Pienoismallit.net

P-51 D Mustang

North American P-51 Mustang on Yhdysvaltalainen Toisen Maailmansodan aikainen hävittäjä jota valmistettiin lähes 16000 kappaletta, joista puolet D-mallia. Koneen huippunopeus oli hieman yli 700km/h, eli yksi nopeimmista WWII koneista. Vielä nykyäänkin Mustangeja on yksityiskäytössä ja lentävinä yksilöinä varmaakin yli 200 kpl, viritettyinä versiona parhaiden huippunopeudet ovat olleet yli 800km/h, ennätys kaiketi 855km/h.

Mustang koneita on myös Suomen ilmailunäytöksissä esiintynyt vuosituhannen taitteessa, lähinnä Ruotsalaisomistuksessa oleva ja Ruotsin Ilmavoimien tunnuksilla oleva D-mallin yksilö käynyt useammankin kerran. Ruotsin Ilmavoimathan osti sodan jälkeen Mustangeja yhteensä n. 160 kpl. Itse pääsin Merlin koneen murinaa kuuntelemaan 2001 Tikkakoskella…vaikuttavat soundit sanoisin.

Mallin esittämä P-51D on Ltn Col John C Meyer in "Petie 2nd" 487. Fighter Squadron 352nd Fighter Group, syksyllä 1944 Britanniassa, jolloin everstiluutnantti John C Meyer toimi 487. laivueen komentajana. Mayer saavutti 24 ilmavoittoa Toisessa Maaiilmansodassa, joista kaksi tällä koneella. Myöhemmin Korean sodassa hän saavutti vielä kaksi ilmavoittoa. Tämä kyseinen yksilö on sodan jälkeen entisöity ja on ollut pitkään myös lentokuntoinen, koneen pitkäaikainen omistaja (1985-2019 ) Anthony Buechler lensi koneella yli 2000 tuntia. Anthony Buechler kuoli 2019 67-vuotiaana.

Tamiyan malli koneesta on muototarkka ja hyvin detaljoitu. Hyvin helppo kasata, eikä osienkaan määrä päätä huimaa. Kittiä ei juurikaan tarvittu, ennemmin siipien paneeliurien tasoittamiseen kuitenkin. Mallisarja on vuodelta 1995 mutta hyvää Tamiya laatua kuitenkin. Mutama hassu ratkaisu kuitenkin, kuten se että kuomun kehys oli erillisenä osana ja itse kuomu omanaan. Helppo tosin maalata, mutta kuomun irrotus valurangasta haasteellinen ja liimaus kehykseen myös.

Sisäpuolelle oli erikseen hankittu Eduardin etsit ( vaikka eipä ne kuomu kiinni juurikaan näy…tulipahan tekijälle kuitenkin parempi mieli ), muuten kone suoraan laatikosta. Pakosarjat ja kk:n piiput porattu auki ja jarruputket lisätty. Antennilankaa en lisännyt kun en valokuvasta sellaista erottanut, joissain yksilöissä oli…joissain ei, riippuen radiovarustuksesta. Sarjan siirtokuvat oli peri Tamiylaisesta tavasta poiketen ohuet ja hyvin istuvat…kumma kyllä.

Rakentelu sujui muuten hyvin, mutta maalauksen ja lakkauksen kanssa pieniä ongelmia minulle uusien menetelmien ja litkujen vuoksi, mutta lopputulos kuitenkin semi ok.

Kommentit

Maarkku on tehnyt mielestäni upean Mustangin. Maalaus on siisti js tasapainoinen, hyvinkin esikuvaansa kunnioittava. Decaalit istuvat mainiosti paikoillaan ja koneen käyttö näkyy siellä, missä pitääkin: konekiväärien ruutijäljissä, alakerran rullausroiskeissa ja hienoisessa pakokaasujäljessä rungolla. Taisi olla niin, ettei noin 100 oktaaninen menovesi niin noennut kuin Mersujen ruskohiilibensa. Ja tuo historian osuus ilahduttaa aina vanhaa historianopettajaa - exellent and fine work.
Kiitos Pentti kommenteistasi!
Markulta välillä vähän vanhempaa kalustoa, mutta yhtä taidokkaasti sujuu.
Vaikka tämä poikkeaa säistykseltään, maalaukseltaan ja dekaaleiltaan nykyhävittäjistä, niin erittäin onnistunut malli.
Ihailla täytyy ja kuvat kertovat taidoistasi.
Upea luomus ja pojoja sen mukaan.
Kiitos Timo kommenteista! Juu, vaihteeksi välillä näitä WWII lekojakin ettei taito ruostu niiden osalta. Aika pitkälle kuitenkin samanlaista puuhaa nämä lekot, oli sitten suihkari tai potkurikone. Panssarivaunut, autoista ja laivoista puhumattakaan on minulle jo aika outo maailma, enkä niihin ihan helpolla taida haksahtaakaan…tiedä häntä?