Pienoismallit.net

North American T-28B Trojan

T-28 Trojan on North American Aviationin valmistama Yhdysvaltain ilmavoimien ja laivaston/merijalkaväen koulutuskone. Se tuli käyttöön 1950-luvun alussa, mutta poistui jo 1960-luvun alussa ilmavoimista. Yhdysvaltain laivasto/merijalkaväki käytti konetta 1980-luvun alkuun. Ensilentonsa 24. syyskuuta 1949 lentänyttä konetta valmistettiin noin 2 000 kappaletta.

Yhdysvaltain laivaston/merijalkaväen luovuttua T-28 koneiden käytöstä 1980 luvulla, koneita myytiin huomattava määrä yksityisille harrastajille. Koneita on edelleenkin lentokelpoisena käytössä niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. Lentonäytöksissäkin tuttu vieras kuten esimerkiksi Ruotsalaisomisteisen koneen vierailu 2016 Jämijärven ilmailutapahtumassa. Näytöksen jälkeisellä kuvauslennolla kone tupsahti peltoon kärsien jonkin verran vaurioita, mutta ei kuitenkaan kovin pahoja, kiitos hyvän lentäjän ( Sten Svensson ). Koneelle on tapahtunut muutenkin huomattava määrä onnettomuuksia niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. 20.06.2021 T-28B syöksyi maahan ja syttyi palamaan kentän lähellä Jickovicessä Tsekeissä, koneen ohjaaja menehtyi ja matkustaja loukkaantui vakavasti. Kone oli palaamassa lentonäytöksestä Puolasta.

Rodenin mallisarja ei nyt ihan susisurkea ollut, mutta melko paljon epäsopivia kohtia kasauksessa oli, etenkin siipien kiinnittäminen runkoon oli hieman ongelmallinen. Olisi voinut onnistua ilman kittaamista mutta silloin toinen siipi olisi ollut eri kulmassa kuin toinen. Oli siis pakotettava oikeaan asentoon ja kitattava siiven tyvi. Osien valujälki oli osin myös hieman kehnoa, toisen siiven jättöreunan muovi oli seitin ohutta, joten joudun sen vuolemaan pois ja tekemään muovilevystä uutta "peltiä". Laskutelineiden kiinnitys, kuin myös työsylinterit ym. olisi voinut ollut hieman paremmin mietitty, nyt ne muljuivat vähän minne sattuu. Hyvää oli se että esim. laskusiivekkeet sai poikkeutettua, samoin lentojarrun sai aukiasentoon, kuten myös moottorin kiduspeltejä. Ohjaamon lasitus myös ihan kelvollinen, sävytin liukukuomut kevyesti keskiosiltaan vihreäksi.

Malli on myös todella takapainoinen kuten telineiden sijoittelusta voi muutenkin päätellä. Ohjeissa neuvottiin 25g:n lisäpainojen laittamista nokkapyöräkuilun päälle…laitoin 30g kun enempää sinne ei edes sopinut. Siitä huolimatta kone nousi edelleen pystyyn ja kokeilin keulan päälle sijoitetulla 15g lisäpainolla…ei vieläkään? Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tehdä koneelle alusta ja liimata kone pyöristään siihen!

Ohjaamoon hankin Eduardin sisäetsit ja olipa siinä myös nuo pakosarjojen suojatkin mukana. Jarruletkut lisäilin omista tarpeista, kuten myös häirionpoistajia siivekkeisiin. Muutama siirtokuva hajosi käsittelyn aikana, mutta sain ne parsittua kasaan suht.koht. hyvin.

Mallinnettu kone 137692 sijoittuu Kaneohe Bayn Merijalkaväen tukikohtaan Hawaijille, ajankohta Maaliskuu 1977.

Tässä sama yksilö yhdeksän vuotta myöhemmin Teksasissa: www.aerialvisuals.ca/Airframe/Gallery/0/46/0000046589.jpg

Kommentit

Hyvää työtä jälleen sinulta ja hieman erilainen malli, mitä tuotantoosi on kuulunut.
Koska malliin jouduit tekemään itse muovista "peltiä", niin se aina antaa lisäarvoa.
Kiva "tynkä" koneena ja mallina harvinainen ainakin täällä.
Kiitos Timo kommenteista ja Hyvää Joulua tämän punavalkoisen koneen myötä!
Tässä mallissa on kaikki palikat kohdallaan. Kuomujen sävytyskin onnistunut hyvin. Kuinka toteutit sen?
Kiitos Veli-Matti. Tuosta sävylasista mallin ohjeet eivät kertoneet mitään, mutta referenssikuvia tutkiessani ainakin osassa koneissa sellainen vihreä sävyalue oli kuomujen keskiosssa ja ainakin tässä yksilössä niin oli. Rajasin kuomut maskiteipillä niin että keski-osa jäi vapaaksi ja tämä siis sisäpuolelle. Maaliseos on LifeColorin Gloss Emerald Green ohennettuna Tamiyan keltakorkkisella. Erittäin ohutta litkua pari kerrosta ohuesti ruiskutettuna, siinäpä se, kolmaskin kerros olisi ehkä ollut paikallaan? Tamiyan vastaava maali olisi toiminut todennäköisesti paremmin, mutta tähän hätään sopivaa sävyä ei ollut, kun hoksasin tuon kuomujen maalaustarpeen vasta loppumetreillä.