Tide. War in the Pacific Islands, 1942-1944, W.W. Norton & Company 2015 ja 3. osa: Twilight of the Gods. War in the Western Pacific, 1944-1945, W.W. Norton & Company 2020. Paras kirjoitettu kokonaisuus, trilogia, Tyynenmeren taisteluista taustoineen.

Sorry mahdollisia typoja, kun yllä oleva teksti on naputettu kännykällä muun touhun ohessa.

Kiitos, AaJii, historian asettamisesta kohdilleen. Ulkomuistista avasin jutun, mutten päässyt faktoja tarkistamaan. No, nythän ne ovat kuosissaan.

Kiitos AJ kommentista ja kattavista lisätiedoista. Hienoa saada hieman "lihaa luiden ympärille", ja mallien taustalla olevaa historiaa esille.

Täytyy tutustua noihin lähteisiin, Tyynenmeren taisteluihin liittyvä historia on jäänyt itsellä hieman vähäisemmälle huomiolle Euroopan kahinoihin verrattuna.

Moi Pentti, No problems; kaikki me muistamme asioita väärin, etenkin allekirjoittanut; vaimoni voi vahvistaa tämän.

Moi Jarmo, Ole hyvä; upea P-38 leko!

Yeps, tuttu juttu, eurooppalaisina meitä kiinnostaa luonnollisesti oma Euroopan historiamme ensisijaisesti. Viime vuosina Tyynenmeren taisteluiden historia on alkanut kiinnostaa yhä enemmän, unohtamatta Euroopan historiaa.

Lekomallauksen ja lekohistoriikin kannalta, tämä opus

"Tom Holmes: "Twelve to One" V Fighter Command Aces of the Pacific. Osprey Publishing 2004 & 2008. Uudelleen kirjoitettu/printattu tst-opas "Fighter Combat Tactics in the SWPA" 1.8.1945. Ilmasotataktiikkaa ässien kertomana taisteluiden aikana WWII:ssa."

on eräänlainen oikopolku; kannattaa hankkia, jos vain voi. Ei ole kallis. Muut opukset menevät syvemmälle yksityiskohtiin ja nyansseihin.

Tyynenmeren taistelut tarjoavat erityisesti leko-, laiva- ja figuurimallareille miltei rajattomat mahdollisuudet. Toki maakalustomallareillekin löytyy mielenkiintoista mallattavaa.