Mielenkiintoinen tarina koneesta, mukava sivistys meikäläiselle.
Konehan on tehty huolella ja eipä noita maalauksia voi kyllä moitiskella, koska ei oikeaa sävyä tiedä varmaan kukaan.
Myös alustassa kivasti kumin jälkiä.
Figuurit on kiva lisä aina, mutta niiden maalauksessa on ollut ongelmia, eli hieman kökköjä ovat.
Oletko kokeillut koskaan figuurien kasvoihin ja ihoon War Hammersin liikkeistä saatavaa Citadecin "Fleshshade" väriä?hOn hyvä aine. Kasvot ja iho maalataan ensin vaikka Rewellin tvs. ihomaalilla ja sen kuivuttua ko kama pensselillä päälle. Tekee varjostukset ja muut paikat kasvoihin aivan oikeille paikoille. Ihme litku, kun eka kertaa käytin.
Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1946–
F-104G Starfighter
Tällä rikottiin useampaan kertaan aikalaisiaan nopeus- kuin korkeusennätyksiä, kipusi yli 30 km:n. Kovat tehot veivät paljon menovettä, mikä rajoitti koneen operatiivisia ominaisuuksia merkittävästi. Toiminta-aika oli vääjäämättä liian lyhyt. Siksi koneen kuormana näkyy kuvissa melkein aina useampi säiliö siipiripustimissa.
USAF luopui Starfighterin käytöstä kymmenessä vuodessa. Konetta kuitenkin kehitettiin lisää ns jokasään ominaisuuksiin ja siitä tuli Euroopan ilmavoimissa hyvin yleinen. Yksin Länsi-Saksassa niitä oli 916 kappaletta, kokonaisvalmistusmäärän oli noin 2500 kpl. Lockheedin markkinointimenetelmät olivat varsin häikäilemättömiä johtaen useampiin lahjusten käryisiin skandaaleihin.
Aikakausi oli tuolloin vielä varsin onnettomuusherkkää hävittäjille. Päivittäislentoihin taisi kuulua paljon matalalla ja muutenkin äärirajoilla lentämäistä. Lentäminen ei myöskään tainnut ollut aina niin kurinalaista ja oli vapautta/hyväksyttyä lennellä varsin reikäpäisesti. Starfighter oli tässäkin omassa sarjassaan ja Luftwaffessa se ansaitsi kammottavia lisänimiä kuten Witwenmacher (leskentekijä) ja Sargfighter (ruumisarkku-hävittäjä):292 onnettomuutta joissa kuoli 115 lentäjää. Mutta onnettomuusluvut olivat kovia muillakin hävittäjillä, kuten ruotsalaisen Saab Tunnanin - aivan toista mitä tänä päivänä.
Malli oli kiva rakentaa. Ensinnäkin siksi etten ole koskaan ennen F-104:ää tehnyt ja tähän sai nyt sitten tutustua. Tämä Revellin paketti tarttui mukaan Porin mainiosta Harrasteässästä, jossa kesän air shown aikana kävin ensivisiitillä. Ensiluokkaista palvelua! Vähän hirvitti koneen joka puolella kiertävän 3-väricamon tekeminen, eikä muita maalausvaihtoehtoja sitten ollut tarjolla.
Kasaantui lopulta ihan mukavasti vaikka pari haastavaa liitosta olikin (ruongon etu ja takapään yhdistys etenkin - ihan kaikkia yksityiskohtia ei tullut poishiottua). Värit valitsin silmävaralta netistä löytämistäni kuvista, kahdessa vihreässä oli kova arpominen.. Projektin aikana sitten löytyi lisää kuvia, joiden perusteella en välttämättä ihan hyvin onnistunut vihreiden valinnassa. Sävyt näyttivät kuvissa syvemmän vihreiltä ja tummemmilta, mutta juna oli jo mennyt. Tosin museokoneiden värit saattavat olla vähän muutakin kuin käytön aikana. Ja juuri sellaista pintaa hain, eli aktiivikäytössä kulunutta pintaa.
Alustassa kokeilin eri asvalttikerrosten mallintamista, vanhan päälle on vedetty uutta. Tummaksi vähän jäi. Ukkelit ovat lähinnä antamassa mallille mittasuhteita. Vaikeita työstettäviä kun ovat niin pieniä. Myöskin hyvät sarjat ukkeleita ovat kiven alla…
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
