Pienoismallit.net

De Havilland Mosquito

FB Mk.VI, 487 squadron MM417/EG-T

De Havilland Mosquito on toisen maailmansodan aikainen brittiläinen kaksimoottorinen sotilaslentokone. Mosquitoa valmistettiin vuosien 1940 ja 1950 välillä kaikkiaan 7 781 kappaletta. Koneen useita eri malleja käytettiin muun muassa päivä- ja yöhävittäjänä, hävittäjäpommittajana, pommittajana ja tiedustelukoneena.

Mosquiton rakenteen erikoisuus oli, että se oli valmistettu pääosin vanerista; syynä oli sodan aikainen alumiinipula. Koneeseen käytettiin koivusta ja balsasta tehtyä erikoisvaneria, joka oli kevyempää ja vahvempaa kuin normaali vaneri. Ainoastaan moottorit, aseistus ja laskutelineet olivat metallia.

Moottoreina koneessa oli Rolls-Royce Merlin-V12-moottorit. Parasta Mosquitossa oli sen suorituskyky. Kone oli kevyen rakenteensa ansiosta erittäin nopea ja ketterä, eikä se pommikoneena toimiessaan tarvinnut omasuoja-aseistusta, koska se usein pystyi karistamaan nopeudellaan vihollishävittäjät kannoiltaan. Ensilennolla kone osoittautui jopa sen aikaista Spitfirea nopeammaksi.

Ominaisuudet:
Miehistö: 2
Pituus: 12,43 m
Kärkiväli: 16,51 m
Korkeus: 4,65 m
Siipipinta-ala: 42,18 m²
Tyhjäpaino: 5 942 kg
Lentopaino: 10 150 kg
Voimalaite: 2 × Rolls-Royce Merlin 21 -V12-moottoria; 932 kW (1 250 hv) per moottori
Suurin nopeus: 612 km/h
Lentomatka: 2 400 km täydellä aselastilla (DH.98 Mosquito B Mk XVI)
Lakikorkeus: 9 450 m
Aseistus:
4 x 20mm
4 x .303cal
4 × 227 kg pommia

Mallikone on kuvitteellisesti putsattu ja puunattu kuvausta varten, siksi ei ruuti-, pakokaasu- tai muitakaan jäämiä, toki kulumia paikka paikoin.

Kommentit

Kallen työn jälki ja perehtyneisyys on kadehdittavaa.
Kiitos Jari!
Hyvässä mallissa minun silmääni kiinnittää huomion konetunnuksen ja sivukokardin sijainti aivan liian korkealla.
Johtunee liian korkealla olevasta rungon camo-rajasta.
Yläpinnan värien pitäisi "pudota" alaspäin siiven jättöreunan jälkeen.
Kiitos Raine palautteesta, oikeassa olet.
Sähäkkä historiikki ja hyvin koottu kone. Maalaus on onnistunut, joskin keulan kohdalta ihmettelen tiettyä epätarkkuutta. Käytön kulumajälkiä? Miksi muuten puunattu yksilö olisi jäänyt tuolta paikkamaalaamatta? Britit olivat pääasiassa aika tarkkoja poikia…;) Päälaskutelineissä olisi voinut olla hieman painumista renkaissa, kun pommitkin ovat painolasteina. Osa dekaaleista hopeoi; joskus asialle ei voi mitään, mutta kiiltävällä lakalla auttaisi asiaa, kun edes decaalikohdat sillä sivelisi ennen merkkien asettamista. Aina ei auta sekään.
Kiitos Pentti palautteesta. Keulassa on nimenomaan kulumaa, renkaissa on aika rajukin kuluma enkä parhaalla tahdollanikaan löytänyt dekaaleista hopeointia.

YT
Kalle
No, wanha oli tässä ainakin näkevinään pikkuisen heijastumaa tasojen merkkien reunoissa (vähän) ja moottorien ja rungon välisen kieltoalueen "ruksissa". Toisaalta ne saattavat syntyä kuvattaessa, varsinkin jos käyttää salamaa. Hyvässä kokonaisuudessa ne eivät kuitenkaan paljon paina, ehkä enemmänkin antavat tilaa inhimilliselle käden jäljelle. Ilosta ja onnistumisestahan mallailussa on ensisijaisesti kyse.
AJ 30.10.2022 11:04 Vastaa lainauksella
Moi Kalle,

Hieno Mosquito! Rakentava kritiikki on jo annettu edellä.

Ehdin jo kirjoittaa pitkänkin tarinan Mosquitoista ja historiikistä, mutta valitettavasti näppishäiriön takia se haihtui ilmaan - en ollut tallentanut sitä; enkä valitettavasti nyt enää jaksa kirjoittaa samaa enää uudelleen.

Sanotaan vain lyhyesti, että Mosquitoista on paljon myyttiä olemassa, mikä ei vastaa todellisuutta.

Joka tapauksessa hyvää työtä! YT; AJ
Kiitos AJ!
Nätin mallin olet rakentanut ja oikein onnistunut. Silmä lepää.
Aikaisemmissa kommenteissa onkin jo kerrottu sama mitä ajattelin itse kirjoittaa.

Tähän kun olisit tehnyt alustan, niin a´vot.
Kiitos Timo!
AJ 30.10.2022 22:18 Vastaa lainauksella
Moi Kalle,

Valitettavasti em. näppiskämmin takia pitkä kirjoitukseni katosi tyystin, mutta sen saa, kun joutuu tekemään monta asiaa yhtä aikaa plus osansa oli myös pikku prinsessallani. En kirjoita, enkä edes enää muista kaikkea mitä kirjoitin mutta ohessa muutamia keskeisiä otantoja Mosquito-tarinasta ja myytistä.

De Havilland Mosquito alatyyppeineen oli kiistatta yksi parhaista toisen maailmansodan taistelukoneista, erityisesti monitoimikoneista. Sen suurin "kilpailija" monitoimitaistelukoneissa WWII:n aikana oli saksalainen Junkers Ju 88 alatyyppeineen. Kenties Junkers Ju 88 alatyyppeineen oli loppupelissä pykälän verran parempi kuin Mosquito alatyyppeineen. Junkers Ju 88:ja valmistettiin yli 15000 kpl:tta, kun taas Mosquitoja noin 7881 - 7885 kpl:tta riippuen lähteestä.

Oli miten oli, britit onnistuivat valmistamaan kolme kaunista taistelukonetta WWII:n aikaan: Spitfire, Lancaster ja Mosquito. Yleensä kauneutta taistelukoneissa voidaan odottaa italialaisilta ja ranskalaisilta ja jopa amerikkalaisilta ja saksalaisilta.

Amerikkalaiset saivat "blueprintit" Mosquitojen rakentamiseen briteiltä, mutta jenkit eivät lämmenneet puiseen "Wooden Wonder" koneeseen, sillä amerikkalaiset lentokonevalmistajat eivät uskoneet puisen koneen rakenteelliseen vahvuuteen, helppoon rakentamiseen, lento-ominaisuuksiin ja ylipäätään tehokkuuteen.

Amerikkalaiset olivat sekä väärässä, että oikeassa.

Väärässä siksi, että Mosquito oli oikeasti tehokas ja melko nopea monitoimitaistelukone; todennäköisesti Spitfiren ja Lancasterin jälkeen paras brittikone.

Oikeassa siksi, että maitopohjainen liima ei pitänyt koossa varhaisten Mosquitojen puupintoja koneen tukirangoissa Tyynen valtameren taistelualueella, jossa mikrobit söivät liiman. Liimaongelma korjattiin kaksiosaisella komponettiliimalla keväästä 1943 lähtien.

Jenkit olivat oikeassa myös siksi, että huolimatta liimaongelman ratkaisusta, Mosquitojen puurakenne mätäni Tyynen valtameren taistelualueella, koska Mosquitot päällystettiin sisältä perinteisillä merilakoilla, jotka eivät olleet läheskään yhtä vedenpitäviä kuin nykyaikaiset polyuretaanipinnoitteet.

Lisäksi Kanadassa valmistettujen Mosquitojen todettiin useasti kärsivän huonommasta valmistuksesta ja huonommista laadunvalvontastandardeista; tämä johti rakenteellisiin murtumiin ja koneiden menetykseen. Puolestaan Australiassa rakennettiin yhteensä 212 Mosquitoa ja siellä oli vielä suurempia ongelmia, koska Australiassa oli vain pieni joukko ilmailuinsinöörejä ja -tekniikkoja. Ensimmäiset 50 aussi-Mosquitojen siipeä olivat niin huonosti liimattuja, että ne piti rakentaa uudelleen.

Amerikkailaiset olivat siinä täysin oikeassa, että puisena Mosquito ei ollut kovin sovelias taistelukone Tyynen valtameren tasitelualueelle; metallirakenteiset koneet sopivat sinne yksinkertaisesti paremmin.

Oma lukunsa on myös Mosquiton lento-ominaisuudet ja lennettävyys.

Mosquiton teho-paino-suhde ja siipien kuormitus olivat molemmat korkeat. Täten Mosquiton Vmc, nopeus, jota on ylläpidettävä peräsimen tehokkuuden varmistamiseksi, kun toinen moottori on lepuutettuna ja toinen täydellä teholla oli kuormituksesta riippuen silmiinpistävän suuri 172 mph (277 km/h) tai enemmän; korkein kaikista Toisen Maailmansodan kaksimoottorisista lekoista.

Lentokoneen nousun ja Vmc:n välillä oli huomattava tyhjä alue, ei-kenenkään-maa, jonka aikana moottorivika oli yleensä kohtalokas. Vmc:n alapuolella moottorin tehoa oli nopeasti hidastettava, jotta lentokone ei pyörähdä. Käytännössä tämä tarkoitti, että täysin asekuormattu Mosquito ei enää pystynyt ylläpitämään korkeutta ja putosi. Tästä syystä Mosquito lentäjät oppivat jättämään huomioimatta normaalin nousunopeuden ja sen sijaan pitämään lentokonetta kiitotiellä riippumatta siitä, kuinka pitkä se oli ja nostamaan koneen ylös, kun ne olivat vain noin 200 jaardin päässä kiitoradan päästä.

Useimmissa monimoottorisissa lentokoneissa on lentoonlähdössä vain vähän tai ei ollenkaan voimakkaan yksittäisen vääntömomentin/P-kertoimen/slipstream-vaikutuksen kiertosuuntaa. Mutta Mosquiton moottoreita oli käsiteltävä varovasti, sillä voimakkaiden moottoreiden vaikutus kiertosuuntaan oli huomattava. Johtaminen vasemmalla moottorilla ja kaasun harkittu avaaminen auttoi, mutta Mosquitoilla ei ollut lukittavia takapyöriä, jotka pitävät suunnan nousukiidon ensimmäisen osan aikana. Joten lentäjän oli käytettävä tasausjarrutusta lentoonlähdön heilahtelujen suoristamiseksi. Tyypilliseen brittitapaan Mosquiton pneumaattiset jarrut käynnistettiin peräsinpolkimilla, mutta niitä moduloitiin ilmanpaineella, jota ohjattiin ohjaussauvan polkupyörämaisella jarruvivulla. Ei todellakaan mikään luonnollinen prosessi lentoonlähdössä.

Em. syistä johtuen RAF:n Mosquito -lentäjät valittiin tyypillisesti heidän lentotaitonsa ja kokemuksensa perusteella ja todettakoon, että RAF:n Mosquito -lentäjät käsittelivät Mosquitojaan huippulahjakkaasti. USAAF yritti käyttää 40 kpl:tta Mosquito F-8-valokuvaus- ja meteorologista tiedustelukonetta, mutta useat niistä putosivat, osa jopa lentäjien ensimmäisillä Mosquito-lennoilla. Toki monet kolarit johtuivat Mosquitojen mekaanisista ongelmista.

Amerikkalaisten Mosquito F-8-ohjelma oli floppi ja syyskuussa 1944 se lakkautettiin. Everstiluutnantti Elliott Roosevelt, FDR:n poika, siviililentäjä, jolta oli kielletty sotilaslentokoneiden lentäminen oli voimakas ohjelman puolustaja. Elliott kouluttautui navigaattoriksi ja rakasti Mosquitoa, koska se mahdollisti hänen lentämisensä miehistön jäsenenä tehtävissä Pohjois-Afrikan ja Välimeren yli, mitä hänen yksikkönsä Spitfiret ja F-4:t (P-38 valokuvaus- ja tiedustelukoneet) eivät tietenkään mahdollistaneet. USAAF 12.Air Force:n lentäjät kirjoittivat: "Matalalla ja keskikorkealla moottoreilla varustettu Mosquito on hyödytön tarkoituksiimme. Merlin 61 -moottorin käytettävyyttä ei ole vielä todistettu."

USAAF:n Wright Field testasi Mosquito Mk.VII:n osana PR-ohjelmaa ja totesi: "Mosquito Mk.VII on epävakaa nousussa parhaalla nousunopeudella. Se oli pyrstöraskas ja epävakaa pituussuunnassa laskeutumislähestymisen aikana, varsinkin kun rungon tankit olivat täynnä ja painopiste oli lähellä perää. Kokemattomien lentäjien laskeutuminen tässä tilassa oli melko epävarmaa." Lentäjän lento-ohjeissa (The Pilot’s Flight Operating Instructions) varoitettiin: "Tätä lentokonetta ei ole suunniteltu samoihin liikkeisiin kuin yksimoottorista hävittäjää ja on varottava, ettei aiheuta suuria rasituksia korkeus- ja sivuperäsimille vedettäessä ylös syöksystä tai käännöksissä suurella nopeudella. Tahallinen koneen pyöritys ei ole sallittua. Suurilla nopeuksilla väkivaltaista käyttöä ja peräsimen kääntämistä suurissa kallistuskulmissa tulee välttää… Pyrstön raskaus ja korkeusperäsimen ohjauksen heikkeneminen laskusiivekkeet laskettaessa on erittäin merkittävää…"

Toisaalta Mosquiton ohjaaminen vaati vain epätavallisen kevyitä ohjausvoimia ja ne säilyivät kevyinä suurilla nopeuksilla. Useat muut nopeat lentokoneet olivat itserajoittuvia; niiden hallintalaitteet muuttuvat painaviksi vauhdissa ja vaikeuttavat lentäjän ohjaussauvan vetoa koneen ylösvetämiseksi eikä pyrstön ohjaimet tottele (korkeus-ja sivuperäsin). Mosquitolla ei ollut näitä ongelmia.

Näin ollen amerikkalaiset olivat sekä oikeassa, että väärässä Mosquitojen suhteen.

Lisäksi nyanssina Junkers Ju 88, Messerschmitt Bf 110 ja Heinkel He 219 yöhävittäjät ja Messerschmitt Me 410 raskaat hävittäjät pudottivat paljon Mosquitoja. Erityisesti Mosquitojen pudottamisessa kunnostuivat He 219 ja Me 410 koneet, mutta se on oma stoorinsa. Mosquitot puolestaan pudottivat saksalaisia yöhävittäjiä väijymällä niiden laskeutumisia saksalaisten yöhävittäjien omille lentokentille.

Lähteet:
Graham M. Simons: Mosquito: The Original Multi-Role Combat Aircraft. Tätä opusta suositellen lämpimästi, jos haluaa paneutua syvälle de Havilland Mosquito lentokoneen sielunelämään…
Bill Sweetman ja Rikyu Watanabe: Mosquito
C. Martin Sharp ja Michael J. F. Bowyer: Mosquito
Richard A. Franks: The de Havilland Mosquito A Comprehensive Guide for the Modeller
Mosquito mallaajan pakkoteos…

No niin, edellä jotain keskeisiä otantoja bittitaivaaseen kadonneesta kirjoituksesta, toivottavasti siitä on edes jotain hyötyä.

Joka tapauksessa Mosquito-malleja on aina kivaa katsella ja juuri Mosquito FB Mk.VI lienee se tyylikkäin Mosquito. Hyvä Mosquito-malli, Kalle!

YT, AJ
Upea, asiantunteva historiikki jälleen kerran AJ:lta, hyvä!
YT
Kalle
AJ 31.10.2022 09:35 Vastaa lainauksella
Moi Kalle,

Ole hyvä. Se oli lyhyt versio kadonneesta tekstistä. Mutta osoittanee, että Mosquitoista oli olemassa useita myyttejä, jotka eivät pidä paikkaansa lainkaan. Mosquitot olivat hyviä koneita, mutteivat mitään superkoneita; paljon parempia lekoja oli olemassa.

YT, AJ