Hienoa työtä jälleen Veli-Matilta ja mukava nähdä näitä harvinaisempia Mersujakin mallina. Tämä tuli nähtyä myös livenä, yhtä hieno ja virheetön kuten näistä valokuvistakin on nähtävissä. Tuo pintakäsittely kaiken muun lisäksi on aina yhtä ihailtavaa! Tuo tausta tarina myös mielenkiintoinen erikoisuudessaan.
Tämä kyseinen mallintamasi yksilö taidettiin kunnostaa myöhään sodan jälkeen uudelleen täysin lentäväksi yksilöksi ja kenties lentää vielä tänä päivänäkin? Ihan kuin olisin jossain lentonäytös videossa nähnyt koneen ja nimenomaan tuossa kaaviossa ja muistaakseni myös noilla tunnuksilla?
Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1939–1945
Messerschmitt Bf 108 "Taifun"
Sonderkommando Blaich Libya 1942
Sonderkommando Blaich,jonka vahvuuteen mallini esittämä kone kuului on melko mielenkiintoinen tapaus. Johtajana toimi kapteeni Theo Blaich,joka ennen sotaa oli jonkun sortin seikkailija ja plantaasin omistaja. Blaich ehdotti,että haitatakseen liittoutuneiden huoltoa ja operaatioita Pohjois-Afrikassa,saksalaisten tulisi vallata Vapaan Ranskan joukkojen hallussaan pitämä Fort Lamyn (nykyään paikalla on Tsadin pääkaupunki N´Djamena) huoltotukikohta. Idea ei saanut kannatusta,mutta Rommel hyväksyi Blaichin ehdotuksen,että paikkaa pitäisi edes pommittaa. Kalusto koostui yhdestä Heinkel 111 pommikoneesta,josta kaikki ylimääräinen paino oli karsittu pois,yhdestä SM 82 koneesta huoltoa varten,sekä mallini esittämästä Bf 108 koneesta. Heinkel starttasi tehtävää varten aavikolle perustetusta pienestä tukikohdasta 21.1.1942 klo 08.00,mutta harhautui huonon sään johdosta suunnitellulta kurssilta. Kohteen ylle päästiin kuitenkin klo 14.30. Seurauksena kaukaisesta sijainnista rintamaan nähden ilmatorjuntaa ei ollut. Polttoaineen vähyydestä johtuen aikaa oli vain yhteen ylilentoon,jolla pudotettiin kuormana olleet 16 kappaletta sadan kilon pommeja lentokentän viereiselle polttoainevarikolle. Pommituksen seurauksena 360000 litraa polttoainetta,kaikki varastoitu öljy ja 8 Hurricane hävittäjää tuhoutuivat. Paluumatkalla Heinkel joutui tekemään polttoaineen loppumisen johdosta hätälaskun ylängölle 260 kilometriä lähtöpaikasta. Koneen radiolla saatiin yhteys omiin ja italialaiset löysivät koneen viiden päivän päästä ja toimittivat miehistölle juomavesi täydennystä. Seuraavana päivänä Ju-52 toi polttoainetta ja miehistö lensi koneen takaisin lähtöpaikkaan. Sonderkommando Blaich jatkoi toimintaansa brittien Long Range Desert Groupia vastaan heinäkuuhun 1942 asti,jolloin Heinkel teki moottorivian takia pakkolaskun. Miehistö pelastettiin tälläkin kertaa,nyt neljän päivän jälkeen,mutta yksikön toiminta loppui.
Eduardin sarja on valmistajan hieman vanhempaa tuotantoa,jota kaupataan tähän päivään päivitettynä etsiarkilla ja kuomun maskeilla höystettyinä. Ostin sarjan lokakuun Kuopion tapahtumassa myynnissä olleesta Opa Laitisen jäämistöstä. Ajattelin ensin rakentaa ryhmikseen jälleen yhden monista jemmasta löytyvistä Eduardin FW 190 sarjoista,koska sellaisen tiesin edellisen vuoden perusteella ainakin aikarajan puitteissa saavani valmiiksi. Silmäni sattuivat pinossa olevaan Taifunin lootaan ja kohde vaihtui. Hieman enemmän kittiä kului Eduardin uudempiin malleihin verrattuna,mutta muuten laatu oli parempaa,kuin aikonaan rakentamassani Eduardin vanhempaan tuotantoon kuuluvassa He 280 mallissa. Etsiosat antoivat kummasti lisää ilmettä ohjaamoon,jonne on melko hyvät näkymät valmiissa mallissa. Pohjamaalina käytin ensimmäistä kertaa Ammo of Migin mustaa One Shot Primeria,johon ihastuin välittömästi. Pitää ostaa muutkin sävyt varastoon,kunhan sähköyhtiö,pankki&kumppanit lakkaavat viemästä koko tilin…Muut maalaukset Mr. Hobbyn akryyleillä. Siirtokuvien alle ja päälle tuttuun tapaan kiiltävä lakka ja paneelirajojen korostus harmaalla öljyvärilitkulla. Mattalakkana Tamiya,johon sekoitettu hieman valmistajan Flat Basea. Kiitoksia jälleen Antille valmiin mallin kuvaamisesta.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
