Pienoismallit.net

McLaren MP4/2B

Monokokki ja jotain muita osia

Sarjaan erikseen myytävässä detalijisarjassa on neljä arkillista hiilikuitudekaaleja, joilla mallin voi kuorruttaa melkeenpä joka puolelta. Monokokkiin tulevat hiilikuitudekaalit näyttivät kuitenkin minuun silmään väärän värisiltä ja kuvio liian isoa. Niinpä päätin olla käyttämättä niitä. Sovelsin netistä löytämääni vinkkiä maalata pronssi/mustalla mustalla, jolla kokeneemmat gurut olitämän ajan Mclarenin monokokkeja maalannut. Maalasin ensin pohjamaalin jälkeen Tamiyan pronssisävyllä, jonka jälkeen tummensin sävyä Tamiyan Smoke läpikuultavalla maalilla. Dekaalien jälkeen lakkasin kiiltävän pinnan GX114 lakalla. Pohja ja kyljet osat on maalattu mustalla, jonka päälle laittelin detaljisarjan hiilikuitudekaalit.

Näin valokuvista kun sitten lopputulosta kattoo, niin ehkä vähän liian paljon vetelin tuota Smoke sävyä. Mutta tällä mennään. Lisäsin myös Dzeus liittimet kylkiin ja muutaman pultin, mitä referenssikuvissa näkyi. Keulasta puuttuu vielä nestesäiliöt, mutta niille tein pidikkeet messinkiputkista valmiiksi.

Mclaren oli muuten ensimmäinen joka käytti hiilikuitumonokokkia. Muuta tallit naureskelivat koko yritykselle, eikä Englannista löytynyt ketään kuka tällaisen olisi pystynyt toteuttamaan. Yhdysvaltalainen avaruusteknologiayhtiö Hercules teki sitten ensimmäiset hiilikuitumonokit ja jo testeissä se osoittautui ylivoimaseksi luujuudeltaan, vääntöjäykkyydeltään ja keveydeltään alumiinimonokokkiin verrattuna. Viimeisen silauksen se sai kun Watson ajoi Monzassa -81 rajusti ulos ja käveli pikku naarmuin pois onnettomuuden jälkeen. Monokokki ei pirstoutunutkaan mustaksi pölyksi kolarissa kuten vastustajat epäilivät. Aika pian muutkin tallit joutuivat seuraamaan Mclarenin jalajäljissä ja alumiiniset surmanloukut jäivät historiaan.

Kommentit

Ei vielä kommentteja tai kysymyksiä. Kysy tai jaa arvokas mielipiteesi ja kommentoi!